Kun oma työ on identiteetti
Olen miettinyt tätä paljon. Olen ollut juristi vuodesta -97 lähtien ja asianajajakin yli 15 vuotta. Oma yritys vuodesta 2016.
Kaikki oll suunnitelma. Joten identiteetti syntyi jo ennen oikikseen menoa, koska itselleni oli selvää, että ekalla sisään. Niin tein.
No, sairastuin syöpään 2022 ja kävin hoidot. Tietenkin heti, kun jaloillpuani pysyin, niin oikeuteen. Ei ehkä järkevää.... Hyvin se meni, mutta ei välttämättä paras ratkaisu.
Nyt syöpäkontrolli seuraavan kerran syyskuussa. Edellinen oli maaliskuussa. Miettinyt tässä nyt viimeiset pari vuotta, aivan erityisesti maaliskuusta, että MIKÄ minä olen, jos multa tämä ammatti viedään pois?
Vastaus on: en mikään.
Minun koko elämä on perustunut juridiikkaan, oman yrityksen pyörittämiseen ja asiakkaiden asioiden hoitamiseen. Vieläkin pitää yksi Migrin päätös käydä läpi. Nyt la klo 19.46.
Jos tämä työ vietäisiin minulta pois, minua ei vaan olisi olemassa. Elämäni on perustunut ihmisten auttamiselle ja juridiikalle. Koen tämän tekemäni työn nimenomaan ihmisten auttamisena. Siksi teen myös paljon ilmaista puhelinneuvontaa. Kirjastopäivystystä tein aikaisemmin paljon, nyt ei ole ollut aikaa.
asianajaja
Kommentit (8)
Voi ei, miten olet tuollaiseen tilanteeseen päätynyt? Ei ole omaa itseä olemassa. Olen pahoillani puolestasi.
Vaikka et olisi sairastunut, niin joka tapauksessa työ on ohi menevä juttu. Eikö se ole käynyt mielessäsi?
Kyllä miä määritän identiteettinin ihan muilla asioilla kuin työ. Työ on tapa mahdollistaa mielekäs vapaa-ajan viettäminen.
Ei tuo ole niin paha kuin sesonkityö. Kun työt loppuu, niin persoonallisuus pitää joka vuosi rakentaa uudestaan. Työminä jää eräällä tavalla jonnekin tallennustilaan ja toinen minuus alkaa rehottaa.
Tee oma sukututkimus ja kirjoita oman elämäsi tarina (vaikka noin 5 vuoden jaksoissa). Siellä on sinun identiteettisi ja juuresi ja verkostosi jonka olet perinyt. Sinne sinä kuulut. Ehkäpä teet DNA testin My Heritagessa.
Lue sitten Uusi Testamentti jos et uskonnosta mitään tiedä. Jokaisen ihmisen nk ihmisarvo on oikeastaan täysi nolla. Mutta Jumalalle jokainen ihminen on arvokas. Tänne synnytään ilman mitään maallista ja täältä lähdetään ilman mitään maallista. Kuolemassa kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Jos haluat tietää jotain Raamatun käsitteistä niin lainaa kirjastosta tai hanki muualta Raamatun sanakirja, Aapeli Saarisalon tekele, ja selaa sieltä Raamatun käsitteitä mitä sattuu silmiisi.
Etköhän vielä löydä identiteettisi. Tuo että perustuu jollekin ammatille on kyllä kamala juttu.
Itse olen 'juristisuvusta' mutta en olekaan aikasemmin ajatellut että ollaan asianajajia nimenomaan koska halutaan auttaa ihmisiä... ehkäpä niinkin vaikka on pahimmista väkivaltajutuista kyse...
Olen ihan samanlainen kuin sinä ja syövän kokenut, tosin eri alalla vain.
Toivut tai olet jo toipunut, eihän sinulta mitään viedä pois, kaikki muutuu ja menet mukana muutoksessa.
Olennaista on se, minne kiinnität huomiosi, jos alat kiinnittää huomiota ja kysellä kuka olet, niin luonnollisesti alat saada vastauksia sisältäsi.
Olet siis ohmisten auttaja. Varmaan voit auttaa ihmisiä muilla tavoin jos joudut luppumaan työstäsi?
Olet jo pohtiessasi tuota olennaisen äärellä. Vaikka kykenisit edelleen jatkamaan työtäsi täysitehoisesti, kannattaa tutustua itseen kokonaisvaltaisemmin. Arjen tasolla: tee enemmän jotain ihan muuta kuin työtä. Syvällisemmin: hakeudu psykoanalyyttiseen psykoterapiaan, vaikka mitään mielenterveyden häiriötä ei olisikaan.
No olisikohan sitten jo korkea aika ryhtyä sitä identiteettiä rakentamaan uusiksi?