Kuka ostaa äidin lyyran?
Muistan, että ostin itse aikanaan äidilleni lyyran, kun pääsin ylioppilaaksi. Onko se enää tapana? Ostaako äiti sen nykyään itse, jos lyyran haluaa?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä todella kummallinen tapa. Saadaan toki kaupaksi muutama hely lisää.
Miksi tapa on kummallinen? Vanhempien kiittäminen tukemisesta opintojen aikana on minusta kaunis tapa ja hyvää käytöstä. Myös ylioppilasjuhlien järjestelyissä ovat äidit yleensä isossa roolissa. Toki nykyään voisi ajatella, että myös isää kiitettäisiin. Nykyisät ovat varmasti osallistuvampia vanhempia kuin menneiden sukupolvien isät. Miehet eivät ole perinteisesti käyttäneet rintakoruja, joten ehkä senkään vuoksi ei ole syntynyt tapaa ostaa lyyrakorua isälle.
No eikö kiitollisuutta voi halutessaan osoittaa muilla tavoin kun ostamalla laatikkoon pyörimään jäävän tietynlaisen korun? Toki ymmärrän perinteiden
Suurin osa kulutuksesta on turhaa. Eihän vaikkapa joulukoristeita tai kesäkukkiakaan tarvita mihinkään. Kaikki korut, mukaan lukien vihkisormukset, ovat turhia. Edullisen ja vain vähän raaka-ainetta, sekin kultaa eikä esimerkiksi muovia, sisältävän äidinlyyran nostaminen turhan kulutuksen symboliksi ei ole minusta tarkoituksenmukaista.
Aikanaan äitini veti hirveät palkokasvit nenään, kun ei saanut äidin lyyraa. No en ollu sellaisesta kuullutkaan. En odota/koe tarvetta sellaiseen helyyn itse. Nuori sen työn tekee lukiossa, häntä juhlitaan. Ihan yhtälailla meillä on isä osallistunut lasten kasvatukseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmen ylioppilaan äiti, mutta ei olisi kyllä tullut mieleenikään toivoa äidin lyyraa. On vaikea keksiä mitään turhempaa käyttökohdetta rahalle.
Turhempia käyttökohteitahan on mitä helpoin keksiä. 20 euroa hujahtaa monella helposti muoviseen kiinakrääsään ja pikamuotiketjujen lumppuihin. Siihen nähden, millaista kulutusta Suomessa ja muissa länsimaissa oikeasti harjoitetaan, on kotimaisen perinnekorun kutsuminen turhakkeeksi melkoista liioittelua.
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei halunnut ja ymmärsin pointin, en myöskään itse halunnut omilta lapsiltani.
Typerä jäänne, josta voi luopua.
Tehän olettekin jo luopuneet. Toiset eivät välttämättä halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin melkein kaikki nuoret kirjoittaa ylioppilaaksi. Ei kai noita enää osteta. Eri asia on ollut joskus 50-60 vuotta sitten ja sitä aiemmin.
Et ole kovin fiksu. Lyyran ostaa ylioppilas, eikä se ole kallis. Se on vanha ihana perinnetapa, jota sinä et ymmärrä koska et itse ole ylioppilas. Jos olisit, ymmärtäisit.
Minä.olen ylioppilas ja maisteri. Mielestäni tuo perinne on turha, vahingollinen ja vanhanaikainen.
Millä lailla se on vahingollinen?
Mun äiti halus lyyrariipuksen ja vähillä rahoillani sellaisen, tosin vaatimattoman, ostin. Ikinä ei äitikulta lyyraa kaulassaan pitänyt, ei edes lakkiaispäivänä. Omille lapsilleni olen sanonut, että en tartte lyyraa vaikka mielestäni se onkin ihan ok perinne.
Minusta on kaunis perinne, vaikka itse en ole sitä noudattanut. Oma äitini osti lyyransa itse, ja lapselleni sanoin, etten tarvitse lyyraa. Ei oikein sovi tyyliin/asuun.
Itse en tiennyt tavasta ostaa lyyra äidille. Hän kai osti sitten itse.
Esikoiselleni sanoin ettei tarvi ostaa lyyraa, kun hänen lakkiaisensa lähestyivät. Hän oli sitten keskustellut asiasta luokkakaverinsa kanssa, minkä kuulin myöhemmin kaverin äidiltä. Tämäkin äiti oli sitä mieltä, ettei tarvi lyyraa. Hänkin oli yo.
Kuopuskaan ei lyyraa antanut ja se sopii mulle.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni aloittaa syksyllä lukion. Tarttee vihjaista hänelle ajoissa 😊
Minä en tartte sitä jonnekin korulaatikon pohjalle.
Joku ihme jäänne menneistä kun vain rajatulla porukalla oli mahdollisuus valmistua ylioppilaaksi. Miksi tuollaista merkkiä tarvitsee kun joka toinen on jo ylioppilas. Ymmärtäisin ylpeänä lyyran esittelyn jos lakkiaiset olisivat harvinaisempia.
lyyra laitetaan hattuun ja maksoi kyl pari sataa ku kultasena ja suomenruotsalaisessa koossa (eli joku 6 kertaa noiden finiskien muovirääpäleihin verrattuna) tuli ostettua. pappa betalade.
Minä.olen ylioppilas ja maisteri. Mielestäni tuo perinne on turha, vahingollinen ja vanhanaikainen.