Kuuluuko introverttiyteen että henkilö puhua pulputtaa joidenkin ihmisten kanssa mutta joidenkin

Itselläni on tuota. Läheisten kanssa puhua pulputan, mutta vähän pelkään/vierastan vieraita ihmisiä.

Itselläni johtuu koulukiusaamisen aiheuttamista traumoista sekä ujoudesta, vaikka en enää ole läheskään niin ujo, kuin nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tuota. Läheisten kanssa puhua pulputan, mutta vähän pelkään/vierastan vieraita ihmisiä.

Itselläni johtuu koulukiusaamisen aiheuttamista traumoista sekä ujoudesta, vaikka en enää ole läheskään niin ujo, kuin nuorena.

Juurikin näin. 

Joillakin kuuluu, joillakin ei.

On ihmisiä joille en puhu mitään ja ihmisiä joiden seurassa ei tarvitse arvailla mitä se seuraavaksi sanoo ja ketä arvostelee

Olen myös vähän tuollainen. Osan ihmisistä koen jotenkin turvallisina ja helposti lähestyttävinä, jotkut taas tuntuvat syystä tai toisesta jotenkin "uhkaavilta". Siis eivät siltä, että olisivat oikeasti uhka, mutta jos ovat vaikka vähän töksäytteleviä tai räväköitä vuorovaikutustyyliltään. En osaa sanoa, liittyykö varsinaisesti introverttiuteen. Ehkä? Ehkä ekstrovertti on helpommin sosiaalinen tilanteessa kuin tilanteessa?

Juurikin noin, eri ihmisten seurassa voi olla ihan erilainen. Itselleni sellaiset "räväkät persoonat" ovat yleensä niitä joiden seurassa menee lukkoon.

Miksi kaikki pitäisi selittää puhki? 

Itse olen aina ollut introvertti, mutta vanhemmiten olen muuttunut ulospäinsuuntautuneemmaksi monin tavoin. Kuitenkin edelleen on tietyn tyyppisiä, itsevarmoja ja superpätevän sorttisia ihmisiä, joiden seurassa menen täysin lukkoon, en pysty olemaan rennosti enkä olemaan oma itseni, kun sellainen on paikalla, enkä varsinkaan pysty avaamaan suutani sellaisen läsnäollessa. Vaikka vastaavassa tilanteessa jonkun muun kanssa saatan aivan hyvin pystyä. En tiedä, johtuuko asia introverttiydestä, vai onko se vaan omaa huonoa itsetuntoani ja arkuuttani. Olen myös ollut äärimmäisen herkkä ja vaistonnut, jos joku suhtautuu minuun jostain syystä nurjasti tai pitää minua alempiarvoisempana itseensä nähden, mikä lukkiuttaa minut täysin.

En kyllä puhua pulputa kenenkään kanssa. Mieluiten olen hiljaa ja puhun vain asialliset asiat. Perinteinen suomalainen mies kai, vaikka olen nainen. 

Joo, kuuluu. Ja myös se, että pienessä porukassa voi toimia hyvinkin helposti, vaikka kyseessä olisi vieraammatkin ihmiset kun taas isommasa porukassa, tutummassakin, ajautuu laitamille ja on hiljaisempi.

Vierailija kirjoitti:

Juurikin noin, eri ihmisten seurassa voi olla ihan erilainen. Itselleni sellaiset "räväkät persoonat" ovat yleensä niitä joiden seurassa menee lukkoon.

Hyvin usein (ei aina) nämä "räväkät" ovat myös todella tyhmiä ihmisiä. Ei vaan löydy sanottavaa ja uuvuttaa muutenkin olla tekemisissä.

Introverttihän ei tarkoita hiljaista tuppisuuta, vaan puheliaisuuteen vaikuttaa asiat mikä muillakin. Joku ei vaan löydä puhuttavaa tietynlaisten ihmisten kanssa.

T. Puhelias introvertti

Vierailija kirjoitti:

Introverttihän ei tarkoita hiljaista tuppisuuta, vaan puheliaisuuteen vaikuttaa asiat mikä muillakin. Joku ei vaan löydä puhuttavaa tietynlaisten ihmisten kanssa.

T. Puhelias introvertti

Jep. Introverttiä sosiaaliset tilanteet kuluttaa. Osaa enemmän, osaa vähemmän, mutta kuluttaa. Ekstrovertti taasen saa sosiaalisista tilanteista lisää energiaa. Siinä on se ero.

Itse olen puhelias lapsuuden perheeni, mieheni sekä parhaan ystäväni seurassa. Hiljainen puolestaan olen isoissa ryhmissä ja vieraiden ihmisten kanssa, sekä myös sellaisten tuttujen kanssa, joiden kanssa minulla ei jotenkin ole mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita tai puhuttavaa. Toisessa ihmisessä ei siis tarvitse olla yhtään mitään vikaa, mutta olen ujo, umpisurkea puhumaan small talk -tason juttuja (aivot kirjaimellisesti tuntuu tyhjenevän tällaisissa tilanteissa) ja toisaalta myös nautin yleisesti ottaen kuuntelemisesta enemmän kuin puhumisesta.

Taitaa kuulua enemmänkin ujouteen? Introvertti ei useinkaan mitenkään jännitä tai pelkää sosiaalisia tilanteita, ellei sitten ole myös ujo. Ujoilla tapahtuu paljon tuota, että alkuun jännittää eikä juttu luista, mutta sitten kun tutustuu paremmin niin voi olla tosi puheliaskin. Monet näistä on käytännössä estyneitä / sos. tilanteiden pelkoisia ekstro- tai ambiverttejä. 

Itse olen aika ääripään introvertti, mutta en ollenkaan ujo. En ole koskaan erityisen puhelias kenenkään kanssa, ellei nyt sitten aihe satu erityisesti kiinnostamaan. Yleensäkin pääosin välttelen ihmisseuraa aina kun voin.

🖕

Minä kyllä pyrin keskustelemaan mahdollisimman monen ja vieraidenkin ihmisten kanssa. Tosin introverttina uuvun helposti etenkin tuntemattomien kanssa, koska yritän kuunnella mitä sanottavaa heillä on. Loppupäivä meneekin sitten helposti latautuessa yksinäisyydessä.