Työelämän vaatimukset kasvavat koko ajan
Esim. pitää pystyä nopeasti oppimimaan, poisoppimaan (eli päästä irti vanhoista työtavoista) ja oppia taas uudelleen
Kommentit (29)
Nykyisin tuntuu olevan yleistä ettei riitä, että tekee työn hyvin ja asiakkaat ovat tyytyväisiä. Sen lisäksi pitäisi olla tehokas ja oppiva moniosaaja sekä tehdä jatkuvasti paremmin ja paremmin. Kehittyminen ja uuden oppiminen ovat tärkeitä asioita työelämässä, mutta niistä ei pitäisi tulla itsestäänselvyyksiä. Jatkuva kehittyminen ja muutokset eivät aina ole edes tarpeen. Joskus uudistuksen jälkeen palveluiden käyttö jopa menee huonommaksi. Liian korkeilla vaatimuksilla poltetaan ihmiset loppuun ja se käy kalliimmaksi myös yhteiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin tuntuu olevan yleistä ettei riitä, että tekee työn hyvin ja asiakkaat ovat tyytyväisiä. Sen lisäksi pitäisi olla tehokas ja oppiva moniosaaja sekä tehdä jatkuvasti paremmin ja paremmin. Kehittyminen ja uuden oppiminen ovat tärkeitä asioita työelämässä, mutta niistä ei pitäisi tulla itsestäänselvyyksiä. Jatkuva kehittyminen ja muutokset eivät aina ole edes tarpeen. Joskus uudistuksen jälkeen palveluiden käyttö jopa menee huonommaksi. Liian korkeilla vaatimuksilla poltetaan ihmiset loppuun ja se käy kalliimmaksi myös yhteiskunnalle.
Eihän tuo ihmisten loppuunpalaminen kiinnosta eliittiä ollenkaan koska aina löytyy uusia järkensä menettäjiä vanhojen tilalle. Niin kauan kun ihmiset suostuu tähän hulluuteen sille ei tule loppua.
Kyllä, mutta kilpailu on kovaa. Mieti paljonko uusia nuoria aktiivisia, hyvin koulutettetuja tekijöitä löytyy Kiinasta, Koreasta, Taiwanista jne. kisaamaan suomalaisten kanssa.
Nykyään pitää olla monitoimikone. Pitää osata tehdä kaikki, siinä missä ennen oli useampi henkilö tekemässä omaa erikoisaluettaan.
Hyvän työntekijän muotokuva:
Tekee töitä kuin kone tai pieni eläin, mutta on samalla supekstrovertti (jälkimmäinen on tärkeämpää, mutta sitten ei jää aikaa töille: molempiin on pystyttävä). Kehittää ja innovoi uutterasti tulematta kuitenkaan esimiehen tontille (esimies on käytännössä vain kyttäämässä töiden tekemistä). Johtaa itseään ja muita edelleen tulematta esimiestontille (vetää vähemmän kompetentteja tiimiläisiä kivirekenä perässä).
Vierailija kirjoitti:
Hyvän työntekijän muotokuva:
Tekee töitä kuin kone tai pieni eläin, mutta on samalla supekstrovertti (jälkimmäinen on tärkeämpää, mutta sitten ei jää aikaa töille: molempiin on pystyttävä). Kehittää ja innovoi uutterasti tulematta kuitenkaan esimiehen tontille (esimies on käytännössä vain kyttäämässä töiden tekemistä). Johtaa itseään ja muita edelleen tulematta esimiestontille (vetää vähemmän kompetentteja tiimiläisiä kivirekenä perässä).
Miksi ekstroverttius on niin tärkeää? Ambiverttius olisi parempi, liika sosiaalisuuskaan ei ole hyvä.
Tuntuu kuin vaatimukset vain kasvaisi koko ajan, mutta palkka ei seuraa perässä.
Suomalaiset palvovat "työtä" ja "työnantajaa" kuin jotain jumalaa. Päästäkää raukka jo hautaansa. Keksitään jotain muuta välillä
Ajattelin downshiftata ja muuttaa erätorppaan.
Totta, mikään ei ole pysyvää paitsi muutos. Toisaalta itse koen, että se on myös mielenkiintoista ja pitää motivaatiota yllä. Itse ainakin ole aivan täpinöissäni opettelemassa tekoälyn käyttöä. Todella mielenkiintoista.
t. N57
Minulta ihan rehellisesti kysyttiin työhaaatattelussa, että millä keinoin kasvattaisin liikevaihtoa. Hain kassamyyjäksi reilun kympin tuntipalkalla isoon markettiin. Eli sen aspan lisäksi olisi pitänyt tuoda jotain lisäarvoa yrityksen strategiaan.
Noh onneksi voi vain ottaa välillä palkatonta vapaata kun ei meidänkään lafkaan palkata lisää henkilökuntaa, siinä voi sitten toimitusjohtaja tulla tuuraamaan muutamaksi päiväksi ja kun palaan töihin takaisin niin kyllä ne pari päivää jaksaa taas päivitellä että kuinka kusessa oltiin, mutta eivät kuitenkaan kuuntele ehdotuksia tai tee mitään parannuksia, pelkkää puhetta. Laastarilla kun ei voi ampumahaavaa hoitaa.
Niin, että koko ajan pitäisi edetä silleen kivasti ja lepposasti ettei vaan joudu ponnistelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Nykyään pitää olla monitoimikone. Pitää osata tehdä kaikki, siinä missä ennen oli useampi henkilö tekemässä omaa erikoisaluettaan.
Tämähän se.
Esimerkiksi sihteerit katosivat kuin yhdessä yössä ja nyt varsinaisen työn tekijät tekevät omien hommiensa osassa nämä hallinnolliset hommat. Hallinnollista työtä tekeviä kyllä haukutaan aina turhiksi paperinpyörittelijöiksi, mutta sitten kun kysytään mikä on työssä kuormittava tekijä, yhdeksi aina mainitaan tämä hallinnollisten töiden luisuminen oman työn oheen.
Ja palkkaa pitäisi kuitenkin saada lisää, lisää ja lisää?
Aina töissä on pitänyt pystyä oppimaan. Aika jämähtänyttä olisi elämä jos aina tehtäisiin kuten ennen.
Ihanaa kun ei tarvitse käydä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Minulta ihan rehellisesti kysyttiin työhaaatattelussa, että millä keinoin kasvattaisin liikevaihtoa. Hain kassamyyjäksi reilun kympin tuntipalkalla isoon markettiin. Eli sen aspan lisäksi olisi pitänyt tuoda jotain lisäarvoa yrityksen strategiaan.
Mut ku mä oon vaan . . .
Vierailija kirjoitti:
Minulta ihan rehellisesti kysyttiin työhaaatattelussa, että millä keinoin kasvattaisin liikevaihtoa. Hain kassamyyjäksi reilun kympin tuntipalkalla isoon markettiin. Eli sen aspan lisäksi olisi pitänyt tuoda jotain lisäarvoa yrityksen strategiaan.
Ei jumaleisson. Yrittäjällä on kyllä kuulat hukassa. Vai onko ostanut huonon rekryfirman palvelut?
Näinhän se on. Myös nuorten on nykyisin todella haastavaa saada töitä vähäisellä kokemuksella. Eräs parikymppinen tuttavani on halukas vaihtamaan työpaikkaa, koska nykyisessä ei ole riittävästi tunteja. On lähettänyt lähemmäs 100 hakemusta ja päässyt vain yhteen haastatteluun.
Sairaaksi on työelämä muuttunut