Lue keskustelun säännöt.
Unihtumaton halaus
18.06.2024 |
Minkälainen oli halaus, joka jäi mieleen ihanana, lämpimänä muistona?
Kerro parhaasta kokemastasi halauksesta!
Itsellä on kaksi: ensimmäisen poikaystävän ensimmäinen halaus. Syksyisenä sateisena iltana, hän tuoksui ihanalta.
Toinen on saavuttamattoman rakkauden hyvästelyhalaus. Ihanan pitkä, luja, koko kehon halaus.
Kommentit (36)
Kun saa isot pehmeät rutistettavaksi rintakehää vasten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ainoa kerta kun minua ei halattu velvollisuudesta tai kohteliaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Se ainoa kerta kun minua ei halattu velvollisuudesta tai kohteliaisuudesta.
Surullista! Kunpa maailman yksinäiset saisi jotenkin yhteen.
Näitä on kaksi, mutta ehkä voiton vie halaus ensirakkauteni kanssa kohdatessamme ensimmäisen kerran. Ihana, jämäkän tuntuinen halaus, joka oli viedä jalat alta. Siinä hetkessä oli jotakin maagista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ainoa kerta kun minua ei halattu velvollisuudesta tai kohteliaisuudesta.
Surullista! Kunpa maailman yksinäiset saisi jotenkin yhteen.
Sitten riittäisi säälihalaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun olisikin joku unohtumanton halaus tai unohtumaton suudelma, mutta kun ei yhtään muistu mieleen. Sen sijaan muistuu mieleen kaksi kertaa kun on ihanasti otettu kädestä kiinni. Se kosketus ei koskaan unohdu.
Myös kaksi kävelyä myöhäisessä illassa ihanan miehen kanssa on jäänyt mieleen. Kysessä eri miehet.
Olin nuorempana festareilla. Siellä pyöri näitä Jeesus-bussilaisia kertomassa Jeesuksesta ja jututtamassa ihmisiä ihan hyvässä hengessä. Eräs nuorempi uskovainen mies tuli ihastelemaan mun tukkaa, mulla oli irokeesi pystyssä tuolloin. Jonkun aikaa juteltiin Raamatusta ja uskonnosta ja muusta, nää asiat kiinnostaa mua vaikka en itse uskokaan.
Mun piti lähteä ja poika halasi mua. Se oli jotenkin oikeasti sydämellinen ja kehossa tuntui ihmeellinen särinä. Jäin miettimään onko tuossa uskossa jotain omaa magiaa kuitenkin.
Sitten on jokunen halaus, jotka on tuntuneet pakahduttavalta kun on ollut niin pitkään yksinäinen.
Pisimpään tuntemani ystävä on mies ja rutistaa aina niin sydämellisesti ja huolehtivasti, siinä on turvallinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, mutta pakkoa sanoa, jotenkin herttainen ilmaisu tuo unihtimaton 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa halaus mikä tulee edes mieleen oli peruskoulun päättäjäisissä opettajalta. Siitäkin on jo 18v. aikaa. Taitaa olla hieman säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Olen suomalainen mies. En halaa.
Ma halaa sua. Kovasti ma halaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unihtumaton halaus
Se taisin olla minä,mitä muistat siitä?,minä muistan sinun lämpimän vartalon melaani vasten.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta pakkoa sanoa, jotenkin herttainen ilmaisu tuo unihtimaton 😊
Vähän kuin Nalle Puhin hinaja 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei halaus, mutta rakkaan isoäitini viimeinen, luja kädenpuristus. Hän ei enää pystynyt kommunikoimaan muistisairauden takia millään tavalla eikä ollut avannut silmiäänkään enää pariin viikkoon.
Seuraavana yönä menehtyi nukkuessaan.
Yhteydenpito suuren rakkauteni kanssa päättyi vuosia sitten. 16v myöhemmin tapasimme uudelleen: joulukuinen ilta ja lumihiutaleet kimmelsivät hänen harmaantuneilla hiuksillaan katulampun valossa.
Se halaus sulatti täysin ja vuodet katosivat! Kumpikin tiesi että tunteet oli ennallaan ja tulisi aina olemaankin.
Tapaamme yhä nyt vuosia myöhemminkin ja halaus on aina yhtä rakastava ja hellä
Muistan vieläkin erään hetken kun halasin tuoretta aviomiestäni uudessa kodissamme 30 vuotta sitten. Muistan sen miten onnellinen silloin olin ja miten hyvältä mieheni tuoksui. Avioliittomme jäi lyhyeksi kun mieheni kuoli äkillisesti vakavaan sairauteen.
Naiset ovat ilmeisesti sentimentaalisempia, ei montaa miesten muistamaa halausta?
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat ilmeisesti sentimentaalisempia, ei montaa miesten muistamaa halausta?
Niinkin voi olla. Tai sitten miehiä ei halata niin usein.
Perheeni halaukset lentokentällä, kun lähdin nuorena ulkomaille opiskelemaan.