Pitkät kodin perustus suhteet eivät ole näköjään mun juttu
Pakko se on nyt van myöntää. Ensimmäisen poikaystävän kanssa muutin n. 5v päästä yhteen, mutta se oli vaan todellisuudessa siksi, että pääsin pois kotoa. Minua alkoi heti ahdistaa ja halusin muuttaa yksin, mutta hän vetosi milloin mihinkäkin, etten lähtisi. No tietenkin lopulta lähdin. Seuraavan kanssa olisin halunnut muutta heti yhteen, mutta koska hän jarrutteli, niin muutaman vuoden päästä en olisi muuttanut enää, vaan "into" oli mennyt ohi. Ero tuli n. 3v päästä. Viimeisessä suhteessa kävi samoin, että mies jarrutteli n.5 vuotta ja kun hän olisi ollut valmis, niin minua ei enää huvittanut. Oli tunne, että meneehän tämä näinkin. N.4 vuotta ja oltiin erottu. Nyt kun tämä kaava on toistunut kerta toisensa jälkeen, niin on aika todeta, että taidan olla kyllästyvää tai sitoutumiskammoista tyyppiä. En tiedä olenko tavannut vain vääriä ihmisiä, vai miksi aina käy näin?
N.51v.