Tunteeko empatiakyvyltään normaali ihminen empatiaa kaikkia ihmisiä kohtaan?

Tunnen empatiaa, mutta olen kovettanut itseni, koska olen kohdannut niin paljon kokemusten siirtoa ja kiusaamista sekä niskaani on kaadettu lähinnä elämän negatiivisia tarinoita. On siisi suojamekanismi etten suostu juurikaan näyttämään empaattisia puoliani sillä silloin he jotka ovat jo valmiiksi viemässä voimavaroja, tarrautuvat entistä lujemmin. Siksi myös torjun suurimman osan ventovieraiden lähestymisyrityksistä, koska useimmiten heidän lähestymisensä liittyy siihen ,että he tahtovat minulta jotakin enkä (henkisesti) jaksa jatkuvasti olla antamassa ja auttamassa tai hyödykkeen ja palvelijan rooliin asetettuna.

Kyllä minä reagoin, jos joku esimerkiksi itkee aidosti, kun on tullut satutetuksi. Mutta sitten taas jos vaikkapa joku raavas mies rääkyy siksi, ettei saa hyväksikäyttää toisten vartaloita, niin en. Tai esimerkiksi suuttuu tai surustuu pakeista, kun on omassa päässään kehittänyt jonkun oikeutuksen suhteeseen toisen kanssa. Tai vaikka siksi, että on pahoinpidellyt lapsen äitiä ja menettää siksi oikeutensa lapseenkin (tätähän ei enää suomessa tapahdu, herra siunaa suomen naisia)

Eli en enää lähtökohtaisesti reagoi pahaan oloon, koska jotkut ihan aidosti kokevat surua ja vihaa siksi, etteivät saa satuttaa, omistaa tai alistaa toisia

Tietenkin, jos vaikka näet että joku itkee, niin meet kysymään mikä on hätänä tai joku kaatuu kysyt sattuuko...

Vastinee jonkinlaisen pysähtymisen ja yhteyden, että kokee vierasta ihmistä kohtaan empatiaa.

Sympatia taas on vähän sellaista, mitä koetan välttää ongelmallisissa tilanteissa, koska todennäköisesti se myötäeläminen ei vaadi sitä, että mukaan tarvitsisi hypätä elämään kyseistä tilannetta.

Sympaattisuus on jotenkin väärin ymmärretty, eikä ole empatian synonyymi.

No se vähän riippuu. Jos vaikka Donald Trumpia kidutettaisiin, se tuntuisi pahalta vaikka en hänestä pidäkään. Mutta jos kaverini avautuu minulle ihmissuhdeongelmistaan, en välttämättä oikein ymmärrä miltä hänestä tuntuu.

Summa summarum: Olen empatiakykyinen, mutta hiton kyynistynyt muutaman vuoden kokemuksista.

Aloittaja, en usko, että olet kovinkaan monen tyyppisiä ihmisiä tavannut, kun väität että tunnet empatiaa kaikkia - juu - kohtaamiasi ihmisiä kohtaan.

Sillä on aivan luonnollista, että ihan kaikkea ei empaattisinkaan pysty sulattamaan.

En tunne empatiaa. En edes omaa perheenjäsentä kohtaan. Enkä ole psykopaatti.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, en usko, että olet kovinkaan monen tyyppisiä ihmisiä tavannut, kun väität että tunnet empatiaa kaikkia - juu - kohtaamiasi ihmisiä kohtaan.

Sillä on aivan luonnollista, että ihan kaikkea ei empaattisinkaan pysty sulattamaan.

 

Empatia ei tarkoita että hyväksyy kaikenlaista toimintaa, mutta voi ymmärtää että siihen on syynsä että ihminen on kasvanut sellaiseksi kuin hän on.

Mielestäni empatiakykyni on ollut normaali, mutta pystyn kyllä olemaan välittämättäkin melko helposti. Läheisimpiä ihmisiä kohtaan empatian tunteminen on helpompaa ja automaattista. Muita kohtaan se tuntuu enemmän valinnalta. Olen jotenkin kovettanut itseäni suhteessa maailmaan. Jos en välitä mistään tai kenestäkään, ei minuun satu.

En näe erityisesti tunne mitään ihmisiä kohtaan jotka ovat minulle merkityksettömiä enkä osaa nähdä sitä mitenkään epänormaalina.

Tunnen empatiaa helposti eläimiä kohtaan, mutta ihmisistä vain läheisimpiä ja ystäviä kohtaan. Esim. jonkun tuntemattoman ihmisen, oli lapsi tai vanhus, kuolema uutisissa ei kosketa minua pahemmin mitenkään.

Suomalainen empatia on kamalaa. Se sekoitetaan sääliin. Ei ihminen halua sääliä vaan tuntea itsensä arvokkaaksi. 

Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olette itse sinne kiivenneet ja lyöneet naulat ranteisiin. Alas ristiltä ja itsestä puhumisen sijaan niitä rakenteita muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen empatia on kamalaa. Se sekoitetaan sääliin. Ei ihminen halua sääliä vaan tuntea itsensä arvokkaaksi. 

Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olette itse sinne kiivenneet ja lyöneet naulat ranteisiin. Alas ristiltä ja itsestä puhumisen sijaan niitä rakenteita muuttamaan.

Pahinta empatiassa on kuitenkin se, että empaattinen ihminen kokee tekevänsä hyvin. Se tarkoittaa siis sitä, ettei hän missään vaiheessa tule tunnontuskiin. Pahaa tekevä sentään lopettaa ehkä jossain vaiheessa, koska hän kuitenkin tietää tekevänsä väärin.

Tietyssä määrin joo. Ei se tietenkään mitenkään kauhean ihmeellisesti jokaisen vastaantulijan kohdalla näy, mutta kyllähän se perushuomaavaisuuskin vaatii empatiaa että osaa ottaa muut huomioon. Toki juuri arkisissa asioissa se puutekin toisaalta näkyy, esim liikenteessä perseily.

Suvaitsevaisuus ei ole normaalia

Hyvä ettei Lauri Törni ja Simo Häyhä tuntenu empatiaa venäläisiä kohtaan. Ei ne ois muuten ollu niin hyviä sotilaita ja pelastanu Suomea Stalinilta.

Ai Putleria vai?

Täällä menee nyt monilla empatia ja sympatia sekaisin

Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan.

Sympatia tai myötätunto tarkoittaa toisen henkilön mielihyvän kokemista omana mielihyvänä tai tuskan ja mielipahan tuntemista mielipahana.

Empatia ei siis ole tunne, vaan ainoastaan kyky katsella muutakin kuin omaa napaa. Sympatia on tunne ja kyllä sitä normaali ihminen pystyy tuntemaan kaikkia kohtaan, jos haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, en usko, että olet kovinkaan monen tyyppisiä ihmisiä tavannut, kun väität että tunnet empatiaa kaikkia - juu - kohtaamiasi ihmisiä kohtaan.

Sillä on aivan luonnollista, että ihan kaikkea ei empaattisinkaan pysty sulattamaan.

 

Käsität väärin nyt empatian käsitteen. Empatia ei liity lainkaan siihen, että olisit jotenkin ihmisen kanssa samaa mieltä tai hyväksyisi hänen toimintaansa tms. 

Sympatiaa emme varmasti yleensä tunne ns. pahoja kohtaan, mutta empatiaa kyllä.