Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
1v ja 5kk, uhmaa vai oman persoonan löytymistä?
28.08.2008 |
Poika 1v ja 5kk, ja nyt on alkanut toden teolla löytymään omaa tahtoa. Aiemmin kyllä kiukutti, itketti ja harmitti monet asiat, mutta nyt on tullut mukaan hurjat raivokohtauset. Jos jokin mukava loppuu, karjunta, itku ja potkiminen alkaa raivoisasti. Jos heti ei tehdä mitä poika haluaa, sama asia. Poika itkee niin, että meinaa "tukehtua".
Voiko kyseessä olla jo alkava uhmaikä vai tuleeko esiin nyt sitä todellista persoonaa?
Kommentit (8)
Parilta tytöltä alkoi uhma muutama kk myöhemmin. Uskon ja toivon, että uhmaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1+ iässä oma tahto ja ymmärrys, että voi oikeasti haluta ja olla haluamatta asioita äidistä riippumatta, lisääntyvät. Meno vaan kiihtyy kun 2v lähestyy. Sitten riehutaan ja rällätään vuosi-pari, jonka jälkeen elo helpottaa hetkeksi -jos helpottaa;)
Veikkaan, että lapsesi lähestyy sitä todellista uhma/tahtoikää. Varmasti myös oma persoona alkaa tulla toden teolla näkyviin, mutta harva on yhtä raivokas loppuelämäänsä kuin on joskus 2-4-6-vuotiaana:)
Se "oikea" uhma on sitten tullut siellä 2v. synttäreiden tienoilla.
On kyllä hyvin tyypillistä tuonikäisen käytöstä, lapsi lähinnä turhautuu kun asiat eivät mene hänen suunnitelmiensa mukaan (kiva loppuu). Varsinaisessa uhmassahan lapsi uhmaa lähes kaikkea, kun oppii että hänkin voi sanoa EI.
Lapsi ei vielä osaa hallita tunnetilojaan. Ota lapsi syliin ja juttele hänelle rauhallisesti, ja sitten suuntaa hänen huomio toisaall., Jos tuntuu että lepsi tukehtuu itkuun puhalla ilmaa hieman otsalle se auttaa. Pikkuhiljaa hän oppi ja tilanteet helpottuu. Ja tulee se uhmakin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että uhma alkaa pikkuhiljaa siinä vuoden päällä kehittyä. Uhmahan on oman tahdon ja tunnetilojen etsimistä. Kovia uhmahuippuja on ainakin siinä 2,5-vuotiaana ja 4,5-vuotiaana. Silloin meininki on aivan älytöntä ja meinaa hermo mennä itseltäkin. Muulloin uhma on sellaista, että lapsi raivoaa, mutta äiti pysyy suht tyynenä. ;)
jota ei sovi nujertaa eikä kutsua "uhmaamiseksi" muutenkaan. Se on sitä persoonaa :)
Ap:n taaperolla varmaan kyse tosiaan siitä, että haluaisi tehdä jotain, muttei saa - voi pettymyksen pettymys! Periaatteessa samasta asiasta kysymys kuin tahtoikäisellä, mutta sanoisin, että ainakin meillä pahin oma tahto on tullut kahden vuoden tietämillä ja sitten uudelleen kolmen vuoden tietämillä. Toisaalta tahtoikäinen lapsi on muuttunut samalla muutenkin "keskustelukykyisemmäksi" ja järkevämmäksi, mikä on tuntunut hienolta "saavutukselta" kasvupolulla.
Alue: Aihe vapaa
ja siten ohimenevää.