Lue keskustelun säännöt.
Paha olo näin juhannuspäivän aamuna
22.06.2024 |
Paha olo yleensäkin kaikesta mutta nyt tämä juhannus oikein korosti yksinäisyyttä. Olen hyvin yksinäinen mutta kaipaan parisuhdetta mutta olen täysin kokematon. Kävin eilen juhannuskokolla ja joitakin tuttuja näkyi mutta vaikka siinä jutteli niin tunsi kyllä olevansa ulkopuolinen ja jotenkin ei kuuluvansa joukkoon.
Miksi näin no olen autisismin kirjolla sekä on mielenterveysongelmia ja vielä työkyvyttömyys. Tosin maskaan nämä luultavasti aika hyvin tai en ollenkaan varmaan minun epävarmuus voi hyvinkin paistaa läpi. Olen jotenkin jossain välimaastossa kun moni on mielellään erakko ja toiset taas hyvin sosiaalisia menoineen ja ihmisineen ym. mutta itse kärsin yksinäisyydestä mutta en myöskään pysty normaaliin sosiaaliseen elämään kun se väsyttää minut ja alan oireilla muutenkin ahdistuksesta herkästi jos tilanne on sellainen.
Minulla ei ole ollut kavereita sitten ala-ylä-asteen jälkeen josta jo yli 20 vuotta ja niistä ajoista lähtien myös haaveillut tyttöystävästä. En ole käynnyt kuin muutamalla tapaamisella jotka nekin ainoat netin kautta kun livenä en osaa jutella olematta kömpelö sanoissa sekoilija ja järjettömän jännittynyt mikä näkyisi kilometrin päähän. Mutta nekään tapaamiset mihinkään johtaneet ja niissäkin jännitin ihan järjettömästi ja en paljoa mitään saannut sanotuksi. Ja nykyään lähes nelikymppisenä tuntuu että jos vielä johonkin treffeille pääsisi ja siinä sitten kun juttelisi ja jossain kohtaa kumminkin oma elämäntilanteeni tulisi esille niin lähtevät varmaan käveleen pois vaikka toiveissa on että tapaisi naisen joka ei lähtisi vaan hyväksyisi minut tällaisena mutta ja tietysti sama toisinpäin mutta pelkää sitä ettei näin käy ja ei osaa enää olla rento vaan on paniikissa että pitäisi löytyä kumppani pian kun tuntuu ihan siltä että aika käy vähiin.
Tuohon varmasti moni sanoo että "sinä olet vielä nuori ja kyllä sinä vielä löydät vanhemmalla iälläkin jonkun jne" Yleensä vanhemmat ihmiset sanoo tuota ja no vaikka eivät tarkoittaisi niin kyllä tuo tuntuu pahalta ja masentaa vaan enemmän.
Kommentit (6)
Melkein vastasin tuohon. Mut menen suihkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Olen ollut naimisissa nepsyn kanssa 22 vuotta. Mieheni on kiltti ja osaa välillä olla huomaavainenkin, mutta välillä todella raskas. Ei ymmärrä kohdata ja kuunnella minua, eikä toisinaan jaksa, vaikka sitä suoraan pyydän. .Myös sanat pitävät asettaa siten, että hän kykenisi ymmärtämään, mitä häneltä odotan.
Nyt kysynkin sinulta, osaisitko sinä olla kumppani toiselle, kuunnella, kohdata ja asettua toisen asemaan?
En ole jättämässä puolisoni, mutta ei tämä yhteiselämä ole aina helppoa ja mietinkin, ettei se tyttöystävän löytyminen sulle välttämättä avaa tietä onneen. Katsos, kun se on toinen ihminen, jonka tarpeet ja toiveet ovat myös tärkeitä ja jos niihin ei pysty/ osaa vastata, voi yhteiselämä tuoda myrskyjä, mitä useat nepsyt kestä.
Vierailija kirjoitti:
Älä jää sisälle hautomaan synkkiä ajatuksia. Lähde ulos ja nauti kiireettömän päivän tunnelmasta.
Näinhän se varmaan paras olisi mutta mitä siellä oikein tekisi? On minulla oma piha jossa paljon tekemistä mutta ei kyllä nurmikkoa kehtaa ajaa vaikka lähin naapuri parin sadan metrin päässä mutta ei houkuta kun kokee että kun juhannus niin pitäisi olla tekemättä mitään ihmeellistä. Kävelylle tietysti yksi mutta hieman väsynyt olo et ei varmaan jaksa paljoa ja vasta söi aamupalan niin pitää odottaa. Kaupassa pitäisi käydä mutta sinne ei niin kiire et tänään tai huomenna.
En tiedä, tuntuu et en osaa olla tätä päivää mitenkään. Kuulostaa typerältä ja varmasti on mutta jotenkin mieli on niin maassa tällä hetkellä et ei oikein mikään innosta. ap
Vierailija kirjoitti:
Niin. Olen ollut naimisissa nepsyn kanssa 22 vuotta. Mieheni on kiltti ja osaa välillä olla huomaavainenkin, mutta välillä todella raskas. Ei ymmärrä kohdata ja kuunnella minua, eikä toisinaan jaksa, vaikka sitä suoraan pyydän. .Myös sanat pitävät asettaa siten, että hän kykenisi ymmärtämään, mitä häneltä odotan.
Nyt kysynkin sinulta, osaisitko sinä olla kumppani toiselle, kuunnella, kohdata ja asettua toisen asemaan?
En ole jättämässä puolisoni, mutta ei tämä yhteiselämä ole aina helppoa ja mietinkin, ettei se tyttöystävän löytyminen sulle välttämättä avaa tietä onneen. Katsos, kun se on toinen ihminen, jonka tarpeet ja toiveet ovat myös tärkeitä ja jos niihin ei pysty/ osaa vastata, voi yhteiselämä tuoda myrskyjä, mitä useat nepsyt kestä.
No tuo ainakin et sanat pitää asettaa oikein ja välillä oikein rautalangasta vääntää on minulle tuttua työelämästä kun siellä vielä oli täyspäiväsesti. Sai kyllä usein huutoa ym. kun ei ymmärtänyt oikein mitä piti tehdä ja missä tahdissa jne.
Mutta parisuhdetta kun ajattelee niin minulla on halu ja tahto olla kumppani toiselle eli oppia ja osata kuunnella, kohdata ja asettua toisen asemaan. Et vaikka en yhtään tiedä miten parisuhteessa toimitaan niin ainakin halua on yrittää olla hyvä kumppani toiselle. Vaikea oikein sanoittaa päässä olevia lisäajatuksia tähän mutta kai tuossa jotain selvisi. Parisuhde voi olla minulle kuormittava tai sitten ei mutta sen näkisi vasta kokeilemalla kun jokainen nepsy on erilainen. ap
Älä jää sisälle hautomaan synkkiä ajatuksia. Lähde ulos ja nauti kiireettömän päivän tunnelmasta.