Mitä mieltä? Kaveri laittoi välit poikki
Ollaan ihan aikuisia, keski-ikäisiä naisia. Olen tuntenut naapurini kahdeksan vuotta, tutustuttiin lasten kautta. Ollaan ystävystytty vuosien mittaan ja nähty säännöllisen epäsäännöllisesti. Heidän lapsi on meillä lähes joka viikonloppu.
Nyt tämän kaverin/ystävän äiti kuoli. Halusin olla läsnä ja heti kun kuulin asiasta, vein kukkia ja laatikollisen itsetehtyä lasagnea koko perheelle. Soittelin hänelle ja tarjosin apua. Hautajaisiin en voinut mennä, koska en mitenkään voinut olla poissa töistä sinä päivänä. En lähettänyt kukkia hautajisiin, mutta osallistuin muiden naapureiden ostamaan kasviin, jonka toiset sitten kävivät istuttamassa hänen pihalleen (minulle ei etukäteen kerrottu, milloin tämä tapahtuisi). Itse olin jo ostanut hänelle ruusun istutettavaksi, mutta en sitten antanutkaan sitä, vaan se meni anopille, kun tuli se toinen kasvi.
Yhtenä päivänä hautajaisten jälkeen soitin taas hänelle, mutta hän katkaisi puhelun yhtäkkiä ja sanoi soittavansa uudestaan. Ajattelin, että joko hänelle tuli joku yllättävä juttu, tai sitten olin ollut liian tunkeilevia, ja päätin antaa hänen ottaa yhteyttä. No, seuraavana päivänä hän lähetti kuvan pienestä kimpustani, jonka olin alussa hänelle antanut, ja sanoi että se oli vielä voimissaan. Sen jälkeen lähetin hänelle useana eri päivänä (ei peräkkäisenä) muutaman viestin, mutta hän ei enää vastannut niihin mitään.
Nyt useita viikkoja myöhemmin soitin hänelle, ja hän puhui ihan omituisesti työasioista sun muista, ihan kuin emme olisi oikeastaan hyvänpäivän tuttuja kummempaa. Minulle tuli outo olo, ja laitoin illalla perään viestin, että minulla on tunne, että olen loukannut häntä jotenkin ja olen pahoillani ja juttelisin mielelläni asiasta, kun hänellä on aikaa.
En ole kuullut hänestä enää mitään, ja tästä on jo muutama päivä. MITÄ olen tehnyt väärin???
Kommentit (85)
Selitys johtuu jostain muusta kuin noista mitä kerroit.
Mitenkäs se kasvi on sinne pihaan istutettu talvella?
Olitte kavereita, ettet ystäviä. Jos etäinen kaveri käyttäytyisi kuten sinä, ottaisin minäkin etäisyyttä. Joillakin ihmisillä on tarve hössättää jos joku kuolee. Se hyväntahtoinen hössötys voi mennä yli, vaikket mitää pahaa tarkoittaisikaan. Puolituttujen soitot eivät auta vaan ovat kiusallisia. Hän ottaa ystäviin yhteyttä itse jos tahtoo tukea. Anna hänen surra rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Selitys johtuu jostain muusta kuin noista mitä kerroit.
Mutta mistä se voi sitten johtua? Siitä, että olen hänen mielestään ärsyttävä tyyppi? Muuta en oikein keksi, eikä tuo ole erityisen mukava syy tuokaan.
Ap
Onko sinulta kuollut omaista? Hautajaisten lisäksi alkaa muut järjestelyt ensin perunkirjoitus ja sitten vielä perinnönjaot. Se on hyvin stressaavaa aikaa ja silloin ei välttämättä jaksa mitään ylimääräistä.
Sun kaverin äiti kuoli ja ihmettelet kun kaveri käyttäytyy oudosti? Mietipä nyt vielä uusiksi
Jos on suru niin ei välttämättä ole ekana naapuri mielessä
Vierailija kirjoitti:
Olitte kavereita, ettet ystäviä. Jos etäinen kaveri käyttäytyisi kuten sinä, ottaisin minäkin etäisyyttä. Joillakin ihmisillä on tarve hössättää jos joku kuolee. Se hyväntahtoinen hössötys voi mennä yli, vaikket mitää pahaa tarkoittaisikaan. Puolituttujen soitot eivät auta vaan ovat kiusallisia. Hän ottaa ystäviin yhteyttä itse jos tahtoo tukea. Anna hänen surra rauhassa.
Okei, emme siis ilmeisesti hänen näkökulmastaan olleet kovin läheisiä. Tämä voi tosiaan olla selitys.
Ap
Hän suree. Älä patista anna hänelle aikaa. Oikeasti.
Olet sitten paikalla, kun hän ottaa suhun yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitys johtuu jostain muusta kuin noista mitä kerroit.
Mutta mistä se voi sitten johtua? Siitä, että olen hänen mielestään ärsyttävä tyyppi? Muuta en oikein keksi, eikä tuo ole erityisen mukava syy tuokaan.
Ap
Et varmaankaan ole ollut niin läheinen ystävä hänelle kuin itse luulit. Anna hänen olla rauhassa, pidä häntä jatkossa enemmän tuttavana kuin ystävänä.
Vierailija kirjoitti:
Aa, tämä olikin provo. -1/5
Ei ollut, olen vaan aika käsi ihmissuhteissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulta kuollut omaista? Hautajaisten lisäksi alkaa muut järjestelyt ensin perunkirjoitus ja sitten vielä perinnönjaot. Se on hyvin stressaavaa aikaa ja silloin ei välttämättä jaksa mitään ylimääräistä.
No ei se perunkirjoitus koko vapaa-aikaa vie, ei myöskään perinnönjako. Vähemmän niihin menee aikaa kuin viikottaisiin kauppakäynteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitys johtuu jostain muusta kuin noista mitä kerroit.
Mutta mistä se voi sitten johtua? Siitä, että olen hänen mielestään ärsyttävä tyyppi? Muuta en oikein keksi, eikä tuo ole erityisen mukava syy tuokaan.
Ap
Et varmaankaan ole ollut niin läheinen ystävä hänelle kuin itse luulit. Anna hänen olla rauhassa, pidä häntä jatkossa enemmän tuttavana kuin ystävänä.
Tästä on varmaan kyse. Kiitos selvityksestä.
Ap
Lakkaa hössöttämästä ja anna ihmisen surra ja hoitaa asioita rauhassa.
Olet liian tungetteleva, anna hänelle aikaa toipua, hautajaisten jälkeen on monenlaisia asioita hoidettavana perheen kesken, ei ne kavereille kuulu.
Nuoruudenystäväni laittoi välit poikki... Löysi lopulta miehen jonka kanssa meni naimisiin... ensimmäisen avioliiton häissä olin ollut...
Välit poikka sanomalla suoraan, että kuulut entiseen elämääni ja nyt mulla alkaa uusi... Nyt ehkä varakas eli voisi olla syy välien poikki panemiseen... Tulen kuolemaani saakka odottamaan yhteydenottoa. Olisin ikionnellinen jos ottaisi yhteyttä vaikka ikäloppuna.
Kyse on kuitenkin ennen kaikkea hänestä ja hänen surustaan, ei sinusta ja mitä sinä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Kuulostaa tosiaan siltä, että ap tunkee nyt liian voimakkaasti surevan elämään. Kun mun äiti kuoli, meni pitkään ennen kuin jaksoin pitää yhteyttä kehenkään. Syynä oli välimatka, oli raskasta rampata jatkuvasti 300 kilometrin matkaa hoitamassa asioita äidin asunnolla, pankissa, hautaustoimistossa, terveyskeskuksessa ym. Lisäksi lähikaupungeissa piti ravata Kelassa ja siellä, täällä, ja tuolla. Piti kaivella tietoja, papereita, tallelokeroita, laskuja, sähkösopimuksia, lehtitilauksia, kännykkäliittymiä ja luoja tietää mitä kaikkea. Siihen päälle piti tehdä perunkirjoitus, järjestää hautajaiset, etsiä äidin koirille uudet kodit, myydä äidin asunto, hoitaa omat työt, koti, ym. velvollisuudet, ja jossain välissä olisi pitänyt ehtiä myös surra. Noh, suremisen ehdin hoitaa äidin kuoleman ensimmäisenä vuosipäivänä.
Ei vaikuta suoranaiselta välien katkaisulta. Anna asialle hetki aikaa ja palaa siihen hiukan myöhemmin.