Lue keskustelun säännöt.
Kuka ostaa äidin lyyran?
25.05.2024 |
Muistan, että ostin itse aikanaan äidilleni lyyran, kun pääsin ylioppilaaksi. Onko se enää tapana? Ostaako äiti sen nykyään itse, jos lyyran haluaa?
Kommentit (53)
On tapana, ylioppilas ostaa. Nuori saattaa tosin tarvita asiasta vihjaamista. Koulussa ei välttämättä ole ollut asiasta puhetta, sillä juhkaetiketti nähdään kodin, ei koulun, asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ostin aikoinaan mutsille lyyran ja se melkein kusi housuun.
Nykyisin melkein kaikki nuoret kirjoittaa ylioppilaaksi. Ei kai noita enää osteta. Eri asia on ollut joskus 50-60 vuotta sitten ja sitä aiemmin.
Nuori ostaa. Meillä tosin kävi niin, että mummini kuoli kun olin lukiossa ja hänellä oli useita äidinlyyria. Sain sitten sieltä yhden, kun serkkujeni kanssa jaettiin mummin koruja keskenämme ukin luvalla. Annoin sitten mummin vanhan lyyran ennen lakkiaisia äidilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen lyyran maksaa?
Ylioppilas. Lyyra maksaa noin 20 euroa. Ei ole iso summa. Jos nuorella ei ole yhtään rahaa, voi toki esimerkiksi isä avustaa tässä. Se, että äiti itse ostaisi tai maksaisi lyyransa, on toki myös mahdollista, mutta kyllä minusta ainakin tuntuisi pahalta tehdä näin. Vähän kuin hankkisi äitienpäivälahjan itselleen.
Tuo on kyllä todella kummallinen tapa. Saadaan toki kaupaksi muutama hely lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen kerta kun kuulin tällaisesta. Terveisin ylioppilas vuodelta 2009.
Lapseni aloittaa syksyllä lukion. Tarttee vihjaista hänelle ajoissa 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä todella kummallinen tapa. Saadaan toki kaupaksi muutama hely lisää.
Miksi tapa on kummallinen? Vanhempien kiittäminen tukemisesta opintojen aikana on minusta kaunis tapa ja hyvää käytöstä. Myös ylioppilasjuhlien järjestelyissä ovat äidit yleensä isossa roolissa. Toki nykyään voisi ajatella, että myös isää kiitettäisiin. Nykyisät ovat varmasti osallistuvampia vanhempia kuin menneiden sukupolvien isät. Miehet eivät ole perinteisesti käyttäneet rintakoruja, joten ehkä senkään vuoksi ei ole syntynyt tapaa ostaa lyyrakorua isälle.
Vierailija kirjoitti:
Mä ostin aikoinaan mutsille lyyran ja se melkein kusi housuun.
Mun äitini ei aikanaan halunnut lyyraa.Olisihan hän voinut neljällä ylvästellä, mutta ajatteli, että ylioppilas on työn tehnyt, kunnia kuuluu hänelle eikä äidille. Oli opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär oli ostanut samalla, kun oli tilannut koulun yhteistilauksessa yo-lakin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin melkein kaikki nuoret kirjoittaa ylioppilaaksi. Ei kai noita enää osteta. Eri asia on ollut joskus 50-60 vuotta sitten ja sitä aiemmin.
Kyllä niitä ostetaan edelleen. Kuten ostettiin myös 80-90-luvuillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä todella kummallinen tapa. Saadaan toki kaupaksi muutama hely lisää.
Miksi tapa on kummallinen? Vanhempien kiittäminen tukemisesta opintojen aikana on minusta kaunis tapa ja hyvää käytöstä. Myös ylioppilasjuhlien järjestelyissä ovat äidit yleensä isossa roolissa. Toki nykyään voisi ajatella, että myös isää kiitettäisiin. Nykyisät ovat varmasti osallistuvampia vanhempia kuin menneiden sukupolvien isät. Miehet eivät ole perinteisesti käyttäneet rintakoruja, joten ehkä senkään vuoksi ei ole syntynyt tapaa ostaa lyyrakorua isälle.
No eikö kiitollisuutta voi halutessaan osoittaa muilla tavoin kun ostamalla laatikkoon pyörimään jäävän tietynlaisen korun? Toki ymmärrän perinteiden ja tapojen merkityksen, mutta silti kyseenalaistan tällaiset turhaan ostamiseen perustuvat.
Minun lapseni osti sen minulle nimenomaan kiitokseksi kannustuksesta. En tosin tiedä, missä sitä on tapana käyttää, joten lapseni lakkiaisten jälkeen on ollut laatikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ostin aikoinaan mutsille lyyran ja se melkein kusi housuun.
Mun äitini ei aikanaan halunnut lyyraa.Olisihan hän voinut neljällä ylvästellä, mutta ajatteli, että ylioppilas on työn tehnyt, kunnia kuuluu hänelle eikä äidille. Oli opettaja.
Mielenkiinnosta kysyn, oliko äitisi muutenkin "ei minua varten tarvitse vaivautua" -tyyppiä? Koska Suomessa arvostetaan vaatimattomuutta, on erityisesti vanhemmissa naisissa paljon sellaisia, jotka tekevät vaatimattomuudestaan ison numeron. Siskonpeti-sarjan sketseissä on kuvattu hyvin tätä ihmistyyppiä. Ajatus siitä, että huomion tulee olla työn tehneessä ylioppilaassa, on sinänsä kaunis, mutta ei äidinlyyra minusta nuoren tekemän työn arvoa mitenkään alenna.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni osti sen minulle nimenomaan kiitokseksi kannustuksesta. En tosin tiedä, missä sitä on tapana käyttää, joten lapseni lakkiaisten jälkeen on ollut laatikossa.
Lyyraa on tapana pitää äitienpäivänä.
En kyllä käyttäisi lyyraa. Kysykää ihmeessä äideiltänne haluaako sen.
.