Lue keskustelun säännöt.
Mitä te ajattelette jos joku lapseton sanoo suoraan ettei jaksa kuunnella
Kommentit (99)
Tuleeko se joillekin yllätyksenä ettei muut jaksa kuunnella tai keskustella niiden lapsista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdan puheenaihetta, ei kaikkia kiinnosta juuri minun lapseni.
Jos ei kysytä, niin en tiedä miksi puhuisin lapsettomalle lapsestani kun eihän se pysty samaistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kysytä, niin en tiedä miksi puhuisin lapsettomalle lapsestani kun eihän se pysty samaistumaan.
Ei niin, eikä ne ole aiheenakaan yhtään sen kiinnostavampi kuin teidän toimiston ilmastointiremontti tai taloyhtiön hallituksen erimielisyydet.
Ei tarvitse samaistua, mutta aiheen täytyy olla muuten kiehtova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton ja mulle ei kyllä tulisi mieleenkään täräyttää kenellekään lapsestaan kertovalle, ettei kiinnosta. Kyllähän tuo nyt olisi tökeröä.
Kuuntelen kiltisti, mutta myönnän, että mielessäni toivon että vaihtaa pian puheenaihetta.
Ystävälläni on 5 lasta, eikä hän niistä puhu. Kerran sanoi että omat lapset on ihania, muiden kakaroita. Eli jos et hahmota että sun tenavista ei kukaan muu tykkää, niin olet missannut jotain.
Edelleen ketuttaa työkaveri, joka raahasi 10v lapsiaan joka kerta työpaikan laskettelureissuille "kun tulee halvaksi kun nukkuvat mun kanssa samassa huoneessa (hän siis valtasi päämakuuhuoneen isossa mökissä ja muut aikuiset nukkuivat kerrossängyissä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan sanonut suoraan ettei kiinnosta jos joku puhuu lapsistaan. Ei ole koskaan kiinnostanut, yleensä enemmän ihmettelen jos ihmisellä ei ole muita keskustelunaiheita. Itse voin olla hiljaa.
Ymmärrän. Mulla on lapsi, enkä silti jaksa kuunnella lapsijuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton ja mulle ei kyllä tulisi mieleenkään täräyttää kenellekään lapsestaan kertovalle, ettei kiinnosta. Kyllähän tuo nyt olisi tökeröä.
Kuuntelen kiltisti, mutta myönnän, että mielessäni toivon että vaihtaa pian puheenaihetta.
Sen voi sanoa kohteliaasti jos osaa. Eri asua jos vastaanottaja on niin herkkä ettei voi sanoa mitenkään, mutta ne nyt muutenkin jätetään omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että vai niin, haluatko puhua jostakin muusta, vai vttuiletko? Minä voin kyllä myös häipyä, mutta seuraavaa tapaamista ei tule. Kiitos ja hei.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kysytä, niin en tiedä miksi puhuisin lapsettomalle lapsestani kun eihän se pysty samaistumaan.
Voi, tietäisit vaan. Meillä kävi kerran kylässä yksi, joka valitteli kuinka hän kaipaa juttelua muusta kuin lapsista, kun hänellä on seuranaan vain muita pienten lasten äitejä ja kuinka jutut pyörii vain niissä lapsijutuissa. Meillä olisi voinut jutella vaikka mistä, mutta koko vierailun ajan hänen juttunsa sitten kuitenkin pyörivät niissä lapsijutuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei samaistumista yleensäkään keskusteluissa tarvita. Mutta aiheen on oltava kiinnostava toiselle, ja jos mikä tahansa aihe toistuu tapaamisesta toiseen, lattiaremontti/uusi harrastus/suku, on pohdittava kiinnostaako aihe todella riittävästi toista.
Kommunikaation perussääntö.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan sanonut suoraan ettei kiinnosta jos joku puhuu lapsistaan. Ei ole koskaan kiinnostanut, yleensä enemmän ihmettelen jos ihmisellä ei ole muita keskustelunaiheita. Itse voin olla hiljaa.
Monilla ei ole muita aiheita.
Omat ystäväni olen valinnut myös tuon perusteella: eivät juttele juurikaan lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton ja mulle ei kyllä tulisi mieleenkään täräyttää kenellekään lapsestaan kertovalle, ettei kiinnosta. Kyllähän tuo nyt olisi tökeröä.
Kuuntelen kiltisti, mutta myönnän, että mielessäni toivon että vaihtaa pian puheenaihetta.
Sen voi sanoa kohteliaasti jos osaa. Eri asua jos vastaanottaja on niin herkkä ettei voi sanoa mitenkään, mutta ne nyt muutenkin jätetään omaan arvoonsa.
Miten ihmeessä sen voi ihan oikeasti sanoa kohteliaasti ilman, että toiselle tulee typerä olo?
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan sanonut suoraan ettei kiinnosta jos joku puhuu lapsistaan. Ei ole koskaan kiinnostanut, yleensä enemmän ihmettelen jos ihmisellä ei ole muita keskustelunaiheita. Itse voin olla hiljaa.
Minä koen, että mun aikani on sen verran arvokasta etten montaa minuuttia seiso kohteliaisuuttaan kuuntelemassa yhdentekevää hölynpölyä. Jos aihe ei vaihdu suosiolla niin keksin tekosyyn ja poistun paikalta.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton ja mulle ei kyllä tulisi mieleenkään täräyttää kenellekään lapsestaan kertovalle, ettei kiinnosta. Kyllähän tuo nyt olisi tökeröä.
Kuuntelen kiltisti, mutta myönnän, että mielessäni toivon että vaihtaa pian puheenaihetta.
Itse siirrän puheenaiheen hienovaraisesti yleiselle tasolle. Tartun johonkin yksityiskohtaan jota alan pohtia niin et huomaamattomasti edellinen teema loppuu.
Arvostan reheellisyyttä.