Lue keskustelun säännöt.
Anoppi
14.06.2024 |
Miten anoppi on mukana elämässänne? Tulipa tällainen kysymys mieleeni. Meillä ei mitenkään. Hän on eläkkeellä oleva erakko, joka ei ole väleissä edes veljensä kanssa. Hänellä ei ole tuttavia tai ystäviä, työttömänä oli enimmäkseen. Soittavat poikansa kanssa pari kertaa vuodessa ja lapset käyvät isänsä (mieheni) kanssa hänen luonaan kesäisin. En ole saanut oikein mitään kontaktia häneen koskaan. Ensimmäiset 30 vuotta kävin kyllä hänen luonaan mieheni kanssa. Paljon olen ihmisiä tavannut, mutta...
Kommentit (14)
No eipä minulla häneen ole koskaan mitään suhdetta ollut, koska en ole halunnut.
Miehen sukulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiiviisti ja melkein päivittäin, asuu tuossa seinän takana paritalon toisessa puolikkaassa. Aivan ihana, lämmin ja välittävä ihminen. Yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä.
Mitä vähemmän, sitä parempi. Onneksi asuu kaukana.
Anoppi on jo kuollut, vaikutti avioliittoomme n. 20 vuoden ajan. Sählääjä, järkkäs asioita jotka ei hänelle kuuluneet. Oli myös nopea suuttumaan, tosin leppyi muutaman päivän päästä kun pystyttiin rauhassa keskustelemaan. Joskus nolasi minut tosi ikävästi juhlaporukan edessä. Silloin olisin todella halunnut käyttäytyä väkivaltaisesti. Siitä kuitenkin häntä kiitän että otti minut mukaan esim teatterireissuille ym. kaikkineen, meillä oli riitamme mutta lämmöllä muistelen.
Ihan ymmärrettävää. Pitäisikö hänen esitellä työttömyyttään muille ja suvulle koko ajan selitellen? Toivottavasti joku antaa rahaa hänelle. Ehkä poika voisi huolehtia enemmän. Harva rahatta selviää. Kuumeessakin osa tarvitsee avun apteekista ja kaupasta. Sukulaisten pitäisi joskus soitella ja jutella mukavia, paitsi jos ei halua. Ehkä sillä paikkakunnalla ei ole oikein mitään, missä viihtyisi harrastellen, kotiinkin saisi jotain harrastusjuttuja ja materiaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi ja appi ovat molemmat ihania.
Anoppisi on taatusti iloinen kun ei tarvitse sinua nähdä, vaikutat oksettavalta tyypiltä, kuole pois, kaikilla on sitten kivempaa, saa miehesikin etsiä oikean naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eipä minulla häneen ole koskaan mitään suhdetta ollut, koska en ole halunnut.
Miehen sukulainen.
Sinun sukusi on taatusti oksettavaa koska olet noin vittumainenakka. Säälin miestäsi, miksi se joutui tuommoiseen luktiaan tyytymään?
Eipä valittamista anopista. Ja lapselle hyvin läheinen mummu. Nytkin teininä menee mielellään mummulaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä minulla häneen ole koskaan mitään suhdetta ollut, koska en ole halunnut.
Miehen sukulainen.
Sinun sukusi on taatusti oksettavaa koska olet noin vittumainenakka. Säälin miestäsi, miksi se joutui tuommoiseen luktiaan tyytymään?
Anopilla meni vähän tunteisiin :D
En koskaan kutsunut häntä anopiksi, vaan iso-äidiksi. Mieheni äiti ja lapseni iso-äiti. Oli oikein ihana ja kiva ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiiviisti on anoppi mukana, koska vaimoni on ainoa lapsi ja tavallaan "äitiriippuvainen". Soittelee hänelle pitkiä puheluita lähes päivittäin. Tilanne aiheutti skismaa avioliiton alkuaikoina, kun vaimon terapeuttikin huomasi ja totesi, että äiti on vaimolleni tärkein ja läheisin ihminen.
Anoppi on kuitenkin viisas ja kultainen, hän ei ole milloinkaan asettunut minua vastaan tai sotkeutunut parisuhteeseemme. Lapsillemme hän on ollut rakastava (+ hoitava, lahjova ja kannustava) mummo isolla M-kirjaimella.
Olen miettinyt, miten vaimoni selviää äitinsä poismenosta, jos/kun sellainen tilanne eteen tulee. Se tulee olemaan kova paikka koko perheelle, mutta onneksi paljon rakkaita muistoja jää jälkeen.
Ihanko oikeasti??? Asuuko Suomessa - vuonna 2024 - joku samassa asunnossa appivanhempiensa kanssa??? Miksi? Onko tämä asumismuoto Teillä ns. vapaaehtoinen? Saako kysyä, miten Te tulette toimeen?
Miniä ja anoppi eivät perinteisesti pidä toisistaan. Joillakin on hissukka ja nössö anoppi ja hirviö onkin appiukko. Anoppi puuttuu ja sekaantuu lastenhoitoon, jakaa entisajan lastenkasvatusohjeita (= lapsen ruumiillista kuritusta, pelottelua ja selkäsaunalla uhkaamista jne.) ja puuttuu kodinhoitoon. On isovanhempia, jotka ramppaaavat kylässä aikuisten lastensa kodeissa jopa omilla avaimillaan ja mihin kellonaikaan sattuu. Utelias anoppi tonkii jopa vaatekaapit ja lipastot. Mitähän sieltä miniän kätköistä mahtaa oikein löytyä? Kunniottavatko appivanhemmat kotirauhaanne?
Vierailija kirjoitti:
Tiiviisti ja melkein päivittäin, asuu tuossa seinän takana paritalon toisessa puolikkaassa. Aivan ihana, lämmin ja välittävä ihminen. Yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä.
Anoppi kuoli 20 vuotta sitten. Ihana ihminen oli. Elämässä on mukana kuvana kirjahyllyssä ja haudallakäynteinä.