Onko tutkijan työ leppoisaa työtä?
Onko vaikeaa, helppoa vai keskimääräistä? Mietin, alkaisinko sellaiseksi.
Kommentit (7)
Riippuu alasta. On naurettavan helppoja tutkimuksia, esim. humanistisella puolella, ja myös erittäin haasteellisia, ns. science.
Ei. Ei nykyään saa rahoituksia kuin harvat. Ikuista stressiä ja rahapulaa kun et tiedä joudutko mennä ens vuonna johonkin postiin töihin ( kuten pari kollegaaa) kun rahoitukset takkuaa. Virkoja on laitoksilla muutamia ja kun joku sen saa niin on siellä ikuisesti. Aina tulee joku parempi hakija ulkomailta, joka kiilaa ohi ja jäät rannalle. Lisäksi niitä saadakseen pitää olla sosiaalinen, nuolla persettä ja verkostoitua jotta saat julkaisuja ja nimes paperiin. Maallikot luulevat, että se on jotain kivaa itsenäistä työtä omaan tahtiin ja sopii introvertille. Ja paskanmarjat. Kaikkea muuta.
Riippuu hyvin monesta asiasta. Pitääkö itse hankkia oma rahoitus esimerkiksi. Ja mitä kaikkea muuta työhön kuuluu kuin tutkimuksen tekoa.
Ei. Jos onnistuu jotenkin pääsemään edes lyhyeen projektiin mukaan, on jatko epävarmaa tai osa-aikaista pätkää. Itse työ on stressaavaa niin kuin muillakin aloilla, liian tiukat dead linet, liian pienet resurssit ja yritettävä tehdä yhteistyötä mitä erikoisimpien kukkoilevien persoonallisuuksien kanssa. Ihan normi työympäristö nykypäivänä siis.
Riippuu ihan että ootko menossa Afrikkaan tutkimaan Leijonia ?
Propagandistin työ? Ei se hirveen vaikeaa oo, kuuntele rahottajan mielipide tutkimukselles ja jaa sitä eteenpäin