Miks mä en saa torkkua sohvalla?

No siks ku oon äiti. Tiedetään. Mutta hatuttaa silti.



Järkky flunssa ja ja yskä. Öisin ei saa nukuttua yskän takia ja muuten sit on flunssan takia olo ihan hakattu. Kuume onneksi jo laski, mutta silti...



Jos mä koitan mennä tohon soffalle torkkumaan, niin isommat tuuppasee itsensä iholle välittömästi. Hetken päästä nuorin saa mustiskohtauksen, jyrää isommat tieltään ja tunkee päälle. Sananmukaisesti. Ainakin napero on ottanut ilon irti joka hetkestä, kun mä olen ollut liian poikki tehdäkseni asialle mitään. Yleensä istahtaa suoraan naaman/pään päälle ja pomppii siinä. Tai sit köllähtää "kainaloon" = ellen pidä varaani, se täräyttää täysin päänsä mua nenään tms. (Eikö sitä muka satu itseään, jos hakkaa mua päällään???), istuu selän päälle ratsastamaan ja hyppää syliin. Möyrii, pyörii ja hyörii. Halii niin kovaa, että meinaa niskat katketa tai sit mennä henktorvi lyttyyn.. Jos viereen istumaan isket, saa itkupotkuraivarin. Ja hetken päästä meno jatkuu. Lasket lattialle, huutaa ku syötävä. Ja hetken päästä uudestaan (ikää siis 1,5v eli ei kauheesti tajua, että äiti on nyt vähän pipi...) Tai sit menee halimaan koiraa tai kiipeilemään keittiöjakkaran kanssa ties mihin niin, että on lopulta pakko nostaa ahterinsa sohvasta.



Ja jos hetkeksi hellittääkin, niin sit laukkaa isommat kiehnäämään ja kyhnäämään. Miten nekin aina saa ihme halipulan, kun mä tahtoisin olla vaan ja potea?



Miehelle turha valittaa, sen mielestä mä voin ihan hyvin vaan köllähtää sohvalle ja olla siinä (hoitaa se sapuskat lapsille jne jos sattuu kotona olemaan.) Mikäs tässä nyt muka on ongelma? Sanomattakin lienee selvää, että iskä voi maata raatona sohvalla vaikka viikon, eikä kukaan pompi sen naamalla.



*prkl*