Teini asuu isällään, ei jaksa käydä luonani

Ehkä hänellä ei ole mitään "teini-iän myllerrystä", jonka hän haluaisi elää kanssasi?

Ehkä voisit pyytää teiniä johonkin mukavaan juttuun kanssasi? Shoppailemaan, ravintolaan, huvipuistoon, matkalle... Vanhemmuus vaatii sitä, että SINÄ teet aloitteet ja olet lapsesi elämässä.

Tarkoitin, että ihan haluaisin elää lapseni kanssa normaalisti kuten vanhemmat elää. Siihen, kunnes lentävät pesästä. Vaan en saa, se juna meni jo. Sain sentään elää kanssaan elämänsä ensimmäiset 13v.

No jos äiti on jämähtänyt teini-iän myllerrysten tasolle nin ei ihme.

Pistäpä tänne viimeiset tiktoktanssisi.

Just. Todella surkeaa. Voisiko hänellä olla teini-iän kyyninen "ei jaksa ei kiinnosta" vaihe menossa ja aika menee pelaten, tai kavereiden kanssa? Toivottavasti tulee vielä järkiinsä ja ymmärtää äidin tärkeyden. Koita jaksaa! :( Itse aikoinaan asuin äitini luona ja jonkinlainen vaihe oli jonka aikana en jaksanut isäni luona käydä. Nykyään se hieman kaduttaa, koska olisin tarvinnut enemmän miehen mallia. Myöhemmin tilanne kyllä korjaantui ja paljon olen tekemisissä kummankin vanhemman kanssa. 

Terveisin, 30v mies. 

Ex kaappasi vanhemman lapseni 11-vuotiaana. Lapsi on manipuloitu ja alistettu ja poissa elämästäni. Täytti juuri 22 vuotta.  Sanon että minulla on 2 lasta ja toinen on poissa.

Toimi heti ja yritä luoda suhde.

Mulla lymyää huoneessaan 17v teini joka ei ole kuukausiin nähnyt isäänsä koska ei jaksa nähdä. Sitä ei myllerrä mikään. On vain laiska ja mieluiten pelaa ja nyhjää kotona. Silloin kun muutti luokseni oli yhtä raivoa että muuttaa isälleen takaisin kun äiti on tyhmä, kieltää ja vaatii. Ja tuollaisia nuo on. Älä tee asioista mitään sen suurempaa kuin ne on. Sen sijaan nauti vapaa-ajastasi ja keksi muuta tekemistä kuin lapsen kautta eläminen. 

Tervetuloa kerhoon. Mulla kans samanlainen emmätiijä-tyyppi nyhjää vaan isänsä luona. Olkoon. Eiköhän tuo teini-ikä joskus mene ohi. Käytän elämäni muuhun kuin miettien mitä sen naamanorsunvi tulla olevan tyypin päässä liikkuu. T:Toinen etä-äiti.

Ei ole minunkaan teiniä näkynyt (lukiolainen) reiluun vuoteen. Ei sieltä äidiltään kuitenkaan ole matkaa kuin 5 km ja mönkijä olisi käytettävissä liikkumiseen.

jos on yhtään moody teini, niin ei ne jaksa tavata. kotona asuvankaan kanssa vuorovaikutus ei aina ole kovin kaksista. on tosi vaikeaa luoda yhteys lyhyiden tapaamisten aikana. omaan haastavaan tapaukseen oon jälleenrakentanut yhteyden whatsappin kautta, ihan minun kanssa kotona asuu vieläpä. vähän silleen hassuttelunkin kautta.

isäänsä ei tapaa muuta kuin kyytien ja rahan tarpeessa. nuo kyydit muuten on hyvä tapa olla tekemisissä, jos nuorella ei oo omaa kulkuvälinettä ja se on sulle itselle mahdollista. vaatii vaan viitseliäisyyttä ja nöyryyttäkin. teinille täytyy käytännössä olla jotenkin vaan "hyödyllinen". sit kannattaa jotenkin esittää tapaamisia jotakin muuta kautta kuin suoraan, että tulisit nyt käymään tai nähtäisiinkö. voi miettiä valmiiksi vaikka jonkun elokuvan, mistä oletat hänen olevan kiinnostunut. sit sivulauseessa mainita että oot menossa, tuu säkin. niin että vuorovaikutustilanne on mahdollisimman paineeton ja hän ei koe toimivansa "odotetusti" tai vastauksena johonkin suoraan vaatimukseen. mulla on kokemus tästä oman isänsä luo 17-v muuttaneen pojan kanssa ja tää on ollut toimiva tapa myös tän kotona asuvan tyttösen kanssa.

murusista täytyy aloittaa, mutta kyllä niistä pullan verran tulee kun on sinnikäs. ohutkin yhteys on parempi kuin se, että antaa yhteyden katketa kokonaan. itselle voi tulla tunne, että "joko tai" olisi helpompi, mutta nuorelle se ei ole. viestit silloin tällöin saa hänet kokemaan, että on sulla mielessä. se tunne on hänelle tärkeä, vaikka ei vastaisi tai muutenkaan tuntuisi reagoivan. jos se on nyt se, mitä hän kykenee sinulta vastaanottamaan, niin anna ainakin se. myöhemmin rakentuu lisää, on koko elämä aikaa. tämä on vaihe.     

Viesteitse pidän yhteyttä yllä. Säännöllisesti pyydän käymään. Ei koskaan tule. Ei lähde lomalle mukaan. Ei lähde mukaan mihinkään tekemiseen. Meidän yhteys on watsapp ja snäppi. Koitan olla äitinä viesteitse. Isän luona on uusi perhe ja uudet kuviot, iso talo, mopot ja mönkijät. Kyllä isän uuden puolison äidin luokse jaksetaan lähteä kyläilemään. Mutta oman äidin luo ei. Kyytiä olen usein tarjonnut, ei tarvitse. 

Välillä tekisi mieli vaan luovuttaa. Vaan pitää keräillä niitä murusia jotenkin kasaan.

Varmaan sille on syynsä ettei halua käydä luonasi. Teini ei vaan halua kertoa sitä päin naamaasi.

Oletko ap häpäissyt teinisi ja perheesi somekirjoittelullasi?

Olette kasvaneet erillenne ja se on ihan normaalia. Hän elää omaa elämäänsä, elä sinäkin.

Mielestäni kummankin vanhemman velvollisuus on tukea eron jälkeen sitä vanhemmuutta jos on vuoroasumista eli myös teini-iässä pitää vaikka viikko/viikko-kuvioista kiinni eikä tyytyä siihen, että teiniä ei nyt huvita mennä isän tai äidin luokse. Eihän normaalistikaan ydinperheessä mennä sen mukaan kun teiniä ei nyt huvita, vaan pitäisi saada pidettyä tässäkin ne rajat. 

Muistan kuinka itseäkin 13-vuotiaana ei huvittanut mikään ... :/ silti vanhemmat vaativat ja hyvä niin. Sama koskee kotitöitä kuin sukujuhlia.

jaahas koska teini ei ole aktiivinen suhteessa jonka itse koet tärkeäksi se on jonkun muun syytä kuin oma laiska passiivisagrressiivisuutesi? Ehdotan että iotse menet tapaamaan ja että tuot kivaa hauskaa tekemistä tullessasi, etkä ole pelkkä rasite.

Toiset ihmiset eivät ole mitään halileluja joiden olisi tarkoitus tulla juoksemaan sinulle palvelemaan sinun tarpeitasi.

Onko se teinin vai isän vika?

Ap:lle jää enemmän aikaa panohommiin vaikka siinä keittiön pöydällä kun teini ei ole vahtimassa.

Tilanne muuttuu kun hän kasvaa aikuiseksi. Teini-ikäisellä on omat tunteet ja oma identiteetti aivan hukassa ja hän etsii itseään kukin eri tavoin...

Teinini (oli raju teini-ikä) eli hyvin erillään minusta tuolloin, mutta parikymppisenä välit lämpeni. Ehkä teillekin käy vielä niin?