Miksi ujo ja pidättäytyvä lapsi ärsyttää?

vaikka onkin kaikkea ihan muuta. elämä opettaa sitäkin eskariopea vielä ja maailma avartuu. Oppii huomaamaan ettei meitä on moneen junaan ja erilaisuus on arvokas asia!

Ei siis ole edes mitenkään liian kiltti tai kynnysmatto tms.



ap

ap

Ammattilainen osaa tehdä sen pumppaamattakin ja ammattilainen myös tajuaa sen että lapsi kehittyy parhaiten kun sen annetaan rauhassa kehittyä. Vain ammattitaidoton ja aalle sopeutumaton ihminen ärsyyntyy ääripäistä...pitää vaihtaa alaa jos sellainen käy hermoille!

mun ujoon poikaani hänen eskariopensa joka on itse hyvin "päälle käyvä" päsmäri ja joka paikan höylä. Mun poikani kun ujoutensa lisäksi ei ole kovin kiinnostunut eskaritehtävistä eikä esim piirtelystä vaan on enemmän toiminnan mies eli tykkää pallopeleistä ja leikkimisestä.



Eskariopen tajuntaan ei mahdu ollenkaan se että miten voi olla olemassa 6v poika joka vasta viime aikoina on alkanut edes vähän kiinnostua piirtelystä ja muista kynähommeleista (onkin kehittynyt niissä hurjasti viime aikoina). Eskariope ei hyväksy ollenkaan sellaista ettei kaikki halua askarrella samanlaista kettua pahvista tai etteivät kaikki lapset halua heti aamusta tulla hänen syliinsä tai tuo näytille viikonloppuna kotona tehtyjä piirustuksia. Poikani on aina ollut haluttua leikkiseuraa mutta karsastaa juuri tällaisia aikuisia jotka käyvät liikaa ns päälle. Poikani tykkää tutustua aikuisiin ensin rauhassa etäältä ja se on mun mielestäni ok mut opelle se ei sovi :( jatkuvasti ope tuo esille mm sen miten toiset ovat jo tosi hyviä piirtäjiä tässä iässä ja mun poikani ei ole. Ei tajua että jos toinen kiinnostuu piirtämisestä jo 2v ja toinen vasta6v niin lähtökohta vähän erilainen. Kaikki eivät kiinnostu piirtelystä koskaan!

niin puhuin yleisesti ihmisistä (myös aikuisista), en juuri eskarilaisista.

Pumppaamisella tarkoitin esim. sitä että yrittää kysyä ujon mielipidettä jostain eikä saa mitään järkevää vastausta vaikka antaisi useita ehdotuksia, kysyisi moneen kertaan ja aihe ei olisi mikään monimutkainen.

-19

Ammattilainen osaa tehdä sen pumppaamattakin ja ammattilainen myös tajuaa sen että lapsi kehittyy parhaiten kun sen annetaan rauhassa kehittyä. Vain ammattitaidoton ja aalle sopeutumaton ihminen ärsyyntyy ääripäistä...pitää vaihtaa alaa jos sellainen käy hermoille!

opea ja nyt 4. luokan opea. Molemmat opet sellaisia extrovertteja päällepäsmäreitä. Ilmeisesti useita opettajia ujot ja hiljaiset vaikkkakin kiltit ja hyvinkäyttäytyvät lapset ärsyttävät suunnnattomasti. Heistä etsitään suurennuslasin kanssa virheitä:(

että tämä eskariope otti kai itseensä ja hlökohtaisena loukkauksena kun poikani ei ollutkaan sellainen kuin useimmat lapset eli rynnännyt heti syliin aamusta. Poikani tekee sitä kotonaan tutuille aikuisille ja tykkää kovastikin sylittelystä edelleen mutta haluaa tutustua aikuiseen omaan tahtiinsa. Tämä eskariope kun itse on niin extrovertti ja halailee, pussailee ja kiekuu heti aamusta lasten kanssa jopa niin että välillä tuntuu jonkin sortin teatterilta koko touhu.

ajan kanssa ilman sitä pumppaamistakin. alan vaihto edessä jos ei osaa...

Varmaan ei ihan noin kannata mennä sanomaan, ettei mene sukset kokonaan ristiin.

niin saattaisin sanoa eskariopelle ihmetellen: ai vai on hiljainen? ehkä sussa (eskariope)on jotain pahasti vialla/pelottavaa, kun kaikkien muiden seurassa lapsi on varsineinen papupata ylenpalttisen äänekäs. ehkä lapsi ei vaan pidä sinusta!

i]

näin varmaan sanoisin, jos oikein rupeaisi tiukan työpäivän päätteeksi risomaan jälleen kerran, kun pitäisi kuunnella negatiivista palautetta ihan tyhjästä... Ei varmastikaan mitenkään rakentava keskustelu olisi, vaan ihan silkasta suuttumuksesta voisin noin tokaista.

T. 11

esim. aikuisista keskenään töissä ja vapaa-ajalla, lapsista keskenään esim. koulussa.

Enkä ole minkään sortin ope myöskään :)

-19

ajan kanssa ilman sitä pumppaamistakin. alan vaihto edessä jos ei osaa...

eskari-ikäisestä. Tulen itse nykyään oikein hyvin toimeen ihmisten kanssa enkä ole enää hirmuisen ujo, toisin kuin lapsena. Oma lapsi on aika lailla samanlainen kuin minä olin, joten en osaa hermostua hänen ujoudestaan. Toisin kuin esim. seurakunna kerhontädit aikanaan. Ihmettelin miksi heidän kanssaan oli jotenkin niin nihkeää, eivät tervehtineet eivätkä olleet huomaavinaan minua. Yleensä ihmiset eivät suhtaudu tuolla lailla ja olin vähän ihmeissäni, kunnes tajusin että ne varmaan luulivat että pahoinpitelen lastani tms. kun se on niin ujo! Huoli lapsen ujoudesta kävi ilmi syksyllä jokin aika kerhon alettua ja paha mieli jäi siitä keskustelusta. Sitten jossain vaiheessa syksyä autoin kerhontädin pulasta yhden tutun lapsen kanssa ja ilmeisesti he sitten siinä tajusivat etten ole mikään hirviöäiti :). Ja sen jälkeen suhtauduttiin ihan normaalisti. Ja keväällä kun kyselin miten lapsi pärjää, tädit olivat sitä mieltä ettei mitään ongelmaa ole. Mun lapsella nyt vaan kestää lämmetä aika paljon normilasta kauemmin.

Ujous ärsyttää noin yleisellä tasolla (ap:n lapseen kantaa ottamatta, lapsessa voi olla muitakin opettajaa ärsyttäviä piirteitä ja tapoja, me emme tiedä) siksi, että ihminen haluaa vastareaktion viestintäänsä.



Kun ihminen puhuu ja hymyilee jollekulle, eikä saa vastakaikua, vaan pelkkaa tuijotusta, se ärsyttää ja turhauttaa.



TIETENKÄÄN en tarkoita, että se eskariope toimisi oikein, kun antaa tuollaisten henkilökohtaisten kemioiden vaikuttaa arvioonsa, mutta siitähän se ärsyyntyminen perustasollaan kumpuaa! Meillä kaikilla on tarve tulla kuulluiksi ja noteeratuiksi, ja siksi vastaamattomuus tai "väärä" vastareaktio turhauttaa!



Minusta voisit ap ihan nätisti sanoa, että olipa tuossa paljon negatiivista palautetta, voitaisiinko sopia tapaamisesta ja keskustella, miten tämä ongelma saataisiin korjattua. Että koska saan joka päivä pelkästään kielteistä palautetta, niin selvästi nyt on joku isompi sopeutumattomuus olemassa ja siitä pitäisi varmaan keskustella.



JA sitten keskustelette. Voihan olla, että taustalla on oikeasti jotain isompaa häikkää, se eskariope ei vaan saa sitä lyhyessä lapsenhakutilanteessa sanotuksi. TAI voi olla, että opella on ikävä tapa nostaa esille vain epäkohdat, ja siitä on syytäkin hänelle huomauttaa. Tai... no, en ala arvailla, mutta minusta on siis suoran ja pidemmän neuvottelun paikka tuossa!

Kävin juuri sen kasvatuskeskustelun.



Nimenomaan olen ymmärtänyt, että hänellä on kaikkinensa se tyyli, että aina kaikista haetaan kaikki negatiivinen esiin - paitsi sitten niistä lapsista, jotka hän on jotenkin luokitellut "kelvoiksi".



Ja tämä minun lapsi on todellakin sellainen lemmikki-sunnuntailapsi kaikkien muiden mielestä... Ujous yms. on koettu ennemmin herkäksi luonteenpiirteeksi kuin raskaaksi vammaisuudeksi, kuten nyt.



Ap

Kävin juuri sen kasvatuskeskustelun. Nimenomaan olen ymmärtänyt, että hänellä on kaikkinensa se tyyli, että aina kaikista haetaan kaikki negatiivinen esiin - paitsi sitten niistä lapsista, jotka hän on jotenkin luokitellut "kelvoiksi". Ja tämä minun lapsi on todellakin sellainen lemmikki-sunnuntailapsi kaikkien muiden mielestä... Ujous yms. on koettu ennemmin herkäksi luonteenpiirteeksi kuin raskaaksi vammaisuudeksi, kuten nyt. Ap

että "minua surettaa ja huolestuttaa kovin, että sinulla on aina pelkästään kielteistä kerrottavaa lapsestani. Kuitenkin kasvatuskeskustelussa kerroit, ettei mitään isompaa ongelmaa ole. Onko meillä nyt tässä oikeasti jotain, josta pitäisi varata uusi tapaaminen? Kun kuulostaa siltä, että olet hyvin tyytymätön poikaani."

Tuota ei voi mitenkään tulkita hyökkääväksi, vaikka se kritiikkiä onkin.

(se joka sinulle neuvottelua suositteli)

Ujo lapsi voi vaikuttaa epäilyttävältä, kun miettii vain asioita hiljaa itsekseen. Ties mitä kauheuksia hän päässään hautoo...



Olen itse ollut aina ujo eikä isäni pitänyt siitä. Hän vertasi minua muihin ja kyseli, että mikset sinä voi olla kuten se luokkakaverisi, joka puhuu reippaasti. Aina hän minulle muistutti, että pitää olla reipas ja rohkea, jotta pärjää elämässään. Mutta se ei auttanut minua mitenkään.



Sukulaisvierailulla ja ihmisten kanssa oltaessa minua sai kuulemma hävetä, koska olin semmoinen tuppisuu, joka ei koskaan puhunut kellekään. Pahoitin semmoisesta mieleni.



Oma lapseni on ikävä kyllä samanlainen kuin minä, vaikka olen yrittänyt saada hänestä toisenlaista. Ymmärrän, ettei ole kiva, kun lapsi ei uskalla katsoa silmiin, istuu hartiat lysyssä ja tuijottaa lattiaan. Tämä tapahtuu siis silloin, kun hän joutuu tilanteeseen, jossa ei uskalla rentoutua, vaan jännittää.



Itse pääsin tuollaisesta eroon vasta aika vanhana aikuisena. Ikä auttaa asiaa.



Se, että vaatii ujolta toisenlaista käytöstä, ei ainakaan auta asiaa.

että tää lapsi nyt vaan on ujo, eikä kannata odottaa mitään viittausintoa syksyllä jne.



Joten en tajua, mitä hän sitten odottaa? Että äidin puheista poiketen hän saa jotenkin tähän lapseen nyt ihmeparannuksen aikaiseksi Suurena Kasvattajana loistavilla pedagogisilla kyvyillään?



Minä olen itse rohkea, suulas ja sosiaalinen, joten jos minua ei haittaa olla ujon lapsen äiti, niin en tajua logiikkaa, että miksi se haittaisi sitten opettajaa.



Kun lapsi kuitenkin selvästi pysyy opetuksessa mukana ja on elämäänsä tyytyväinen.



Ap

Saa kehuja aina keskittymiskyvystä ja pitkäjänteisyydestä. On mahdottoman huolellinen (suorastaan pedanttinen) ja sitä myöten joskus hieman hidas. Lapsi on just niitä, jotka aloittaa vaikka värittämään, niin tekee ihan tarkkaan viivoja pitkin ja vaikka kaikki muut juoksisi leikkimään, niin keskittyminen ei herpaannu vaan puurtaa omansa täsmälleen samalla huolellisuudella loppuun. Minusta se on hienoa. Itse olen huithapeli ja nopea. Toki elämässä tarvitaan myös nopeutta, mutta eiköhän nykylasten ongelma ole pikemminkin liiallinen häsläys kuin rauhallinen keskittyminen. Meillä opettaa pitää hiukan siihen enemmänkin, että asia riittää tehdyksi "tarpeeksi" hyvin, eikä tarvi olla ihan tasan.