Aikuinen tytär ja tapaamiset
30-vuotias tyttäreni asuu miehensä ja vuoden ikäisen lapsensa kanssa omillaan toisella paikkakunnalla. Tapaamiset minun ja tyttäreni välillä ovat valtaosin minun aloitteestani lähtöisin ja olen väsynyt ja hieman surullinenkin tähän yksipuoliseen kuvioon. Hän ei koskaan tule luokseni kyläilemään. Välimatkaa meillä on noin tunti. Tytär kyllä soittelee minulle ja lähettelee viestejä ja sanoo että tapaa minua mielellään kun jotain ehdotan, mutta ei itse hirveämmin mitään kyläilyjä ehdottele. Harmittaa kun en ole päässyt kunnolla tutustumaan kunnolla lapsenlapseeni. Haluaisin jotain oma-aloitteisuutta tyttärenkin puolelta tapaamisissa. Onko tämä liikaa vaadittu?
Kommentit (51)
Noin se meilläkin on aina ollut. Äiti soittelee ja kyselee vaikka käymään, sitten mennään käymään. Mutta en ole tainnut 40-vuotisen elämäni aikana kertaakaan aikuisena soittaa ensin sinne päin, varmaan koska äitini soittelee suunnilleen kerran viikossa enkä koe sen useammin tarvetta olla yhteydessä. Hän ja isä ei myös yleensä tykkää tulla meille tai muille lapsilleen, vaan nimenomaan tahtoo että me käydään siellä. Esim. minun koti kun on Helsingissä ja kerrostalossa on heille suorastaan kauhistus, olettavat automaattisesti että halutaan tulla sinne maalle.
Heh, "pikkulapsi-arki" ja "ruuhkavuodet", siinä kaksi termiä jotka oikeuttaa ihmisten käyttäytyvän huonosti läheisiään kohtaan. Ihan perus-elämää useimmille jotkut glorifioi vähintäänkin maailmanlopun taisteluksi. Voi sitä uhriutumisen määrää!
Minä kun saan lapsenlapsia, niin se on ihan lapsistani kiinni millaiset välit haluavat minuun pitää. Mitään tyrkyttämistä en aio harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Heh, "pikkulapsi-arki" ja "ruuhkavuodet", siinä kaksi termiä jotka oikeuttaa ihmisten käyttäytyvän huonosti läheisiään kohtaan. Ihan perus-elämää useimmille jotkut glorifioi vähintäänkin maailmanlopun taisteluksi. Voi sitä uhriutumisen määrää!
Eihän ap:n tytär mitenkään huonosti käyttäydy. Ja ap taas on äiti, jonka mielestä hän voi vielä vuosikymmeniä myöhemminkin vaatia ja painostaa lapseltaan...
Minun appivanhempani. Muuttivat neljän tunnin ajomatkan päähän ja kitisevät nyt ihan koko ajan, että meidän pitää ravata siellä. Kolme lasta (harrastukset viikonloppuisin), kaksi koiraa, epäsäännölliset työajat.
Vierailija kirjoitti:
Heh, "pikkulapsi-arki" ja "ruuhkavuodet", siinä kaksi termiä jotka oikeuttaa ihmisten käyttäytyvän huonosti läheisiään kohtaan. Ihan perus-elämää useimmille jotkut glorifioi vähintäänkin maailmanlopun taisteluksi. Voi sitä uhriutumisen määrää!
Kuka tässä on uhriutunut? Isoäiti! Ravaatko sinä vauvojesi kanssa mummolassa ja anoppilassa aina kun käsky käy?
Sama syyllistäminen jatkuu sitten kun lastenlapset ovat aikuisia ja isoäiti on vanha. Miksi ette käy kylässä? No siksi kun kukaan ei kestä kuunnella sitä kuulustelua ja jankuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Heh, "pikkulapsi-arki" ja "ruuhkavuodet", siinä kaksi termiä jotka oikeuttaa ihmisten käyttäytyvän huonosti läheisiään kohtaan. Ihan perus-elämää useimmille jotkut glorifioi vähintäänkin maailmanlopun taisteluksi. Voi sitä uhriutumisen määrää!
Millä lailla tytär käyttäytyy huonosti? Minun mielestäni tässä uhrautuu isoäiti! Pienen lapsen kanssa voi oikeasti olla todella haastavaa se tunninkin matka, oma esikoiseni kärsi lapsena matkapahoinvoinnista ja yhtäkään reissua ei ajettu ilman oksennuksia. Plus jos lapsi nukkuu huonosti, myös vanhemmat on silloin väsyneitä. Ja se lapsen päivärytmi ei välttämättä ole ollenkaan sama kuin mummoikäisen, jolloin on haastavaa sovittaa niitä aikatauluja.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole " oikeutta " vaatia yhtään mitään, et omista lastasi kuten lemmieläin omistetaan. Katse sinne peiliin miksi tilanteesi on tuo.
Mistä ilmenee, että Ap olisi vaatinut tyttäreltään jotain? Hän esitti toivomuksen, että tytär ottaisi häneen yhteyttä. Yhteydenpito on tällä hetkellä Ap:n varassa. Käsitin tämän niin, että Ap ehdottaa tapaamisia ja ehkä kutsuu tyttären käymään. Ei kai kukaan soita toiselle ja sano, että minä tulen nyt teille kylään? Ihmiset elävät nykyään vain oman kuplansa sisäpuolella. Surullinen muutos. Ei ihme, että monet voivat huonosti ja kuulemma juuri nuorempi polvi kärsii yksinäisyydestä ja masennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole " oikeutta " vaatia yhtään mitään, et omista lastasi kuten lemmieläin omistetaan. Katse sinne peiliin miksi tilanteesi on tuo.
Mistä ilmenee, että Ap olisi vaatinut tyttäreltään jotain? Hän esitti toivomuksen, että tytär ottaisi häneen yhteyttä. Yhteydenpito on tällä hetkellä Ap:n varassa. Käsitin tämän niin, että Ap ehdottaa tapaamisia ja ehkä kutsuu tyttären käymään. Ei kai kukaan soita toiselle ja sano, että minä tulen nyt teille kylään? Ihmiset elävät nykyään vain oman kuplansa sisäpuolella. Surullinen muutos. Ei ihme, että monet voivat huonosti ja kuulemma juuri nuorempi polvi kärsii yksinäisyydestä ja masennuksesta.
Ja siihen auttaa sitten takertuva ja syyllistävä isoäiti? Ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelläsi on oma elämänsä elettävänä ja hän ei ole sinulle mitään velkaa.
Inhimillistä kanssakäymistä ja muista ihmisistä välittämistä. Mikä tätä maata oikein vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelläsi on oma elämänsä elettävänä ja hän ei ole sinulle mitään velkaa.
Inhimillistä kanssakäymistä ja muista ihmisistä välittämistä. Mikä tätä maata oikein vaivaa?
Tytär on äidilleen ystävällinen, pitää yhteyttä viestein ja tapaa aina kun äiti ehdottaa. Mitä hän sinusta on tehnyt, joka osoittaa ettei kanssakäymistä olisi tai että hän ei välittäisi?
Vierailija kirjoitti:
Testamenttaa omaisuutesi Pelastusarmeijalle.
Jos ap:llä on omaisuutta, hän ei voi testamentata kaikkea ulkopuolisille. Puolet tyttärelle (se hyödyttää myöhemmin lapsenlastakin) ja puolet esimerkiksi Pelastusarmeijalle. Jotenkin näin.
Huvittaa aina nämä testamenteilla kiristämiset. 🤣
Mitä ihmettä? 30-vuotias kehtaa asua omillaan ja vielä perheensä kanssa. Huonosti on lapsi kasvatettu, ap.
Tunnin ajomatka 1-vuotiaan kanssa vaatii valtavan valmistautumisen ja aikataulutuksen, sekä auton täyteen tavaraa.
Sen sijaan tunnin ajomatka mummolta ei vaadi kuin käsiveskan mukaan ja autoon istumisen.
Ap, olet itsekäs ja kohtuuton, kun et ymmärrä mitä pienen taaperon hoito vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina nämä testamenteilla kiristämiset. 🤣
Todella "kypsää" alkaa satuilla testamenteista, kun aikuinen lapsi univeloissaan keskittyy vauvansa hoitoon.
Isovanhempi voisi nyt miettiä sitä upouutta rooliaan. Ei se 1 v. tule luoksesi niitä mummo-lapsenlapsi-suhteita rakentamaan. Se on isovanhemman vastuulla. Hänellä on nyt valinnan paikka: luo sen suhteen tai jää sitten sivuun ruikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos kerran olet terve ja liikuntakykyinen, ehdota, että tulet kylään ja olet lapsen kanssa muutaman tunnin tai edes pari tuntia.
Äiti saisi rauhassa käydä asioillaan, kaverinsa kanssa kahvilla tai vaikka nukkua kunnon päikkärit.
Mahdollisimman usein, jotta pienokainenkin tutustuu ja muistaa sinut.
T. Nim. omenan ja suklaantuoksuinen mummo
Voi, kun olisi minunkin äitini tällainen mieheni äiti onneksi on. Omani taas ihmeellinen voivottelija, joka voivottelee vaikka sitä, kun ei ollakaan niiiiin pitkään aikaan nähty ja voi voi, mahtaako edes muistaa mummoa päläpälä... Kyseessä terve, hyväkuntoinen, työssäkäyvä nainen, jolla löytyy kyllä aikaa kavereidensa kanssa pyöriä konserteissa, mökeillä, matkoilla, ravintoloissa... Iso uurastus on tämä 20 km matka meille tai edes kutsua hänen luo. Aina on viikonloput ja lomat muuta TÄRKEÄMPÄÄ menoa eli kavereiden kanssa humputtelu...
Vierailija kirjoitti:
Tunnin ajomatka 1-vuotiaan kanssa vaatii valtavan valmistautumisen ja aikataulutuksen, sekä auton täyteen tavaraa.
Sen sijaan tunnin ajomatka mummolta ei vaadi kuin käsiveskan mukaan ja autoon istumisen.
Ap, olet itsekäs ja kohtuuton, kun et ymmärrä mitä pienen taaperon hoito vaatii.
Tämä on oikeasti hirveää ja unohtuu monilta isovanhemmilta, kun kutsutaan (lähes pakotetaan) esimerkiksi jouluisin pakkaamaan koko pesue kamoineen autoon... On niin vaikeaa kahden (tai yhden) aikuisen tulla itse.
Ap, jos kerran olet terve ja liikuntakykyinen, ehdota, että tulet kylään ja olet lapsen kanssa muutaman tunnin tai edes pari tuntia.
Äiti saisi rauhassa käydä asioillaan, kaverinsa kanssa kahvilla tai vaikka nukkua kunnon päikkärit.
Mahdollisimman usein, jotta pienokainenkin tutustuu ja muistaa sinut.
T. Nim. omenan ja suklaantuoksuinen mummo