Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen tytär ja tapaamiset
02.05.2024 |
30-vuotias tyttäreni asuu miehensä ja vuoden ikäisen lapsensa kanssa omillaan toisella paikkakunnalla. Tapaamiset minun ja tyttäreni välillä ovat valtaosin minun aloitteestani lähtöisin ja olen väsynyt ja hieman surullinenkin tähän yksipuoliseen kuvioon. Hän ei koskaan tule luokseni kyläilemään. Välimatkaa meillä on noin tunti. Tytär kyllä soittelee minulle ja lähettelee viestejä ja sanoo että tapaa minua mielellään kun jotain ehdotan, mutta ei itse hirveämmin mitään kyläilyjä ehdottele. Harmittaa kun en ole päässyt kunnolla tutustumaan kunnolla lapsenlapseeni. Haluaisin jotain oma-aloitteisuutta tyttärenkin puolelta tapaamisissa. Onko tämä liikaa vaadittu?
Kommentit (51)
Tyttären ei pidä muuttaa käyttäytymistään sinun takiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin tosi paljon äitini kanssa tekemisissä juuri kolmekymppisenä pikkulasten äitinä. Nyt kun muistelen niin kyllähän ne tapaamiset oli usein äidin ehdottamia. Hän tuli usein vähän auttelemaan tai kahvittelemaan, joskus pyysi mukaan vaikka ulos syömään, markkinoille tai rannnalle. Oli hauskoja aikoja ja äidin seurasta oli todella paljon iloa. Nyt hän jo poisnukkunut. Se, että sinä pääosin ehdotat juttuja ei varmaankaan ole merkki mistään haluttomuudesta tyttäresi puolelta.
Ruuhkavuodet. Yritä ymmärtää. Jos olet itse oloneuvoksena, niin voit varmasti itse panostaa enempi vierailuihin. Olet sitä luokkaa kenen ei pitäisi pahoittaa mieltään pikkujutuista. Mielensäpahoittaminen on varattu vuodne 2000 jälkeen syntyneille.
Helpompihan sinun on mennä kuin hänen. Käsittämätöntä kitinää, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, minä, minun, minun, minä, minä, minun, minun...
Meillä on sitten taas niin, ettei äitiäni kiinnosta minä ja minun perheeni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Testamenttaa omaisuutesi Pelastusarmeijalle.
Sinulla ei ole " oikeutta " vaatia yhtään mitään, et omista lastasi kuten lemmieläin omistetaan. Katse sinne peiliin miksi tilanteesi on tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttärelläsi on oma elämänsä elettävänä ja hän ei ole sinulle mitään velkaa.
Miten tuleekin appivanhempani mieleen! Aina jotain vaatimuksia, kun heillä on oikeus ja he haluaa. Ei mitään käsitystä siitä pikkulapsiarjesta nykyaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttärenä ihmettelen sitä, että olen yrittänyt pitää yhteyttä puheluin ja viestitse sekä vierailuin äitini kanssa. Hän ei itse ehdota koskaan mitään yhteistä tekemistä, ja jos minä ehdotan hänelle ei mikään kelpaa. Kaikki yhteydenpito oli käytännössä minun kontollani. En jaksanut enää ja nyt ei ole mitään yhteydenpitoa kohta kolmeen vuoteen.
Voisit keskustella tyttäresi kanssa, että mitä hän haluaa. Jos et jaksa olla aina aloitteellinen, tai tulee tunne, että olet liikaa niin asiallehan ei voi mitään. Kyllä minä olen ruuhkavuosinakin halunnut olla yhteydessä äitiini ja tapaaminen on ollut molemminpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisit keskustella tyttäresi kanssa, että mitä hän haluaa. Jos et jaksa olla aina aloitteellinen, tai tulee tunne, että olet liikaa niin asiallehan ei voi mitään. Kyllä minä olen ruuhkavuosinakin halunnut olla yhteydessä äitiini ja tapaaminen on ollut molemminpuolista.
Ap on raskas ihminen. Sellaisai ei tahdo jaksaa, kun on muutenkin työläämpi elämänvaihe.
On liikaa vaadittu. Hänen energiansa menee nyt vauvasta huolehtimiseen. Ei mamman miellyttämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole " oikeutta " vaatia yhtään mitään, et omista lastasi kuten lemmieläin omistetaan. Katse sinne peiliin miksi tilanteesi on tuo.
Eiköhän se keskustelu tyttären kanssa ole hedelmällisempää. Peili voi kertoa ihan mitä mieleen juolahtaa.Vähän kulunut neuvo.
Jotkut vain haluavat aikuistuttuaan ottaa etäisyyttä vanhempiinsa ja/tai muihin sukulaisiinsa ja kuka mistäkin syystä. Minä en ole riidoissa kenenkään lähisukulaisen kanssa, mutta haluan elää omaa elämääni enkä välttämättä halua esitellä sukulaisille edes seurustelukumppaniani. Sukulaisiini pidän yhteyttä lähinnä vain välttämättömissä asioissa.
On liikaa vaadittu. Isoäidillä ei ole mitään oikeuksia lastenlapsiinsa, ja jos hän tekeytyy syyllistäväksi, hän jää auttamatta ulkopuoliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole " oikeutta " vaatia yhtään mitään, et omista lastasi kuten lemmieläin omistetaan. Katse sinne peiliin miksi tilanteesi on tuo.
Eiköhän se keskustelu tyttären kanssa ole hedelmällisempää. Peili voi kertoa ihan mitä mieleen juolahtaa.Vähän kulunut neuvo.
Ap on ihminen, joka ei pysty keskustelemaan. Hänellä on vain omat ideat, oma tahto, omat tarpeet, oma napa. Koko aloitus oli jo jysäyttävän uuvuttava. En yhtään ihmettele, että tytär pitää sivistyneesti mutta tiukasti vähän etäisyyttä.
Alue: Aihe vapaa
Pidä sinä vain yhteyttä yllä. Hän elää pikkulapsiarkea.
Haluaa kuitenkin sinua tavata ja olet toivottu vieras. Nauti siitä.
Sinulla kenties omassa elämässäsi tilanne, että tapaamisten järjestäminen mahtuu paremmin aikatauluihisi. Tyttärelläsi varmasti olet mielessä, mutta ajatukset jää arjen jalkoihin.
Ajattele, että yhteydenpito on sinun juttusi suhteessanne. Älä odota tyttären ehdotuksia, vaan ehdota itse ja tutustu lapsenlapseesi.
Ellei tyttärelläsi sitten ole jotain syytä olla tapaamatta sinua.