Miten ikävästä voi päästä eroon? Ikävä ihmistä jonka kanssa en voi olla.

Tietääkö hän että ikävöit?

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö hän että ikävöit?

En oikein tiedä. Mutta vaikka tietäisikin, ei kenenkään seuraan voi oikein väkisin tuppautua. Ap

Eihän se taida koskaan hävitä.  Aina joskus tulee mieleen kuinka eri tavalla asiat olisi, jos voisi olla yhdessä.    Ei, en rakastunut varattuun, vaan ihmiseen, joka asuu eri puolella merta. Kaipasimme kumpikin arkea, jossa voisi asua lähellä toista ja tavata helposti ja levätä halutessaan.  Matkustaminen ja reissujen suunnittelu on rankkaa hommaa introverteille

Mutta kai ikävä kuitenkin lievenee ajan kuluessa? Etenkin jos elämään tulee muutakin sisältöä ja tekemistä. Ap

Niin minäkin joskus luulin tultuani jätetyksi. Niin vain aika ja uusi ihastus vei ikävän. Yksi sukulainen ikävöi kuollutta puolisoaan yli 20 vuotta ja silti lopulta pääsi siitä yli, kun rakastui naapuin leskeen yli 80-vuotiaana.

Up

Tässä juttua muistamisesta ua unohtamisesta:

https://www.duodecimlehti.fi/duo11987

Aika, vaikka se niin tylsältä kuulostaakin, sekä uusien ihmisten tapaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kai ikävä kuitenkin lievenee ajan kuluessa? Etenkin jos elämään tulee muutakin sisältöä ja tekemistä. Ap

Sinulla on ilmeisesti aika tuore tilanne, kun elämään ei ole löytynyt tarpeeksi muuta sisältöä?

Olen eri, mutta ei aina riipu siitä muusta sisällöstä. Voi olla päinvastoin niin, että sitä muuta sisältöä on liikaa tai se on vääränlaista, jolloin kaipuu vain kasvaa. 

Ikävä ihmistä joka ei halua olla kanssani tekemisissä. 

Ei siihen auta muu kuin yrittää keskittyä omaan elämään, jolloin ikävä toivottavasti jää taustalle ja pienenee, ehkä joskus jopa häviää, jos löytyy jotain muuta tarpeeksi kiinnostavaa tai innostavaa. 

Uusia ihmissuhteita kohti. Parempia, läsnäolevampia, todellisempia.  Haavekuvat haihtuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta ei aina riipu siitä muusta sisällöstä. Voi olla päinvastoin niin, että sitä muuta sisältöä on liikaa tai se on vääränlaista, jolloin kaipuu vain kasvaa. 

Todellakin - ei riipu siitä mitä muita ihmisiä ja muuta sisältöä saa elämään. Todellakin - voi olla päinvastoin eli IKÄVÄ JA KAIPUU VAAN KASVAA... siksi voi olla parempi jatkaa elämänsä matkaa sinkkuna... Voi olla uusi suhdekin, mutta tämä kaipuun ja ikävän kohde on silti se joka pyörii päässä... häntä etsii kaikkialta... TIES MITÄ KAIKKEA... Kaipaa ja ikävöi ihmistä jonka kanssa ei voi olla = TÄSSÄ ON JOTAKIN SELVITETTÄVÄÄ... KUN ON SELVITETTY NIIN TILANNE VOI JOTENKIN MUUTTUAKIN... Entäs jos sillä toisellakin on sama kaipuu ja ikävä??? Sekin on täysin mahdollista. Kamaa kärsimystä. Tehkää kaikkenne että kärsimys vähenee ihmissuhteissa ja siis maailmassa... 

Vierailija kirjoitti:

Ikävä ihmistä joka ei halua olla kanssani tekemisissä.

Mikä on syy miksi ei halua olla tekemisissä kanssasi? Onko joku yksipuolinen rakkaus - sen ei tarvitse olla totuus vaikka toisen käytöksen perusteella vetäisit tämän johtopäätöksen? Onko jotain ja ehkä jopa kamalaa tapahtunut välillänne? Mihin perustat sen että tämä ei halua olla kanssasi missään tekemisissä? Siellä voi olla ihminen joka voi todella pahoin jostain syystä ja ehkä liittyen teidän suhteeseen. Onko teillä jonkunlainen stalkkaussuhde? Mitä taustalla - onko hän esim aborttipartnerisi tms kamalaa? SULLA ON JOTAIN SELVITETTÄVÄÄ, mutta onko niin että pelkäät itse tätä selvittämistä???  Joku status quo, jossa roikutaan, saattaa rikkoutua kuten myös käsitys toisesta ihmisestä ja itsestä... Kun et kerro paljon tilanteestasi niin vaikea sanoa mitään juuri sinulle. 

Todellakin - ei riipu siitä mitä muita ihmisiä ja muuta sisältöä saa elämään. Todellakin - voi olla päinvastoin eli IKÄVÄ JA KAIPUU VAAN KASVAA... siksi voi olla parempi jatkaa elämänsä matkaa sinkkuna... Voi olla uusi suhdekin, mutta tämä kaipuun ja ikävän kohde on silti se joka pyörii päässä... häntä etsii kaikkialta... TIES MITÄ KAIKKEA... Kaipaa ja ikävöi ihmistä jonka kanssa ei voi olla = TÄSSÄ ON JOTAKIN SELVITETTÄVÄÄ... KUN ON SELVITETTY NIIN TILANNE VOI JOTENKIN MUUTTUAKIN... Entäs jos sillä toisellakin on sama kaipuu ja ikävä??? Sekin on täysin mahdollista. Kamalaa kärsimystä. Tehkää kaikkenne että kärsimys vähenee ihmissuhteissa ja siis maailmassa... 

Vierailija kirjoitti:

Ikävä ihmistä joka ei halua olla kanssani tekemisissä. 

Tietääkö hän kuinka tärkeä hän on sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Uusia ihmissuhteita kohti. Parempia, läsnäolevampia, todellisempia.  Haavekuvat haihtuu.

Ihmiset ovat harvoin korvattavissa. Jos jonkun kanssa on ollut erityinen yhteys, kaikki muu tuntuu sen rinnalla merkityksettömältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusia ihmissuhteita kohti. Parempia, läsnäolevampia, todellisempia.  Haavekuvat haihtuu.

Ihmiset ovat harvoin korvattavissa. Jos jonkun kanssa on ollut erityinen yhteys, kaikki muu tuntuu sen rinnalla merkityksettömältä.

Tämä. On suorastaan karmivaa, kun joku kertoo että eteenpäin, uutta matoa koukkuun ja kaikki muut klisheet. Jos oikeasti on ollut jotakin elämää suurempaa, ei se todellakaan korvaannu _millään_.

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta ei aina riipu siitä muusta sisällöstä. Voi olla päinvastoin niin, että sitä muuta sisältöä on liikaa tai se on vääränlaista, jolloin kaipuu vain kasvaa. 

Minulla on näin. Tunnen itseni yhä enemmän kaipaavaksi ja jotenkin osattomaksi seurassa, jossa on kyllä ihan ok, mutta kuin haaleaa maitoa/teeskenneltyä olemista verrattuna kaipuuni kohteeseen. Jos joskus on saanut olla hyväksytysti autenttinen itse, tullut sellaisena rakastetuksi, priorisoiduksi ja ihailluksi, on hyvin vaikea enää olla olemassa muutoin. 

Kyllä se laimenee vuosien mittaan, mutta ei vielä ainakaan 9 vuoden aikana mennyt kokonaan pois. Edelleen melkein päivittäin mielessä, kun taas ensimmäiset kuukaudet oli vähintään 10 min. välein.

Pitäis mennä lähemmäs ikävöimäänsä, jos on kerran ikävä.