Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen koululainen?
12.02.2011 |
Onko muita palstailijoita, joilla on esikoinen ala-asteella ja toinen lapsi vielä kotona äidin kanssa? Meillä on esikoinen tokalla luokalla ja kuopus 1,5 v, itse olen siis vielä kotiäitinä. Molemmat lapset tyttöjä.
Kysymykseni koskee esikoisen tilannetta. Tyttö tuntuu olevan kovasti kaverien perään. Asumme kivasti koulumatkan varrella n. puolen kilometrin päässä koulusta, joten meille on tytön helppo tulla suoraan koulusta kaverien kanssa. Olemme sopineet, että kavereita saa tulla 3-5 päivänä viikossa, muina päivinä ollaan oman perheen kesken ja harrastetaan jne. Ongelmaksi ovat muodostuneet viikonloput. Hyvin tavallinen tilanne on se, että tytöllä ei ole ollenkaan ohjelmaa/kaveriseuraa viikonlopuksi, ellei hän itse kutsu jotain kaveria meille. Kuopuksesta ei ole tytölle vielä kovin paljon seuraa (näin iso ikäero ei ollut alun perin tavoitteena) eikä pihakavereita ole ainuttakaan (asumme pienessä rivitaloyhtiössä). Ihan lähelläkään ei asu ainoatakaan kaveria, jota voisi käydä hakemassa ulos ex tempore. Jos tyttö ei siis kutsu ketään meille viikonloppuisin, hän on enimmäkseen yksin - piirtelee, lueskelee, katselee televisiota, tuntuu vähän pitkästyneeltä. Ei halua enää lähteä muun perheen mukaan ruokaostoksille, mitä pidän vähän outona, kun on kyse vasta 8-vuotiaasta lapsesta. Kotitöistä en ole tyttöä saanut kiinnostumaan, leipominen sentään innostaa välillä, samoin ulkoilu/pulkkailu. Tyttö on harrastanut monenlaista sekä koululla että muualla (kuoro, kuvataide, jumppa), mutta mistään harrastuksesta ei ole löytynyt ainoatakaan kaveria, jota voisi tavata myös muulloin vapaa-aikana. Sosiaaliset taidot ovat tytöllä mielestäni keskitasoa, ei ole tuppisuu, muttei liian dominoivakaan. Siinä missä meillä käy 2-4 kaveria viikossa, tyttöä pyydetään jonkun kaverin luo ehkä vain 1-2 kertaa kuussa. Aikamoinen ero... Onko asialle tehtävissä mitään? Onkohan tyttö kavereidensa mielestä jotenkin ikäistään lapsellisempi, kun on loppuvuodesta, joulukuussa syntynyt? Ymmärrän, että työssäkäyvillä on kiireitä keskellä työviikkoa, mutta luulisi, että viikonloppuisin olisi enemmän aikaa kutsua lasten kavereita kylään? On ok, että meillä käy kavereita, mutta olisi kivaa, jos tyttöäkin kutsuttaisiin kylään vähän useammin...
Kommentit (11)
Meillä ekaluokkalainen ja vajaa 3-vuotta nuorempi sisarus. Meillä myös molemmat tyttöjä, mutta ikäeroa sen verran vähemmän, että leikkivät tosi paljon yhdessä.
Käyn itse töissä ja viikonloppuisin halutaan usein olla oman perheen kesken, tavata kaveriperheitä yms. Harrastetaan yhdessä paljon; käydään luistelemassa, laskettelemassa, pulkkamäessä, uimassa, kirjastossa yms. Viikonloppuisin hoidetaan myös ruokaostokset, siivoukset yms. ja harvemmin sitä haluaa vieraita lapsia sotkemaan kuvioita. Ja viikonloppuisin haluan viettää aikaa lasteni kanssa, kun viikolla illat ovat lyhyitä. Ehkä olen outo, mutta välillä ihan ahdistaa ajatus, että olemme kutsuneet tytön jonkun kaverin esim. lauantaipäiväksi leikkimään ja se taas tarkoittaa, että emme voikaan tehdä ex tempore mitään pehreen kanssa yhdessä. Tässä siis vain ajatuksia, miksi tyttösi ei ehkä saa kutsuja kavereiden kotiin viikonloppuisin.
Kyllä meilläkin tyttö toki saa kutsua luokkakavereitaan myös viikonloppuisin meille, mutta kovin usein en jaksaisi. Meillä tosin siinä mielessä erilainen tilanne, että lapsilla naapurissa paljon kavereita ja usein heidän tulee sitten leikittyä viikonloppuisin heidän kanssaan. Koulukaverit ei asu meilläkään lähellä. Tyttöä pitää aina erikseen kuljettaa heille tai kavereiden vanhemmat kuskaavat meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi epänormaalimpaa jos joku 8v hinkuisi mukaan prismaan ostamaan maitoa ja jauhelihaa
Eikä suinkaan mitään järjestettyjä, suunniteltuja juttuja!
Aika pelottava tuo sinun analyysisi oikeasti!
Huh huh sentäs!
(Ihan kuin haluiaisit vanhemman lapsesi pois tieltä väkisin keksittyihin harrastuksiin tjtn? kun toinen haluaa ihan varmasti tuossa iässä vaan syllin ja olla rakastettu)
Vastauksena viimeiseen vastaukseen: Kyllä tyttö niitä halejakin saa meiltä vanhemmilta, siitä ei ole kyse. Harrastamme siis yhdessä, kuten kerroin: leivomme, ulkoilemme, pulkkailemme, hiihdämme. Pelit eivät tyttöä valitettavasti kiinnosta. Olen vaan huomannut, että tyttö on pitkästynyt paljoon kotonaoloon. Kuopuksesta ei tosiaan vielä kovin paljon seuraa ole ja ikäero tasoittuu varmasti vasta paljon myöhemmin. Tyttö on itsekin tajunnut, että vastakutsuja ei paljon tule, ja se taas vähentää hänen omaa haluaan kutsua kavereita meille, kun jotkut eivät juuri koskaan halua kutsua häntä kotiinsa. En ole häntä pois kotoa ajamassa, mutta eiköhän jokainen halua joskus vaihtelua, niin myös tyttäremme.
Monet perheet ovat nykyään sellaiia, etteivät he anna lasten kutsua kavereita. Tulee meteliä ja oma rauha häiriintyy. Meidän lapset kutsuneet meille paljon kavereita, mutta kutsuja tule harvoin toisinpäin. Juteltuani äitien kanssa moni sanoi, ettei jaksa työpäivän jälkeen mitään kaverijuttuja, kun omat lapsetkin häiritsee väsynyttä äitiä.
Siitä syystä olemme jatkaneet itse kavereiden kutsumista. Ja kerrostalolaisille tiedoksi, että lähimmät kaverit asuvat kilometrien päässä ja tarvitsevat autokyydin ja siksi vanhempien tulee olla auttamassa kaverisuhteiden toteutumisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suuri osa vanhemmista ei jaksa edes omiaan, nekin halutaan työntää jonnekin muualle häiriköimään, puhumattakaan että oikein kutsumalla kutsuttaisiin vieraita.
Kaverit suorastaan mankuvat, että pääsisivät meille, mutta vastakutsuja ei tule koskaan.
Meidän lapsi tosin vasta eskarilainen. Eli kavereita käy meillä, mutta tyttö ei saa kutsuja muualle. Meidän tyttö on sen verran ujo, että ei kehtaa kysyä saako mennä. Muut kysyy meidän tytöltä et saako tulla meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saa tulla viikonloppuisinkin leikkimään. Jos tulee ex tempore menemistä, kirjastoon, uimaan tms, soitetaan kaverin kotiin ja kysytään saako lähteä meidän mukaan. Jos ruokaa riittää, tarjoan myös kaverille ruuan viikonloppuna. Tai soitetaan kaverin kotiin, että saako syödä meillä vai meneekö kotiin syömään. Missä päin ap austte?
Asumme isossa eteläsuomalaisessa kaupungissa (ei pääkaupunkiseudulla). Kyse varmaan paljolti siitä, mistä joku tässä ketjussa aiemmin kirjoitteli, eli arkena on kiireitä ja viikonloput halutaan pyhittää lähinnä perheelle. Tällä alueella on kavereihin aika isot välimatkat ja perhekoko on aika iso (useimmilla 2-3 lasta), joten monetkaan eivät varmaan halua ylimääräisiä vieraita ruokapöytäänsä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä sisarukset ovat läheisiä ja viihtyvät hyvin keskenään. Viikonloppuisin nukumme pitkään ja syömme myöhäisen aamiaisen pyjamissa, jonka jälkeen mietimme mitä tehtäisiin, joten siihen ei kaveri kyläilyt sovi.
Arki on kiireistä ja aikataulutettua niin nautimme todella tuosta suunnittelemattomuudesta ja perheen yhteisestä ajasta.
Meidän lapsi tosin vasta eskarilainen. Eli kavereita käy meillä, mutta tyttö ei saa kutsuja muualle. Meidän tyttö on sen verran ujo, että ei kehtaa kysyä saako mennä. Muut kysyy meidän tytöltä et saako tulla meille.