Oltiin pitkään ystäviä tai enemmänkin sielunsiskoja mutta...

Kyllästyin olemaan se kaatopaikka jolle aina vuodatettiin kaikki kriisit jotka olivat järjestäin tämän ihmisen ihan tyhmyyttään aiheuttamia, vaikka joskus hienovaraisesti yritin vihjata että miettisi nyt kaksi kertaa.

Ystävällä oli mielenterveysongelmia, eikä tuntunut loppuvaiheissa olevan enää ihan kaikki valot päällä ullakolla.

Ystäväni piti ajautua tahallaan kaiken maailman kriiseihin, mm. tehdä lasta parin kuukauden tuttavuuden kanssa ja päätyä aborttiin, kun ei isukki ilahtunutkaan, pisti raha-asiansa todella huonoon jamaan, kun piti vähän päästä tuulettumaan ulkomaille ja kaikki luotolle, itsemurha yrityksiä. Tässä siis vain pieni osa, vastaavaa oli paljon enemmänkin. Täysin holtitonta menoa.

En vaan enää jaksanut.



Ikävä on välillä ja mietin miten hän pärjää. :(