Negatiivinen ja masentunut ihminen

Miksi tapaatte? Kumman ehdotuksesta?

Jotkut ihmiset ovat vain valitettavasti sellaisia, että he eivät oikeasti halua apua tai muutosta asioihin. Ongelmien vatvomisesta on tullut normaalitila, katsos kun se on tuttua ja turvallista. Mieli on vinoutunut, silloin voi olla hyvin vaikea päästää irti siitä. 

Mä välttelen tarkoituksella etten masenna muita. En soita juuri koskaan kenellekkään. En käy kylässä muiden luona. Saatan kaupungilla nähdessä jutella ja siinäkin voi olla liikaa. Kun eniten kiinnostaa kivuton itsemurha niin olen helkkarin huonoa seuraa.

M

Onko ystäväsi ammattiavun piirissä? 

Älä mene siihen energiaan. Pysy omassa energiassasi ja pakota ankeuttaja myötäilemään sinua, tai etsimään muuta seuraa :)

"Omat tunteeni ja huoleni" tämäkin on ankeuttamista. Et sinä voita ankeuttajaa olemalla itse suurempi ankeuttaja. Sinun täytyy keventää tunnelmaa ja ohjata huomio pois tunteista ja huolista kokonaan

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi ammattiavun piirissä? 

Jos ei, niin ei kyllä kannata mennäkään. Sieltä ei opi muuta kuin lisää ankeutusretoriikkaa ja sitten voi yleisen tunne-elämän ongelman lisäksi puhua siitä jargonkielellä, mahdollisesti vielä lääkeaddiktina. Hyvään elämään oppii keinot hyviltä esikuvilta, ei minkään "auttajien" kautta, varsinkaan jos "auttajat" edustavat lääketeollisuutta :D

Jos päätät vielä pysyä yhteyksissä, niin kannattaa ainakin rakentaa siihen välille tukeva henkinen muuri. Niin että hänen ongelmansa eivät ole sinun ongelmiasi, eikä sinun tehtäväsi ole keksiä hänelle ratkaisuja.

Kannattanee myös ainakin säännöstellä sitä kanssakäymisen määrää sopivalle alhaisemmalle tasolle.

Sairas mieli ei ymmärrä kuten terveen mielen omaava.En vaatisi vaan rajoitan itse.En lähde pyörityksiin tms.

En lähde uhriutumisiin.Koitan tasoittaa.

Tuo voi kertoa masentuneen perusluonteesta. Pitää pystyä tajuamaan ettei voi jatkuvasti kaataa ämpärillä paskaa toisen niskaan vaan hillitä sitä. Ei nämä helppoja asioita ole tosiaankaan. Jos masentuneen olo joskus helpottuu silloin pitää tehdä selväksi ystävälle että on syvästi kiitollinen avusta ja jaksamisesta. 

T pahassa jamassa ollut 

Vierailija kirjoitti:

Älä mene siihen energiaan. Pysy omassa energiassasi ja pakota ankeuttaja myötäilemään sinua, tai etsimään muuta seuraa :)

"Omat tunteeni ja huoleni" tämäkin on ankeuttamista. Et sinä voita ankeuttajaa olemalla itse suurempi ankeuttaja. Sinun täytyy keventää tunnelmaa ja ohjata huomio pois tunteista ja huolista kokonaan

Olen yrittänyt olla menemättä enkä ole aina mennytkään siihen. Olen yrittänyt piristää, ehdottaa jotain rentoa tekemistä, viemään ajatuksia muualle sekä kaikkea mahdollista muuta, mutta se ankeuttaja on hyvin dominoiva ja voimakas. Ystävästä pystyy päälle päin näkemään sen, että on ikään kuin jonkun henkivallan otteessa. Ja usein hän kuvaileekin, että pystyy aistimaan, kun on vahvaa synkkää energiaa hänen ympärillään käyskentelemässä. 

 

Hän ei oikein nauti enää mistään ja näkee kaikissa asioissa vaan ne ikävät puolet. Asenne on se, että kaikki menee päin peetä muutenkin. Ja meneehän ne sitten, kun ollaan jo valmiiksi virittäydytty siihen mielentilaan. Alan olla neuvoton

 

Ap

Olisiko mahdollista sanoa suoraan että et halua puhua henkilökohtaisista kielteisistä asioista, koska niistä tulee masentunut olo itsellekin? Keskustelun aiheiksi jää paljon muuta: taide, kirjallisuus, musiikki, elämänfilosofia, luonto, matkailu, yhteiskunnalliset asiat, uutistapahtumat, ruoka jne.

Vai onko niin että syvästi masentunut ihminen ei jaksa tai pysty tai ole motivoitunut puhumaan muista kuin henkilökohtaisista asioista, jos niistäkään?

Vierailija kirjoitti:

Älä mene siihen energiaan. Pysy omassa energiassasi ja pakota ankeuttaja myötäilemään sinua, tai etsimään muuta seuraa :)

"Omat tunteeni ja huoleni" tämäkin on ankeuttamista. Et sinä voita ankeuttajaa olemalla itse suurempi ankeuttaja. Sinun täytyy keventää tunnelmaa ja ohjata huomio pois tunteista ja huolista kokonaan

Tällaisten on parempi pysyä pois sairastuneen läheltä, sillä masentuneelle toisen normaali pirteys ja se, että vastapuolen ilo säilyy ennallaan hänen kohtaamisesta huolimatta, on tutkimusten mukaan erittäin vahingollista. Masentunut mieli kokee, ettei häntä kuulla. 

Tällainen hoitotapa oli käytössä 50-luvulla, jolloin se lopetettiin itsemurhien lähtiessä rajuun nousuun. Kyseessä on vakava sairaus, on parempi sairaalle että vetäydyt ellet jaksa kuin että yrität omilla oivalluksillasi auttaa sairastunutta.

Paljon olen kuunnellut, ollut tukena ja yrittänyt auttaa fyysisesti että henkisesti. En haluaisi laittaa välejä poikki, mutta pelkään että tarttuu tuo meininki minuunkin. oma mieli on jo ruvennut välillä menemään synkäksi ja saattaa ahdistaakin, kun vietetään aikaa. 

 

Ja hyviä vinkkejä. Ehkä voisin kokeilla tuota tapaamisten rajaamista sitten, ja yrittää vain entistä enemmän irtaantua henkisesti hänen taakoistaan toivoisin vain, että hän löytäisi vielä joku päivä elämänilon :( 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mene siihen energiaan. Pysy omassa energiassasi ja pakota ankeuttaja myötäilemään sinua, tai etsimään muuta seuraa :)

"Omat tunteeni ja huoleni" tämäkin on ankeuttamista. Et sinä voita ankeuttajaa olemalla itse suurempi ankeuttaja. Sinun täytyy keventää tunnelmaa ja ohjata huomio pois tunteista ja huolista kokonaan

Tällaisten on parempi pysyä pois sairastuneen läheltä, sillä masentuneelle toisen normaali pirteys ja se, että vastapuolen ilo säilyy ennallaan hänen kohtaamisesta huolimatta, on tutkimusten mukaan erittäin vahingollista. Masentunut mieli kokee, ettei häntä kuulla. 

Tällainen hoitotapa oli käytössä 50-luvulla, jolloin se lopetettiin itsemurhien lähtiessä rajuun nousuun. Kyseessä on vakava sairaus, on parempi sairaalle että vetäydyt ellet jaksa kuin että yrität omilla oivalluksillasi auttaa sairastunutta.

Tämä. Ei masentunut ole vihollinen, joka tarvitsee rajat. Tuosta ylipirteästä viestistä tuli olo, että kirjoittaja nauttii kun kokee olevansa parempi kuin masentunut. Pysy poissa:):)

Meillä meni jopa vuosia niin, että en saanut suunvuoroa tavatessamme. Samat asiat kuulin monen monta kertaa.

Sitten tämä " ystäväni " päätti ettei halua enää tavata minua. Syynä oli se, että aviomieheni leikkaa aina nurmikon enkä minä. Hän kun yksinäisenä ihmisenä joutuu aina itse leikkaamaan nurmikon.

Ihanaa kun tämä päättyi näin ja vieläpä hänen aloitteestaan. No, estin kuitenkin puhelut ja viestit. 

Olet tekemisissä?

Nyt ei voi sanoa muuta kuin että mitä mielessäsi oikein liikkuu ja oma syysi.

Jotkut ihmiset ovat vaan valitettavasti semmoisia pintahöttöjä täynnä vaaleanpunaista hattaraa ja kimalletta, että mitään muuta ei siedetä eikä oteta vastaan kuin poitiivisia asioita pinkkien lasien läpi katsottuna. Kaiken pitöisi olla yhtä kiiltävää ja positiivista instagrammia vailla minkäänlaisia huolia ja negatiivisuutta.

Tuollaisen kanssa ei voi oikeasti kovin läheinen ystävä olla, pelkkä kiiltopelle, kiiltoglitteri.

Yleensä sairaat nauttivat sairaudestaan, joten mitkään "auttamiset" eivät auta, ei ihmistä toinen voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mene siihen energiaan. Pysy omassa energiassasi ja pakota ankeuttaja myötäilemään sinua, tai etsimään muuta seuraa :)

"Omat tunteeni ja huoleni" tämäkin on ankeuttamista. Et sinä voita ankeuttajaa olemalla itse suurempi ankeuttaja. Sinun täytyy keventää tunnelmaa ja ohjata huomio pois tunteista ja huolista kokonaan

Olen yrittänyt olla menemättä enkä ole aina mennytkään siihen. Olen yrittänyt piristää, ehdottaa jotain rentoa tekemistä, viemään ajatuksia muualle sekä kaikkea mahdollista muuta, mutta se ankeuttaja on hyvin dominoiva ja voimakas. Ystävästä pystyy päälle päin näkemään sen, että on ikään kuin jonkun henkivallan otteessa. Ja usein hän kuvaileekin, että pystyy aistimaan, kun on vahvaa synkkää energiaa hänen ympärillään käyskentelemässä. 

 

Hän ei oikein nauti enää mistään ja näkee kaikissa asioissa vaan

Susanna. Sä myit ittes Jannelle. Mulla on omaa rahaa. Mun ei tarvi myydä itseäni pärjätäkseni. Muuten.. Milloin me ollaan oltu yhteyksissä? Yli vuosi sitten? Mulla on teidän porukasta samat fiilikset. En hengaa kulissielämään uskovien kanssa, enkä halua tiedetyn rikollisen koskevan muhun tai oikeastaan kenenkään muunkaan.

Omaa masentunutta puolisoani olen hänen masennusjaksoillaan yrittänyt tukea lähinnä olemalla auttava käsipari ja se, joka pitää normaalin elämän läsnä. Kun hän puhuu siitä, kuinka vaikeaa ja ankeaa kaikki on, totean, että kyse on sairaan mielen ajatusvääristymistä. Hän on hyötynyt siitä, että toinen kertoo, että se, mitä hänen aivonsa hänelle sanovat ei ole totta. En ole ryhtynyt väittelemään tai yrittänyt piristää häntä, se on hyödytöntä. Pidän huolen, että arki rullaa, että hän ottaa lääkkeensä ja pidän lääkkeet piilossa, ettei hän voi ottaa niitä liikaa. Sairastuneena hän ei jaksa ihmisiä ympärillään, eikä siedä läheisiään. Kaikki lämpimät tunteet välillämme ovat täysin poissa ja vastassani on ilkeä, tyly ja välinpitämätön ihminen. Se on kovaa, kun on tottunut saamaan vastarakkautta. Hänen sairaudellaan on oma kiertonsa ja olemme sen käyneet läpi muutamaan otteeseen.

Negatiivinen energia on musertavaa ja tarttuvaa. Se on kuin myrkkypilvi sairastuneen lähellä ja uhkaa kaikkia lähellä olevia. Niinpä puolisoni sairastaessa liikun aina erityisen paljon luonnossa saadakseni purettua negatiivisen energian pois omasta mielestäni, etten itse sairastu. En pysty edes kuvittelemaan kuinka raskasta hänellä on sen pilven keskellä, kun hän ei pääse sitä lainkaan pakoon.