Lue keskustelun säännöt.
Kuka ostaa äidin lyyran?
25.05.2024 |
Muistan, että ostin itse aikanaan äidilleni lyyran, kun pääsin ylioppilaaksi. Onko se enää tapana? Ostaako äiti sen nykyään itse, jos lyyran haluaa?
Kommentit (53)
Itse ole juuri sellainen äiti, joka kieltäytyy muistamisista ja lahjoista. En pääse tästä mielenhäiriöstä irti. Saisin slaagin jos lapseni tuhlaisi minuun 20e. Mielelläni ostaisin itse itselleni sen lyyran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on perintönä isoäitini ja äitini lyyrat. Kolmannen ostin ihan itse. Ylpeydellä kannan, ei ollut ihan helppo tie kasvattaa kolmesta pojasta ylioppilaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen lyyran maksaa?
Ylioppilas. Lyyra maksaa noin 20 euroa. Ei ole iso summa. Jos nuorella ei ole yhtään rahaa, voi toki esimerkiksi isä avustaa tässä. Se, että äiti itse ostaisi tai maksaisi lyyransa, on toki myös mahdollista, mutta kyllä minusta ainakin tuntuisi pahalta tehdä näin. Vähän kuin hankkisi äitienpäivälahjan itselleen.
Mjuuh. Kyllä minusta tuntui pahalta se, että suvun ensimmäisiin kuuluvana ylioppilaana ostin pienistä rahoistani, tietysti, äidille lyyran rintapieleen laitettavaksi, mutta hän "unohti" sen eikä koskaan laittanut sitä rintaansa. Luokkatovereideni äideillä oli muuten jokaisella. En tiedä, minne se joutui, ehkä hän heitti sen pois. :( Kertoi kyllä jälkeenpäin miten "hän oli kouluttanut minut". Juujuu. :(
Ehkä tuo on iso asia joillekin sellaisille äideille, jotka eivät ole aikoinaan itse kirjoittaneet ylioppilaaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ostin aikoinaan mutsille lyyran ja se melkein kusi housuun.
Mun äitini ei aikanaan halunnut lyyraa.Olisihan hän voinut neljällä ylvästellä, mutta ajatteli, että ylioppilas on työn tehnyt, kunnia kuuluu hänelle eikä äidille. Oli opettaja.
Mielenkiinnosta kysyn, oliko äitisi muutenkin "ei minua varten tarvitse vaivautua" -tyyppiä? Koska Suomessa arvostetaan vaatimattomuutta, on erityisesti vanhemmissa naisissa paljon sellaisia, jotka tekevät vaatimattomuudestaan ison numeron. Siskonpeti-sarjan sketseissä on kuvattu hyvin tätä ihmistyyppiä. Ajatus siitä, että huomion tulee olla työn tehneessä ylioppilaassa, on sinänsä kaunis, mutta ei äidinlyyra minusta nuoren tekemän työn arvoa mitenkään alenna.
Ei niin voi sanoa, ihan täyspäinen ihminen oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä käyttäisi lyyraa. Kysykää ihmeessä äideiltänne haluaako sen.
En minäkään ole käyttänyt kuin kerran. Tai oikeastaan kaksi kertaa kun toisen lapsen juhlissa oli molemmat lyyrat.
On ne silti kivat muistot.
Minä en ollut kuullutkaan tuosta tavasta, eikä isosiskonikaan varmaan. Äiti sai siskoltaan, kolmen ylioppilaan äidiltä, yhden yksittäisen lyyran ja sitten sellaisen, jossa oli 2 yhdessä. Sitä en tiedä, miten pikkusiskoni kohdalla meni. En asunut enää kotona silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen lyyran maksaa?
Ylioppilas. Lyyra maksaa noin 20 euroa. Ei ole iso summa. Jos nuorella ei ole yhtään rahaa, voi toki esimerkiksi isä avustaa tässä. Se, että äiti itse ostaisi tai maksaisi lyyransa, on toki myös mahdollista, mutta kyllä minusta ainakin tuntuisi pahalta tehdä näin. Vähän kuin hankkisi äitienpäivälahjan itselleen.
Mjuuh. Kyllä minusta tuntui pahalta se, että suvun ensimmäisiin kuuluvana ylioppilaana ostin pienistä rahoistani, tietysti, äidille lyyran rintapieleen laitettavaksi, mutta hän "unohti" sen eikä koskaan laittanut sitä rintaansa. Luokkatovereideni äideillä oli muuten jokaisella. En tiedä, minne se joutui, ehkä hän heitti sen pois. :( Kertoi kyllä jälkeenpäin miten "hän oli kouluttanut minut". Juujuu. :(
Kuulostaa perheenne, ei perinteen ongelmalta. Varmaan kannattaisi kysyä äidiltä, miksi hän toimi noin. Vaikuttaa vallankäytöltä, jossa on aseena toisen saavutusten vähättely.
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen lyyran maksaa?
Se jolla on rahaa !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ätini ei halunnut lyyraa aikanaan, kun meistä sisaruksista tuli ylioppilaita 80- luvun loppupuolella. En itse edes muistanut koko asiaa, kun omat sai lakkinsa.
Jos oikein muistan, niin vain muutamalla äidillä oli lyyra/lyyrat rintapielessä kun sain lakin. Lasteni lakituksessa en nähnyt kellään. Aikansa elänyt tapa mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä todella kummallinen tapa. Saadaan toki kaupaksi muutama hely lisää.
Miksi tapa on kummallinen? Vanhempien kiittäminen tukemisesta opintojen aikana on minusta kaunis tapa ja hyvää käytöstä. Myös ylioppilasjuhlien järjestelyissä ovat äidit yleensä isossa roolissa. Toki nykyään voisi ajatella, että myös isää kiitettäisiin. Nykyisät ovat varmasti osallistuvampia vanhempia kuin menneiden sukupolvien isät. Miehet eivät ole perinteisesti käyttäneet rintakoruja, joten ehkä senkään vuoksi ei ole syntynyt tapaa ostaa lyyrakorua isälle.
No eikö kiitollisuutta voi halutessaan osoittaa muilla tavoin kun ostamalla laatikkoon pyörimään jäävän tietynlaisen korun? Toki ymmärrän perinteiden ja tapojen merkityksen, mutta silti kyseenalaistan
Riippuu varmasti suvun koosta ja ikäjakaumasta juhlien tiheys, mutta eipä lyyralle juuri käyttökertoja tule vuoden tai vuosienkaan aikana. Ylioppilaslakin ja hääpuvunkin voi lainata. Mutta meitä on moneen junaan, toiset välttelee turhaa kuluttamista ja toiset vaalii perinteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin melkein kaikki nuoret kirjoittaa ylioppilaaksi. Ei kai noita enää osteta. Eri asia on ollut joskus 50-60 vuotta sitten ja sitä aiemmin.
Et ole kovin fiksu. Lyyran ostaa ylioppilas, eikä se ole kallis. Se on vanha ihana perinnetapa, jota sinä et ymmärrä koska et itse ole ylioppilas. Jos olisit, ymmärtäisit.
Olen kolmen ylioppilaan äiti, mutta ei olisi kyllä tullut mieleenikään toivoa äidin lyyraa. On vaikea keksiä mitään turhempaa käyttökohdetta rahalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin melkein kaikki nuoret kirjoittaa ylioppilaaksi. Ei kai noita enää osteta. Eri asia on ollut joskus 50-60 vuotta sitten ja sitä aiemmin.
Todellisuudessa noin puolet, ei melkein kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin melkein kaikki nuoret kirjoittaa ylioppilaaksi. Ei kai noita enää osteta. Eri asia on ollut joskus 50-60 vuotta sitten ja sitä aiemmin.
Et ole kovin fiksu. Lyyran ostaa ylioppilas, eikä se ole kallis. Se on vanha ihana perinnetapa, jota sinä et ymmärrä koska et itse ole ylioppilas. Jos olisit, ymmärtäisit.
Minä olen niin ylioppilas kuin tohtori, mutta en silti katso tekeväni mitään äidin lyyralla. Onneksi lapseni eivät sellaista hankkineetkaan. Ymmärrän, että tilanne oli toinen joskus 60-70 vuotta sitten, jolloin lapsen kouluttaminen ylioppilaaksi oli monelle perheelle oikeasti iso panostus.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni osti sen minulle nimenomaan kiitokseksi kannustuksesta. En tosin tiedä, missä sitä on tapana käyttää, joten lapseni lakkiaisten jälkeen on ollut laatikossa.
Ylioppilasjuhlissa käytetään.
En ole ostanut äidilleni eikä lapseni minulle. Tuollaisesta äidin lyyrasta tulee mieleen 1950-luku. Kaikki tuttavapiirissäni ovat ylioppilaita, joten tuntuisi kummalliselta korostaa asiaa jollain lyyralla. Omaa yo-lakkiani en ole käyttänyt lakkiaisten jälkeen eikä tietääkseni lapsenikaan omiaan.
Äitini ei halunnut ja ymmärsin pointin, en myöskään itse halunnut omilta lapsiltani.
Typerä jäänne, josta voi luopua.
Ei se äiti ylioppilaaksi pääse. Kunnia sille jolle kunnia kuuluu, eli sille ylioppilaalle itselleen.
Ei koru jää laatikkoon pyörimään, ellei sitä sinne erityisesti halua jättää. Korua käytetään, kun osallistutaan vieraana ylioppilasjuhliin. Monissa suvuissa on näitä joka vuosi. Eihän ylioppilaslakillekaan ole käyttöä muulloin kuin vappuna, yhtä tilaisuutta varten hankitusta hääpuvusta puhumattakaan. Turhan ostamisen määritelmä vaihtelee varmasti henkilöittäin. Itse en näe juuri äidinlyyraa erityisen turhana.