Lasten isovanhemmat ja synttärit...
Lapsella oli syntymäpäivät. Ennen juhlia sain arvostelua omilta vanhemmiltani, kun "pitää aina kutsua niitä muitakin vieraita ja niin paljon". Ei meillä käy koskaan kuin isovanhemmat molemmilta puolilta, lasten kummia ja ehkä 3-5 lapsivierasta. Aina riippuu siitä, ketä pääsee. Ei koskaan kaikkia. Noh, vanhempani eivät enää halua tulla yhtä aikaa toisten vieraiden kanssa, johtuen äidistäni. Syytä en tiedä, ei vain suostu siihen. Liekö joku sosiaalisten tilanteiden pelko tms. Ei se suostu muuta kuin huutamaan, jos yritän kysyä että miksei tule muitakin tapaamaan. "älä siinä saatana ala aina kyseenalaistelemaan minua" Ja isovanhemmat ei tulleet sitten lainkaan, kun menin kyselemään tuota, mikseivät tule yhtä aikaa. Tympii... Taida kutsua enää olleskaan...
Kommentit (4)
Ovatko jo iäkkäitä? Jospa tulet vähän vastaan ja kutsut heidät vaikka seuraavana päivänä tai myöhemmin illalla? Saisivat silloin viettää rauhassa aikaa lapsenlapsen kanssa :) Olepas nyt aikuinen, äläkä tee tästä suurempaa numeroa, anna lapsellesi mahdollisuus isovanhempiin! Kaikkia kun ei edes kiinnosta tulla, kutsusta huolimatta :(
Mättää saatanaa? Meillä ollut sellainen tapa et jos ei synttäripäivänä pääse niin voi toki tulla myöhemminkin, mut kakkua tms ei sitten ole enää tarjolla. En mä kymmentä kertaa leipomaan ja laittelemaan rupea. Eri asia on esim. lapsen kummi joka asuu toisella puolen Suomea. Sen nyt ymmärtää et ei pääse synttäripäivänä...
Eli ei niillä mikään ikä paina. :) Saavat käydä muulloinkin kun kutsutaan, mutta ei ne halua. Pääasiassa on minun vastuullani käyttää lapsia heillä, jos haluavat nähdä. Paitsi että olen alkanut "tästäkin" luistaa, koska lapset haluaisivat että isovanhemmat kävis meilläkin katsomassa vaikka leluja tai muutoin meidän elämää ja kotia. Eihän se nyt aina lasten äidillä ole joka asiasta vastuu. Mahdollisuus on isovanhempiin ja passaa se heidänkin tehdä jotain sen eteen, että näkevät lapsia. Ei pelkästään minun...
kutsutko aina isovanhemmat puhelimitse/suullisesti? Mä olen löytänyt tähän "pienen" ratkaisun elikkäs teen aina kauniit kutsut ja POSTITAN ne! Kauniista kirjallisista kutsuista ei kukaan voi mielestäni valittaa (luulsin vanhemman väen päinvastoin arvostavan sitä) ja ehkä isovanhemmatkin sitten välttävät edes hiukan marinointia. Meillä on vähän kansa tätä "ootko kutunut xx:n? no ei me sit tulla tai jos ne ei tuu niin voitais tulla" -naurettavaa, kyse on lapsen synttäreistä.
Niin ja jottei tämä jää puolitiehen niin kaikille lähtee myös kiitos kirjallisesti kera lapsen kuvan.