Lue keskustelun säännöt.
Jokainen seurustelusuhde kuluttaa ihmistä.
03.05.2024 |
Näitä on nähty ja sitten uusissa suhteissa on edellisen painolasti mukana. Kannattaisi satsata yhteen kestävään suhteeseen nuoresta asti. Älkää valitko lapsellista kumppania, joka ei kykene sitoutumaan tai ole varmalla pohjalla.
Kommentit (19)
Mistäs sitä tietää, ennenku tutustuu kunnolla ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajahan taitaa olla melkoinen oraakkeli. En minä 15-vuotiaana voinut tietää, kauanko suhteeni kestää. Siinä ja monissa seuraavissa suhteissa kuitenkin oppi paljon elämästä ja seurustelusta.
Parikymppisenä päädyin seitsenvuotiseen avoliittoon, mikä sekin valitettavasti kariutui, kun klassisesti kasvoimme eri suuntiin. Avovaimo mm. tuli uskoon.
Kolmekymppisenä löysin nykyisen vaimoni, jonka kanssa on oltu yhdessä yli 20 vuotta. Olisiko minun pitänyt odottaa häntä ja millainen suhteemme olisi, jos olisin sen alussa ollut täysin kokematon?
Sitten varoitellaan myös niistä, joilla ei ole kokemusta. Suo siellä, vetelä täällä.
Riippuu suhteesta. Osa suhteista on hyviä ja tuo lisäarvoa elämään, huonot suhteet kuluttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi rotta. Kun aloitin seurustelun, nykyinen mieheni oli 11v.
Taitaa olla oma elämäsi aika huonolla tolalla kun koet noinkin pakottavaa tarvetta puuttua muiden ihmisten asioihin. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kestävä suhde pitäisi saada nuorena, muttei kuitenkaan lapsellisena?
Veikkaan, että aloittaja on jonkun sortin hilluliuskovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua mistä nämä epärealistiset, jopa vahimgolliset ihanteet kumpuavat ja miten jotkut jaksavat paasata niiden puolesta.
Jokaisesta suhteesta oppii paljon, jos sen ns painolastin käsittelee. Kaikenlaisista suhteista, kokemuksista, virheistä jne voi oppia. Sellaista on elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajahan taitaa olla melkoinen oraakkeli. En minä 15-vuotiaana voinut tietää, kauanko suhteeni kestää. Siinä ja monissa seuraavissa suhteissa kuitenkin oppi paljon elämästä ja seurustelusta.
Parikymppisenä päädyin seitsenvuotiseen avoliittoon, mikä sekin valitettavasti kariutui, kun klassisesti kasvoimme eri suuntiin. Avovaimo mm. tuli uskoon.
Kolmekymppisenä löysin nykyisen vaimoni, jonka kanssa on oltu yhdessä yli 20 vuotta. Olisiko minun pitänyt odottaa häntä ja millainen suhteemme olisi, jos olisin sen alussa ollut täysin kokematon?
Näinhän se menee.
Harvat ovat nuoruudessaan vielä niin kokeneita, että osaisivat tunnistaa hyvän parisuhteen ainekset, koska heillä ei ole kokemusta parisuhteista. Nuorena meitä myös ajaa suhteisiin erilaiset 'ajurit' kuin seuraavina vuosikymmeninä mahdollisesti muodostetut.
Parikymppisenä sitä oli vähän levoton, jopa kuolematon ja eläen hetkessä.
Lähempänä kolmeakymmentä, kun työelämään oli jo takana useampi vuosi, sitä mietti perheen perustamista.
Nelikymppisenä elää perhe-elämää ja ruuhkavuosia päivästä toiseen. Joskus välillä hieman katsellen, että missäs sitä mennään ja kukas se minä nyt sitten oikein olinkaan.
Meneekö seuraavat vuosikymmenet sitten taas pysähtyessä miettimään, että mistäs se minä nyt oikeasti sitten pidinkään.. ja myöhemmin sitten, että mikäs se minun juttuni nyt sitten on, kun en ole enää työelämässä..sitä odotellessa.
Niin parisuhteet.. Se menisikin hienosti, jos parikymppisenä olisi osannut ottaa esille kaikki tulevien vuosikymmenten omat toiveet ja odotukset. Olisi osannut säästyä sydänsuruilta tilanteessa, jossa arvostusta hyvään mieheen on, mutta odotukset elämästä erilaiset.
Kyllä ensimmäinen, nuorena solmittu parisuhteeni kulutti minut ihan mielisairaaksi asti. Nykyisessä suhteessa kaikki 1000x paremmin, ei kuluta vaan päinvastoin antaa voimia ja hioo säröjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde voi kuluttaa mutta varmasti kasvattaa. Eri ihmiset opettavat eri puolia sinusta itsestäsi. Sen takia monet myös eroavat siitä ensimmäisestä pitkästä parisuhteesta 15-20 vuoden jälkeen kun molemmat ovat ihan eri ihmisiä kuin parikymppisenä.
Minun mielestä suhteisiin ei pidä alkaa raakileena vaan vasta sitten kun on tarpeeksi kypsä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu suhteesta. Osa suhteista on hyviä ja tuo lisäarvoa elämään, huonot suhteet kuluttavat.
Jos on lapsuudessa saanut hyvän itsetunnon, tuntee rajansa eikä jää huonoihin suhteisiin. Jotkut joutuu kärsimään paljon, ilman omaa syytä. Nämä ovat jatkumoita. Hyvä suhde voi olla vasta kun on sen terveen itsetunnon tavalla tai toisella saanut. Nuori tytönriekale voi vanhana olla seestynyt, kun on ottanut opikseen.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä suhteisiin ei pidä alkaa raakileena vaan vasta sitten kun on tarpeeksi kypsä.
Sana puoliso on harhaanjohtava. Kyllä pitää ensin olla kokonainen yksilö, ei pelkkä puolikas.
Löpölöpö, elämä kuluttaa. Reissussa rähjääntyy.