Miehen oikuttelut ja minä raskaana

Sen ensimmäisen abortin jälkeen olisit voinut jättää jo ukon unholaan.



Nyt kun pidät lapsen,jatkaa ukko sinkkuelämäänsä aivan taatusti,on aina kavereidensa kanssa jossain ryyppäämässä jne keksii selityksiä ettei tarvitse kotona olla.Tästä seuraa se että olet aina surullinen ja lapsikin kärsii,lopulta mies pettää ja/tai lyö ja sitten eroatte.Sinuna eroaisin jo nyt

Epäilen, voitko olla tuollaisessa suhteessa onnellinen, lapsen kanssa tai ilman (aborttiin pakotettuna).



Miehesi tässä on lapsellinen, vastuuton ja itsekäs.

täytyy kyllä todeta, että miehesi on harvinaisen epäkypsä. Itse on ottanut tietoisen riskin paneskelemalla ilman ehkäisyä, joten todellakin on vastuuvelvollinen.



Ehkä sinun ja vauvan tosiaankin on parempi ilman miestäsi. Elatustusmaksut toki saa maksaa ja toivottavasti luo edes jonkinlaisen suhteen lapseen. Itse olisin kyllä niin pöyristynyt moisesta, että kaikki fiilikset miestä kohtaan kuolisivat sekunissa enkä enää edes haluaisi jatkaa hänen kanssaan.

Niin ja kaiken lisäksi hän pokkane selittää, kuinka kaikki tulevat ymmärtämään häntä täysin tässä asiassa jo eroamme. Koska ketään ei voi pakottaa isäksi väkisin. Ja valittaa jo valmiiksi, että teen hänestä paskajätkä maineen.



No ei minun varmaan tarvitse mitään mainetta tehdä, eikähän ukko ole hoitanut sen osan ihan itse tuolla käytöksellä. Toinen asia on sitten se mitä hän selittää kavereillee. No meillä on kyllä yhteisiä kavereita, joista kyllä osa jo tietää tästä ja tietävät myös miten lapsi sai alkunsa.

Kyllä parikymmpisen pitäisi tietää, että jos ehkäisyä ei käytetä, lopputulos on erittäin todennäköisesti, ennemmin tai myöhemmin, raskaus. Että turhaa kuuntelet sen ruikutusta, eläköön omien valintojensa kanssa. Sinun ei tarvitse kuunnella asian tiimoilta mitään painostusta, et ole missään vaihessa toiminut väärin miestäsi kohtaan.

ei se ollut sultakaan lainkaan järkevää olla ilman ehkäisyä, mies ei varmasti ajatellut, tyhmä kun on, että heti tulet paksuksi vaikkei olekaan ehkäisyä. Olisi kannattanut keskustella asiasta eikä perustaa koko hommaa yhteen tokaisuun tulee jos on tullakseen. Jokainen aikuinen ihminen tosiaan tietää riskit, mutta tuo mies ei selvästikään ole aikuinen kuten ei useimmat muutkaan tuonikäiset miehet. Koska sinä olet se aikuinen osapuoli suhteessa niin sun olisi pitänyt olla järkevämpi,siis jos et halunnut taas päätyä yksinhuoltajaksi. Kai se mies voi vielä järkevöityä mutta välttämättä ei. Aborttia sun ei tietenkään pidä tehdä jos et itse halua, pärjäät varmaan yksinkin.

Tiedän kokemuksesta, että yh:na olo ei ole aina herkkua (esikoinen kanssa olin totaaliyh heti alusta lähtien), mutta jos on tukiverkostoa (omat vanhemmat, siskot jne), pärjää kyllä. Veikkaisin, että yh:na olisi jopa helpompaa koska on yksi lapsi (=mies) vähemmän.

Lapsellista touhua mieheltä kyllä. Turha ruikuttaa kun itse on edesauttanut asiaa.



Mutta päätitpä mitä tahansa, kovasti tsemppiä tältä suunnalta.

sinun nuorta miestäsi vain niin paljon, ettei tiedä mitä ajatella. Tuleva vastuu stressaa.



Jotenkin tuntuu kuitenkin, että kun lapsi aikanaan syntyy, niin mieli muuttuu. Miehesi sitten ehkä kasvaa isäksi sen n. 9 kk, jonka sinä olet jo kasvanut äidiksi. Näin ainakin usein sanotaan. Voi olla ettei kasva, mutta senhän näkee sitten....

Eikö olisi kannattanut laittaa yhdynnät jäihin siksi aikaa, kun pillereitä taas olisi ollut?



Minä en ainakaan olisi antanut tuollaisen, jonka mielestä abortti on hyvä ehkäisykeino, laskea lastejaan sisälleni, se raskauden riski kun kuitenkin on olemassa.



Kyllä täytyy olla typerä mies, ensin kiukuttelee, että en käytä kumia ja sitten vaatii aborttia, kun tulee raskaaksi. Mutta tasapuolisuuden nimissä, et sinäkään taida se penaalin terävin kynä olla.

kun panee ilman ehkäisyä. Silloin kannetaan se vastuu omista tekemisistä. Lapsi ei ole vahinko vaan ihan tekemällä tehty.

Sinun tilallasi ilmoittaisin miehelle, että nyt loppui jahkaaminen. Ottaisin ja keräisin kimpsuni ja kampsuni ja muuttasin toiseen osoitteeseen. En jatkaisi tuollaisen tuuliviirin kanssa.

että älä kuitenkaan vielä luovuta miehesi suhteen.

että miehesi on vaan shokissa ja tokenee siitä ajan kanssa et ole paskamainen pidät vaan kiinni sun mielipiteistä.Meillä oli melkein samalla tavalla ja olin vaan hiljaa sen jälkeen kun olin päättänyt ja kertonut että aborttia en tee ja pikkuhiljaa sen mykkäkoulun jälkeen mies oli taas kun mitään ei ois ollutkaan ja täällä se vielä on kotona muutto uhkailusta huolimatta.Ja nyt on kaikki jo hyvin eilen käytiin ostamassa turvakaukalo vauvalle ja yhdessä=O en ois raskauden alussa voinut edes kuvitella että se olisi osallistunut mihinkään.Tsemppiä ja hali.

Oli aika rankkaa olla yksin raskaana, kun toisesta ei saanut mitään tukea, mies ahdistui aina minut nähdessään ja minä olin aivan ilmaa hänelle. Loppuraskaudessa oli jo enemmän henkisesti läsnä ja kyseli jopa nevolakännistä ja minun voinnistani. Nykyään mies on rakastava ja leikkisä kolmen lapsen isä.



Mieheni on jälkeenpäin kertonut olostaan, ei siis pystynyt/osannut silloin kertoa ahdistuksestaan. Ajatus lapsen tuomasta vastuusta, kasvatuksesta ja toimeentulosta lamaannutti sen täysin. Ajatteli että ei pysty olla vielä riittävän hyvä isä jne.



Tsemppiä sinulle! Anna asioitten mennä ja ajan kulua. Voi olla että kun hän miettii asioita rauhassa, niin järkeytyy ja kantaa vastuunsa. Jos ei raskausaikana oikein vielä kiinnostu asiasta, niin kyllä se vauvan syntymä vie miehen mennessään.

Sinä päätät nyt mitä haluat ja jos mies haluaa olla mukana elämässäsi vielä hän tehköön omat ratkaisunsa. Et toivottavasti enää tee aborttia?

en tee aborttia, ei tule mieleenkään. Ärsyttää tällä hetkellä koko "mies". Tulee olo, että aivan sama tuleeko ero vai ei, sitten taas toisena hetkenä ahdistun kun ajattelen eroa. Meillä kyllä kemiat menee hyvin yhteen jne. meillä on hauskaa yhdessä. Tuntuisi kurjalta menettää hänet.. Mutta sitten kun hän avaa suunsa ja rupeaa jakamaan mielipiteitään tästä raskausasiata tekisi mieli potkia munille ja heittää ulos.

En tiedä yhtään mitä odottaa tulevaisuudelta.. Välillä tuntuu, etten pysty nauttimaan tästä raskaudesta ollenkaan kun toinen toivoo, ettei koko lasta ikinä syntyisi.. Siitä tulee niin paha mieli, että sitä ei osaa selittää. IHminen ketä rakastaa voikin käyttäytyä noin.



Olen luonteeltani aika vahva ja tiedän että kyllä minä yh:na pärjään. Kaikki sukulaiset asuvat ihan vieressä jne. Mutta silti ajatus siitä, että ei voi jakaa niitä arjen iloja sen rakastaman henkilön kanssa tuntuu pahalta.



Ei auta muuta kuin katsoa mitä tässä tapahtuu..

En haluaisi vielä luovuttaa.. Mutta jos mies päättää pakata tavaransa ja lähteä, en minä sitä voi estää. Tunnen hänet kyllä niin hyvin, että luultavasti jos niin käy tulee hän kyllä todennäköisesti ruikuttamaan vielä takaisin. . . Jollei tämä asia ole oikeista niin kamala mitä hän antaa ymmärtää.



Toisaalta, yksin lapsen kanssa voi olla helpompaa kuin noin lapsellisen miehen kanssa...





Pää aivan sekaisin.. aika näyttää miten käy.



-ap-