Lue keskustelun säännöt.
päivä kerrallaan?
12.02.2011 |
En käsitä miten ollaan tässä tilanteessa. Miksi MEIDÄN perheelle kävi näin. Miehellä jo uusi nainen kierroksessa, vaikka hädin tuskin asumuserossa ollaan. Olisin edelleen valmis ottamaan mieheni takaisin. Edelleen mielessäni ja sydämessani hän on MINUN mies, minun lapsen isä. Olen niin vihainen, surullinen, katkera, loukkaantunut. Haluaisin vain, että mies olisi koko ajan meidän luona, että tietäisin ettei ole ainakaan SEN kanssa. Mutta kun hän on luonani, en tunne enää häntä. Haluaisin kieltää sen naisen tapaamiset. Vastahan me viikko sitten vietettiin taas yötä yhdessä ja sanottiin, että tämä ero saattaisi tehdä vain hyvää meille. Miksi ei enää ole niin? Miksi se lähtee taas kohta viettämään päivää tämän heitukan kanssa. Sattuu niin paljon. Itse yritän selvitä tunti kerrallaan tästä olosta ja pitää hyvää huolta lapsesta. Miksei tuo näe, miten rikki olen? Tai ehkä näkee, mutta ei enää välitä. Minusta tulee tätä menoa katkera, yksinäinen, epämukava ihminen. Onko joku oikeasti selvinnyt tällaisesta?
Kommentit (2)
tällä hetkellä tuntuu että voisin kuristaa jonkun. Hirveä nälkäkin, mutta ei pysty syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele ottamaan asia kerrallaan ilman miestä niin kyllä se siitä. Päivä lähtee sillä että aamupala lapsen kanssa ilman miestä, ja siitä sitten rutiinien mukaan. Kohta teillä onkin jo ihan omat juttunne joihin ei moista miestä kaivatakaan. Voimia sinne, kyllä se helpottaa, usko tai älä!