Unihtumaton halaus

Olin miespuolisen ystävän kanssa viettämässä iltaa. Hän on hieman estynyt, eikä kertomansa mukaan pidä kosketuksesta. Hieman alkoa ottaneena minua alkoi jossain vaiheessa itkettää äskettäinen lemmikkini kuolema, ja tuolloin tämä mies yllättäen halasi minua todella lämpimästi ja huolehtivasti pitkään. Ei varmaan ollut mikään "velvollisuushalaus" vaan aito ja lämmin ystävän halaus.

Ensimmäinen ihokosketushalaus nykyisen rakkaani kanssa. Tunne oli uskomaton, itku tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat ilmeisesti sentimentaalisempia, ei montaa miesten muistamaa halausta?

 

Niinkin voi olla. Tai sitten miehiä ei halata niin usein.

Aloin miettimään tuttavapiiriäni. Suurinta osaa miehiä ei halaile muut kuin oma nainen. Pari on joita halaavat muutkin kuin oma kultansa. Miksi näin?

Hyppäsin silloisen ihastukseni syliin ja halattiin. Ihan vahingossa niin kävi. 

Miehet halaisivat myös, jos heitä ei olisi kasvatettu spartalaisesti. Muuten ei tule hyvää "soturia". Miehet kärsivät tästä kyllä. Myös itse.

Vierailija kirjoitti:

Miehet halaisivat myös, jos heitä ei olisi kasvatettu spartalaisesti. Muuten ei tule hyvää "soturia". Miehet kärsivät tästä kyllä. Myös itse.

 

Jos mies halaa muuta kuin omaa naistaan, niin sitä pidetään hiukan outona. Niin miesten kuin naistenkin puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Miehet halaisivat myös, jos heitä ei olisi kasvatettu spartalaisesti. Muuten ei tule hyvää "soturia". Miehet kärsivät tästä kyllä. Myös itse.





WIKI: "Spartalainen poika sai olla kotonaan vain seitsenvuotiaaksi, mutta jo sitä ennen häntä kasvatettiin erikoisella tavalla. Vauvoja ei kapaloitu, jotta ruumiinjäsenet kehittyisivät paremmin. Heidät totutettiin pimeään ja yksinäisyyteen. Ruokapöydässä ei saanut oikutella eikä temppuilla. Pojat opetettiin puhumaan lyhyesti ja nasevasti. Tällaista kutsutaan vieläkin lakoniseksi puhetavaksi. Seitsenvuotiaina pojat otettiin valtion huostaan sisäoppilaitoksiin. Heidät jaettiin ryhmiin iän perusteella. Tärkeintä oli oppia tottelemaan, kestämään ja voittamaan. Pojilta ajeltiin hiukset ja takavarikoitiin mahdolliset jalkineet. "

 

Vierailija kirjoitti:

Olen suomalainen mies. En halaa.

Meillä Oulussa ei halata vaan tuikataan puukolla. Rakkaudesta.

Yllättävä, karhumainen halaus. Lääkäriltä, joka samalla sanoi, että ei hätää, kyllä nämä asiat selviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta pakkoa sanoa, jotenkin herttainen ilmaisu tuo unihtimaton 😊

Vähän kuin Nalle Puhin hinaja 😄

Ihunaa leijonat ihunaa. Hinajasta tulee kyllä mieleen hinuri, ja sellaisen halattavaksi en välitä joutua.

Arto Satonen halasi minua. Karhun sylissä on lämmin.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat ilmeisesti sentimentaalisempia, ei montaa miesten muistamaa halausta?

Täällä enemmistö on naisia ja ne ylikseltä karanneet miehet kirjoittelee ihan muita juttuja, ei mitään syvällisiä.

Ystävän kanssa halattiin, kun hän oli lähdössä takaisin opiskelupaikkakunnalle. Siitä jäi haikea fiilis ja toistaiseksi se oli viimeinen kerta kun kaverin näin. Tästä on aikaa noin 25 vuotta.

Miehet kun halii, se päätyy monesti aktiviteettiin, jota levähdyspaikoilla tapahtuu. Siksi miehet ei halaile.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat ilmeisesti sentimentaalisempia, ei montaa miesten muistamaa halausta?

 

Niinkin voi olla. Tai sitten miehiä ei halata niin usein.

 

Aloin miettimään tuttavapiiriäni. Suurinta osaa miehiä ei halaile muut kuin oma nainen. Pari on joita halaavat muutkin kuin oma kultansa. Miksi näin?

No kerro sinä. Miksi et halaa heitä?

Lasten halaukset tuntuvat aivan parhaalta, mutta ei niistä nouse mieleen jotain yhtä ja tiettyä halausta, jonka muistaisin.

Jos pitää valita vain yksi, sanoisin tämän:

Olin nuori ja opettelin vasta, miten tyttöjen kanssa toimitaan. En ollut vielä koskaan halannut, pussannut saati sitten harrastanut seksiä. No, ylipäätään fyysistä kosketusta tyttöjen kanssa ei ollut ollut, pl. sukulaiset yms. Ei siis mitään romanttista tai eroottista kosketusta.

Ensimmäiset treffit silloisen ihastukseni kanssa menivät hyvin, juttu luisti ja tyttö tuijotteli minua pitkään silmiin. Treffien lopussa mietin, mitä pitäisi tehdä: otanko kädestä, halaanko, pussaanko? Uskaltauduin lopulta antamaan hätäisen, ujon halin. Se oli sellainen kurkottava halaus, jollaisia annetaan kavereille. Kehomme eivät painautuneet yhteen, mutta hetki oli minulle ikimuistoinen. Lämmin aalto kulki kehoni läpi, kun tunsin hänen kehonsa. Tuo halaus on jäänyt mieleen, koska se jäi ainoaksi hänen kanssaan.

Sössin sen jutun kokemattomuuttani ja epävarmuuttani. Se on jäänyt harmittamaan. Siitä on nyt jo 20 vuotta, mutta vieläkin mietin aina välillä häntä ja noita treffejä. Olisi upeaa vielä joskus törmätä häneen sattumalta.