Lue keskustelun säännöt.
Jaksan työkavereitani mutta en omia kavereitani?
04.05.2024 |
Töissä olen tekemisissä silloin tällöin noin 10 eri henkilön kanssa. Kaikki ovat omalla tavallaan mukavia ja viihdyn heidän kanssaan toimistolla ja sen ulkopuolella jos on vaikka joku työreissu tai tiimipäivä.
Nyt olen mökillä ja täällä on 8 kaveriani, joita näen muutaman kerran vuodessa. Tarkoitus on pelata lautapelejä. Ahdistaa juttelu, meteli, pelaaminen... En jaksaisi millään. Lasken tunteja siihen, että pääsen kotiin. Miksi? Nämä ovat minulle kuitenkin läheisempiä ihmisiä kuin työkaverit.
Kommentit (6)
Näet näitä ystäviäsi sen verran harvoin, ettet osaa oikein rentoutua heidän seurassaan. Jonkin sortin sosiaalinen ahdistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan normaalia, että kaveripiiri vaihtuu aikuisena. Toiset meistä muuttuvat ja kasvavat ihmisinä, toiset eivät.
Ehkä olisit kaivannut vähän lomaa itseksesi ja hiljaisuutta arjen vastapainoksi ennen mökkilomaa, jolla on oltava sosiaalinen.
Introvertti. Töistä pääsee illalla kotiin karkuun. Mökkielo 24/7
Itse karkaan mökillä joskus vaikka lämmittää saunaa/tiskaamaan et saan olla hetken yksin.
Niin, olen kavereiden kanssa päätynyt yksiin siksi kun oltiin ala-asteella naapureita ja samalla luokalla koulussa. Siihen ne yhtäläisyydet sitten jääkin. Näin nelikymppisenä vastaan on tullut vieläpä alkoholismi, käytöstavattomuus, rajattomuus, päsmäröinti niin eipä sitä halua enää pitää yllä näennäistäkään ystävyyttä. Onko sitä koskaan ollutkaan? Mihin se loppui?
Työkaverit mullakin samanhenkisiä, yhtä nörttejä kuin minäkin. Puhutaan kahvipöydässä usein aiheista joille nämä lapsuudenkaverini pyörittelisivät silmiään jos tietäisivät...
Työkaverit ovat useinkin enemmän samanhenkisiä, kiinnostuneita samoista asioista, puhuvat "samaa kieltä" ja joskus jopa arvomaailmat voivat olla lähellä toisiaan. Koulutus voi olla samantyyppistä tai ainakin lähentää ihmisiä toisiinsa ja on helpompi siis ymmärtää toisia. Työssä edetään aina, opitaan uutta ja aina on mielenkiintoista pähkäiltävää, saavutetaan tavoitteita jne.
Kavereissa on hyvin monen alan ja tason koulutusta, tai vain kursseja, arvomaailmat voivat erota paljon, kiinnostuksen kohteetkin voivat sitten kuitenkin olla aivan erilaisia jne.
Ystävyydet ja kaveruudet joko kestävät tai hiipuvat elämänmuutosten mukana, sille ei voi mitään. Yhtäkkiä huomataankin, ettei enää ole oikein mitään yhteistä. Muistan erään vuosikymmeniä ystävinä olleet, jo iäkkäämmän ihmisen, "ystävättäret", joille tuli yllättäen välirikko, kun elämät olivatkin sitten lopulta aivan erilaiset, toisella perhe, lapset, mielenkiintoinen työ, innostus puutarhatöihin ja ammattiin, toinen oli perheetön ja aivan erilaisessa tilanteessa. Ei vain enää ymmärretä toista.