Lue keskustelun säännöt.
Mitä te ajattelette jos joku lapseton sanoo suoraan ettei jaksa kuunnella
Kommentit (99)
Jos tämä henkilö on tyly ja urpo sanoessaa, tokaisen takaisin, että "eipä muakaan liiemmin sun työelämä tms. (lisää tähän kunkin ihmisen oman navan ympärillä pyörivät intressit) kiinnosta". Lisäksi hakeudun seuraan, jossa on samantyyppiset intressit.
Jos hän on asiallinen ja ystävällinen, voin vaihtaa puheenaihetta. Tosin en ehkä sitten jaksa hänenkään juttujaan enää tasapuolisuuden nimessä kauhean kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No arvostan rehellisyyttä, mutta onhan tuo toki esim ystävältä tökeröä käytöstä, jos ei yhtään kiinnosta. Riippuu tietenkin miten paljon niistä lapsista puhuu.
Se ettei joku asia yksinkertaisesti kiinnosta, ei valitettavasti ole aina tahdonalaista.
itseäni ei kiinnosta puhua toisista ihmisistä ylipäätään, ei lapsista, ei anopista, ei työkavereista
No kaverilla jos on pieni vauva niin juuri sillä hetkellä ei hirveästi hetkeen ole muuta elämää...
Minulla on ollut useampiakin vauvoja, ja olen niistä huolimatta seurannut uutisia, lukenut kirjoja, katsonut elokuvia, ja käynyt jopa kodin ulkopuolella tapahtumissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No arvostan rehellisyyttä, mutta onhan tuo toki esim ystävältä tökeröä käytöstä, jos ei yhtään kiinnosta. Riippuu tietenkin miten paljon niistä lapsista puhuu.
Se ettei joku asia yksinkertaisesti kiinnosta, ei valitettavasti ole aina tahdonalaista.
itseäni ei kiinnosta puhua toisista ihmisistä ylipäätään, ei lapsista, ei anopista, ei työkavereista
No kaverilla jos on pieni vauva niin juuri sillä hetkellä ei hirveästi hetkeen ole muuta elämää...
No hetkeen elämäsi ei sitten ole kovin kiinnostavaa. Jatketaan sitten kun on jotain yhteistä puhuttavaa tai sitten kaveri vaihtoon. Yleinen ilmiö että kaverit jää kun saa ekan lapsen ja uusi kaver
No se ettei sulla oo ympärillään ketään läheistä ja rakasta, ei johdu siitä että oot vela. Me muut pärjätään oikein hyvin eikä meidän tarvitse tehdä lapsia että olis lähipiiriä.
Riippuu kuka puhuu. Jos on joku jankuttaja, joka päivittäin puhuu samaa asiaa, niin alkaahan se kyllästyttää.
Riippuu mistä lapsen asiasta puhuu, ja onko muuten vastavuoroisuutta. Itse olen vela, mutta musta on aika usein tosi mielenkiintoista kuunnella muiden tarinoita lapsistaan. Eri ikäisinä niillä on niin eri jutut. Kiva etäältä seurata lasten kasvua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No arvostan rehellisyyttä, mutta onhan tuo toki esim ystävältä tökeröä käytöstä, jos ei yhtään kiinnosta. Riippuu tietenkin miten paljon niistä lapsista puhuu.
Se ettei joku asia yksinkertaisesti kiinnosta, ei valitettavasti ole aina tahdonalaista.
itseäni ei kiinnosta puhua toisista ihmisistä ylipäätään, ei lapsista, ei anopista, ei työkavereista
No kaverilla jos on pieni vauva niin juuri sillä hetkellä ei hirveästi hetkeen ole muuta elämää...
Minulla on ollut useampiakin vauvoja, ja olen niistä huolimatta seurannut uutisia, lukenut kirjoja, katsonut elokuvia, ja käynyt jopa kodin ulkopuolella tapahtumissa.
Joo ei teidän perheellisen aika yksinkertaisesti riitä samantasoiseen itsekehitykseen ja ajassa kiinni pysymiseen kuin lapsettomalla tai olisitte todella huonoja vanhempia. Se on vaan tosiasia.
"Joo ei teidän perheellisen aika yksinkertaisesti riitä samantasoiseen itsekehitykseen ja ajassa kiinni pysymiseen kuin lapsettomalla tai olisitte todella huonoja vanhempia. Se on vaan tosiasia."
Jotkut ehkä tarvitsee vähemmän itsetutkiskelua. Sinun kohdallasi siitä ei vaikuta olleen kovin paljon hyötyä vielä ainakaan, kun tulet tänne muita parjaamaan ja jankkaamaan ja provoilemaan, eli ehkä sinulla on sitten vaan enemmän työstettävää. Hyvä että aikaa löytyy. Tsemppiä siihen.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Joo ei teidän perheellisen aika yksinkertaisesti riitä samantasoiseen itsekehitykseen ja ajassa kiinni pysymiseen kuin lapsettomalla tai olisitte todella huonoja vanhempia. Se on vaan tosiasia."
Jotkut ehkä tarvitsee vähemmän itsetutkiskelua. Sinun kohdallasi siitä ei vaikuta olleen kovin paljon hyötyä vielä ainakaan, kun tulet tänne muita parjaamaan ja jankkaamaan ja provoilemaan, eli ehkä sinulla on sitten vaan enemmän työstettävää. Hyvä että aikaa löytyy. Tsemppiä siihen.
-eri
Osoita kaikki kirjoittamani viestit tästä ketjusta. Tsemppiä siihen.
Mikäs siinä, tosin outoa, jos ei muuten osaa siirtää keskustelua itseä kiinnostavaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka puhuvat omista lapsistaan muille. Tietenkin tästä nyt on poikkeuksia, mm jos omalla ystävällä on lapsia niin on luonnollista jakaa kokemuksia. Mutta en ole koskaan olettanut että esim työkavereitani kiinnostaisi minun lasteni asiat. Sama pätee koiraihmisiin. En voi vaan ymmärtää miten kukaan voi olettaa että minua kiinnostaisi hänen rekkunsa edesottamukset. Joskus näitä koiraihmisiä joutuu kuuntelemaan töissäkin ja luoja miten epäkiinnostavaa.
Tahattomasti lapsettomille voi olla vaikeaa, jos joku puhuu vaan omista lapsista.
Lapsien asioita voi olla parempi kertoa toisille vanhemmille, koska yhdistyy samat mielenkiinnon kohteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku jaarittelee ja jankkaa samasta asiasta niin on hyvä töksäyttää siihen jotakin väliin. Se keskeyttää tehokkaasti toisen puhehalut. Mä oon erityisen lahjakas tässä asiassa. Voi vaikka lennokkaasti vaihtaa puheenaihetta tai puhua päälle.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan, mihin aiheisiin henkilö itse ohjaa keskustelun. Ellei aihe oli kaikkia osallistava, innostava ja kiehtova, niin saatan olla hieman huvittunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt lukenut koko ketjua, mutta aloittajalle vastaisin, että jos jotakuta ei kiinnosta kuunnella minun elämästä, niin ei siinä sitten mitään. Ei muakaan kiinnosta kaikkien jutut. Hän menee sitten muualle hakemaan kiinnostavampia juttuja, ja mä juttelen niiden kanssa, joiden kanssa jutut kiinnostelee puolin ja toisin.
Ja, tuttavapiiriini on koko pitkän elämäni ajan kuulunut monenlaisia ihmisiä, eri ikäisiä, erilaisista taustoista, eri koulutustasoilta, eri ammateista, eri värisiäkin ja erimoisia monessa mielessä.
Jos nyt joku suoraan pamauttaisi mulle kesken lauseen, että sun lapset ei kuule kiinnosta (esimerkiksi siinä elämänvaiheessa, kun mun elämässä ei parina vuonna paljon muuta elämää ollutkaan kuin ne lapset), niin enpä ehkä pitäis edes ystävänä. Eihän se semmoinen mikään ystävä ole, joka ei jaksa katsella toisen eri elämänvaiheita ollenkaan.
En minäkään lapsettomana kovin herkästi kehtaa sanoa, että ei sun lapsijutut mua kiinnosta. Tiettyyn pisteeseen saakka jaksan kuunnella jopa mielenkiinnolla lapsiperheen arkea (jos ei ole näitä "meidän lapsi on niiiiin mahtava ja hassu kun se sitä ja tätä"), mutta näytän sitten enemmän eleilläni ja yritän vaihtaa puheenaihetta kuin suoraan sanomalla.
Sanoisin noin suoraan vasta kun olisi oikeasti pakko. Ennemmin alkaisin vältellä ko. ihmisen seuraa, jos olisi niin sekaisin ettei osaisi molemminpuolista keskustelua.
Tosi kiva lapsettoman ja miehettömänä kuulla kaverin kehuskeluja lapsistaan ja miehestään. Toivon että niiden talo palaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Mulla on lapsi, enkä silti jaksa kuunnella lapsijuttuja.
Minultakin kyseltiin vain lapsista kun olivat pieniä, jouduin sanomaan että en jaksa omista lapsista puhua kun olen aikuisten keskellä. En siis halunnut puhua omista lapsista vaan ihan muuta, kun koti elämä oli täynnä lapsia ja heidän asioita.
Olen sitä ikäluokkaa, että mahdollinen mummuaika on lähempänä kuin oma pikkulapsiaika. Muistan silti ne pari ensimmäistä vuotta, kun elämä pyöri vain lapsen ja hänen allergioidensa ympärillä. Ei ollut pelkoa, että olisin perheen ulkopuolisia häirinnyt puheilla lapsesta. Vapaa-ajan yritin nukkua, en tavannut juuri ketään. Jos jotain tapasin, elämäntilanne oli samanlainen. Äitien kesken juttua kyllä riitti lapsista.
Jos joskus saan lapsenlapsen tai useamman, lupaan höpöttää lapsijuttuja ihan yhtä paljon kuin nykyinen tuttavapiirini puhuu koiristaan, kissoistaan, viljakäärmeistään.... Minulle kun eläimet kuuluvat luontoon, eivät kerrostaloon.
No olisihan se outoa, jos lapset ei olisi 35 vuodessa vielä ehtinyt aikuisiksi. Jotain traagistahan siinä olisi pitänyt välissä tapahtua.