Käytkö yksin ravintolassa syömässä?

Käyn usein. Ihanaa, kun saa olla rauhassa eikä tarvitse harrastaa diipa daapaa.

En uskalla.

Hyvin harvoin.

Saako ravintolassa syödä yksin?

Katsotteko tekin puhelimianne? Esitän kiireistä, vaikka vain palstailen.

En ravintoloissa, en jotenkin osaisi. Hesellä tai muissa pikaruokapaikoissa voin kyllä syödä yksin tuntematta oloani vaivautuneeksi, mutta niissä ei tarvitse istua kovin kauaa. 

Käyn yksin, jos ei ole seuraa. Yleensä vähintään joku lapsista lähtee kanssani.

Tiesittekö muuten, että jos käy jopa 2-3 kertaa kuukaudessa syömässä ravintolassa, on pinnallinen ihminen? Kuulin työkaveriltani tämän. Ihmiset elävät kuulemma yli varojensa, kun käyvät ravintoloissa syömässä.

Itsehän käyn vähintään 2-3 kertaa viikossa.

Haluaisin käydä. 

Totta kai yksin. Naiset vilkuilevat, minkä mieheltään voivat. Luen lehtiä ja nettiä. Tarjoilijat aina kohdelleet hyvin. M63

Olen aina käynyt, vuosikymmeniä,  yksinsyömässä että ystävien kanssa.

Yksin on juhlavaa. Se rauha, palvelu, nautinto.

Käyn useinkin. Se on rauhallista ja rentouttavaa. Saan vain istua ja olla ja mulle tehdään hyvä ruoka, josta voin nautiskella. Joskus luen jotain kännykästä, joskus vaan istuskelen. Ei ole mitään vaivaantumista ilmassa.

Käyn yksin tai ystävien kanssa tai lasten kanssa. Joskus myös koko perhe.  Nykyään ulkona syöminen koko perheen kesken on harvinaista kun teinit syövät aikuisten ateriat ja hinnannousu näkyy kaikessa kulutuksessa. 

Käyn usein. Se on ihanaa. Saa valita just sen ravintolan mistä itse tykkää ja mennä koska huvittaa. Ei tarvitse sopia kenenkään kanssa mitään. On mukavaa vain istua miellyttävässä paikassa, odottaa mitä herkkuja saa syödäkseen, lukea vaikka kirjaa jos ei huvita katsella ympärilleen, ja nautiskella kaikessa rauhassa.

Varmaan viikottain käyn. Mukavaahan se on syödä omassa rauhassa oikein ajan kanssa.

Minkä ihmeen takia tuijotat vaivautuneena puhelimeen?

Aika useasti käyn itsekseni joko Mäkkärissä, Subwayssa, Burger Kingissä tai jossakin vastaavanlaisissa.

Ihan mukavaa on ruokailla noissa, kun oon tälläinen yksinasuja

Olet sankarini. En uskalla käydä, vaikka haluaisinkin.

Käyn tottakai!

En käy ollenkaan.

Kilttimiehenä käyn useinkin. Huomaan kyllä tarjoilijoiden säälivät katseet kun he huomaavat kuka tuli syömään. Iäkkäämmät ruokailijat hymyilevät osaaottavasti ja nuoret naiset pidättävät nauruaan katsellessaan minua. Käyn silti koska minulla on oikeus siihen.

En ole koskaan käynyt ravintolassa. Tuntuu, että olen niin tyhmä, etten tiedä mistä pitää aloittaa. Sama koskee muitakin julkisia ruokailupaikkoja. Ainoa asia, minkä olen uskaltanut ja osannut tehdä, on kahvin juonti huoltoasemilla.