Pidättekö normaalina suhdetta, jossa pitää pelätä, ettei toinen suutu?

Näitä suhteita riittää. Todennäköisesti sinäkin tiedät tällaisen suhteen. 

No mitä luulet? Mutta tuolle voi olla tosi monta eri syytä. Vikaa voi olla suuttujassa tai siinä toisessa.

Tämmöstä voi jostain syystä olla sisarusten välillä. Mulla on. Mitään en voi sanoa. Eronneita jotka kait olleet hirveissä suhteissa. Saan usein muistuttaa että en ole äiti, en isovanhempi, en vaimo - en eka exä enkä toka exä - en tytär, en serkku vaan olen sisko joka ei mihinkään lähde. Ei juuri auta vaikka pientä parannusta saataa olla nähtävissä. Saavat kuitenkin hirveitä raivareita jotka kohdistuvat minuun enkä voi tehdä mitään.

En. Se on hyvin raskasta. Voisi miettiä saako ne parisuhdeongelmat keskusteltua tai joku psykologisesti taitava tulkki välillä. Vai suhde ei toimi. Sinkkunakin on sitten kivempaa kuin mörkösuhteessa.

Ensimmäisessä suhteessa kuvittelin, että ei tämä vaihtamalla parane, ja piti vain sietää toisen suuttumiset. Onneksi on sitten tullut vastaan toisenlaisiakin kumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

En. Se on hyvin raskasta. Voisi miettiä saako ne parisuhdeongelmat keskusteltua tai joku psykologisesti taitava tulkki välillä. Vai suhde ei toimi. Sinkkunakin on sitten kivempaa kuin mörkösuhteessa.

Mörkösuhde 😁. Suuri helpotus oli aikoinaan päästä tuollaisesta ulos.

No kyllä sitä suuttumusta voi välillä pelätä tietyissä olosuhteissa, pelkääminen ja suuttuminen ovat ihan normaaleja tunteita. Jos vaikka ajaa auton lunariin. Jos säännöllisesti pitää pelätä niin ehkä toimintatavoissa on parantamista.

Vierailija kirjoitti:

Tämmöstä voi jostain syystä olla sisarusten välillä. Mulla on. Mitään en voi sanoa. Eronneita jotka kait olleet hirveissä suhteissa. Saan usein muistuttaa että en ole äiti, en isovanhempi, en vaimo - en eka exä enkä toka exä - en tytär, en serkku vaan olen sisko joka ei mihinkään lähde. Ei juuri auta vaikka pientä parannusta saataa olla nähtävissä. Saavat kuitenkin hirveitä raivareita jotka kohdistuvat minuun enkä voi tehdä mitään.

Mulla sama! Pahimmillaan sisko raivoaa ja huutaa ja syyttää aivan sairaalloisella tavalla, kun en tee mielensä mukaan. Joku jäänyt kehityksessään kesken, kun peiliin ei kykene katsomaan eikä keskustelemaan asiallisesti. Kaiken lisäksi yrittää saada muita olemaan puolellaan minua vastaan. Ei kai tuossa muuta mahdollisuutta ole kuin että omaa jonkun luonnehäiriön. 

Emme pidä. Miksi näistä suhteista ei irtauduta? No sen pelon vuoksi. Tuleeko yllätyksenä että tällaisissa suhteissa pelätään oman ja pahimmassa tapauksessa lastenkin hengen puolesta. Sitten on kaikenmaailman jeesustelijoita ihmettelemässä että on se tyhmä kun ei lähde. Lopulta jos lähtee, niin niistä saa sitten Alibista lukea.

Kaikki suhteet, joihin liittyy vaimo ovat tuollaisia.

Mun lähisukulaisella on sellainen mies; kerran luin uutisotsikon ääneen ja hän suuttui, ettei asia niin ole ja selitti miten oikeesti asiat toimii. En tiedä mistä uskaltaa puhua kun ihan tavallinen tapahtuma jossain ulkomailla nostattaa kiukun. Vaimonsa on itekin vähän vaikea tapaus, eri tavalla kylläkin. Ehkä sopivat yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Emme pidä. Miksi näistä suhteista ei irtauduta? No sen pelon vuoksi. Tuleeko yllätyksenä että tällaisissa suhteissa pelätään oman ja pahimmassa tapauksessa lastenkin hengen puolesta. Sitten on kaikenmaailman jeesustelijoita ihmettelemässä että on se tyhmä kun ei lähde. Lopulta jos lähtee, niin niistä saa sitten Alibista lukea.

Ja nyt joku tulee kertomaan että turvakotiin voi mennä. Joo kyllä voi mennä, mutta ei sinne voi kymmeniksi vuosiksi linnottautua. Riittävän hullu ja sinnikäs kyllä keksii miten löytää muualle muuttaneen ihmisen vaikka kuinka salaa puhelinnumeron ja osoitteen, auton ja vaikka nimensä vaihtaisi. Ai että ulkonäkönsäkin voi muuttaa? Tokihan jokaisella on tähän rahaa.

Jokainen mies elää sellaisessa suhteessa

Välillä kun kuuntelee ihmisiä ja/tai lukee toisten kirjoituksia niin tulee sellainen olo että parisuhde on velvollisuus jota täytyy yllä pitää niin kauan kuin henki pihisee eikä muuta "normaalia" ole. 

Mikään ei ole hyvä syy erota. Paitsi jos toinen lyö, mutta sitten kun se toinen lyö niin ei. 

Pidän todella varaallisen ajatusta että täytyy olla jokin "hyvä syy".

Suhde ei tosin ole normaslo jossa pitääpelätä että toinen suuttuu. Se ei kuitenkasn kerro mitään siitä että kenen täytyy pelätä ja mitä hänen täytyy pelätä.

Vaikka todellisuus olisi se että toinen suuttuu täysin ymmärrettävistä syistä tai että pelkääjän todellisuus on syystä tai toisesta vinksahtanut niin suhde ei ole silloin normaali eikä hyvä suhde.

Olen itse eronnut vuosia kestäneestä helvetistä ja olen huomannut edelleen valehtelevani tms itseni suojelemiseksi. 

En siis uskalla kertoa "koko totuutta" kenellekään. En minä pelkää että he joille kerron suuttuvat. Sitä saatan pelätä että kääntävät kertomani minua vastaan tms mutta mä olen siihenkin jo "tottunut"  että osa tekee niin vaikka en sanoisi mitään.

Mä pelkään sitä että jotain todella pahaa tapahtuu joko minulle tai lapsille. Niin on jo käynyt ja minulle ja lapsille on osoitettu että parempi olla hiljaa tai..

Ja pahoittelut siitä että meni avautumiseksi. Viimeksi eilen itsekseni ajattelin tätä että en mä jaksa enää.

MINÄ PELKÄÄN SYYSTÄ, ENKÄ VOI ASIALLE MITÄÄN MUUTA KUIN TOIVOA JA TIEDÄN ETTEI MIKÄÄN MUU KUIN LUOJA MEITÄ SUOJELE!

Joka viikko näiden lopputuloksista lukee lehdissä. Viimeksi tällä viikolla.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä sitä suuttumusta voi välillä pelätä tietyissä olosuhteissa, pelkääminen ja suuttuminen ovat ihan normaaleja tunteita. Jos vaikka ajaa auton lunariin. Jos säännöllisesti pitää pelätä niin ehkä toimintatavoissa on parantamista.

No on kyllä helekutin kaukana hyvästä suhteesta jos auton ajaminen lunariin aiheuttaa sen, että pitää pelätä puolison/kaverin suuttumusta aiheesta. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Ja toki oletuksena, että se on vahinko. Mulla olisi ainakin enemmän huoli toisen kunnosta, ihan sama jollekin autolle.

Sen sijaan hyviä suuttumuksen syitä on jos jättää sovittuja asioita tahallaan tekemättä tai nolaa toisen jollain tavalla. Eikä silloinkaan pitäisi pelätä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka tilanne äärimmäisen epämiellyttävä olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen mies elää sellaisessa suhteessa

Sinkkumieskö myös? Pelkää omaa suuttumistaan?

En minä vaan. Eikä suhteessa ole pakko olla.

Vierailija kirjoitti:

Välillä kun kuuntelee ihmisiä ja/tai lukee toisten kirjoituksia niin tulee sellainen olo että parisuhde on velvollisuus jota täytyy yllä pitää niin kauan kuin henki pihisee eikä muuta "normaalia" ole. 

Mikään ei ole hyvä syy erota. Paitsi jos toinen lyö, mutta sitten kun se toinen lyö niin ei. 

Pidän todella varaallisen ajatusta että täytyy olla jokin "hyvä syy".

Suhde ei tosin ole normaslo jossa pitääpelätä että toinen suuttuu. Se ei kuitenkasn kerro mitään siitä että kenen täytyy pelätä ja mitä hänen täytyy pelätä.

Vaikka todellisuus olisi se että toinen suuttuu täysin ymmärrettävistä syistä tai että pelkääjän todellisuus on syystä tai toisesta vinksahtanut niin suhde ei ole silloin normaali eikä hyvä suhde.

Olen itse eronnut vuosia kestäneestä helvetistä ja olen huomannut edelleen valehtelevani tms itseni suojelemiseksi. 

En siis uskalla kertoa "koko totuu

Ymmärrän täysin! Luulin olevani ihan yksin.

Ei ole tervettä. Kaikki tunteet kuuluvat elämään. Ainoa poikkeus jonka voisin keksiä on se, jos toinen on toipumassa vaikkapa leikkauksessa eikä hänen soisi kiihtyvän millään tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

No kyllä sitä suuttumusta voi välillä pelätä tietyissä olosuhteissa, pelkääminen ja suuttuminen ovat ihan normaaleja tunteita. Jos vaikka ajaa auton lunariin. Jos säännöllisesti pitää pelätä niin ehkä toimintatavoissa on parantamista.

Jos ajaa auton lunariin, ei ole siltikään syytä pelätä toisen suuttumista. Normisuhteissa. Tavoitelkaa niitä.