Miten kävi Kaskisissa kun sellutehdas lakkautettiin?
Työttömiksi jäi satoja, mutta uudellen on työllistynyt vain parikymmentä. Työnsä menettäneiden piti olla "kovan luokan ammattilaisia", mutta paljastui etteivät olekaan. Suurin osa oli 40-60-vuotiaita miehiä, joilla ei ollut minkäänlaista toisen asteen tutkintoa, ei edes ammattikoulutusta. He olivat tulleet sellutehtaalle vanhempiensa perässä ja heillä mm. ei ole käsitystä alan teknologiasta yleensä vaan ainoastaan omasta suppeasta työtehtävästään.
Sen alan hommiin heistä ei siis ollut.
Ongelma oli myös, että suurin osa ei suostunut uudelleenkoulutettavaksi koska tarjolla oli vain matalapalkkaisia aloja - siis niitä joille työvoimaa sillä seudulla olisi tarjottu.
Nyt sitten marisevat kun 500 ansiosidonnaista päivää on käytetty, että valtio on järjestä heille työtä.
Voi kristus sentään, sanon minä!
Koitan kaivaa tuon linkinkin, siitä oli Ilkka lehdessä juttua viime syksynä.
Kommentit (4)
hyv ämuistutus meille kaikille.
Kaskinen lienee hankalin paikka näistä metsäyhtiöpaikakunnista.
Paikkakunilla on toki eroavuutensa.
Espoo lienee kuitenkin sijoittunut varsin hyvin tarkastetaessa suomea, joten eiköhän sinne synny uusia työpaikkoja jos vanhoja lähtee. Sama koskee niin Tamperetta, Oulua kuin myös Saloa.
Makaamaan ei saa jäädä, siitä tuo kaskinen siten varoittavana esimerkkinä.
Uutta putkeen kun vanha kuolee........
Pieksämäellä kun sieltä karsittiin VR:n työpaikkoja.
Löysin äsken sen linkin, mutta sitä ei ehkä kannata enää laittaa tänne.
Ja koitan siis etsiä sitä linkkiä, juttu oli todella paljastava.