Mitä mieltä? Kaveri laittoi välit poikki
Ollaan ihan aikuisia, keski-ikäisiä naisia. Olen tuntenut naapurini kahdeksan vuotta, tutustuttiin lasten kautta. Ollaan ystävystytty vuosien mittaan ja nähty säännöllisen epäsäännöllisesti. Heidän lapsi on meillä lähes joka viikonloppu.
Nyt tämän kaverin/ystävän äiti kuoli. Halusin olla läsnä ja heti kun kuulin asiasta, vein kukkia ja laatikollisen itsetehtyä lasagnea koko perheelle. Soittelin hänelle ja tarjosin apua. Hautajaisiin en voinut mennä, koska en mitenkään voinut olla poissa töistä sinä päivänä. En lähettänyt kukkia hautajisiin, mutta osallistuin muiden naapureiden ostamaan kasviin, jonka toiset sitten kävivät istuttamassa hänen pihalleen (minulle ei etukäteen kerrottu, milloin tämä tapahtuisi). Itse olin jo ostanut hänelle ruusun istutettavaksi, mutta en sitten antanutkaan sitä, vaan se meni anopille, kun tuli se toinen kasvi.
Yhtenä päivänä hautajaisten jälkeen soitin taas hänelle, mutta hän katkaisi puhelun yhtäkkiä ja sanoi soittavansa uudestaan. Ajattelin, että joko hänelle tuli joku yllättävä juttu, tai sitten olin ollut liian tunkeilevia, ja päätin antaa hänen ottaa yhteyttä. No, seuraavana päivänä hän lähetti kuvan pienestä kimpustani, jonka olin alussa hänelle antanut, ja sanoi että se oli vielä voimissaan. Sen jälkeen lähetin hänelle useana eri päivänä (ei peräkkäisenä) muutaman viestin, mutta hän ei enää vastannut niihin mitään.
Nyt useita viikkoja myöhemmin soitin hänelle, ja hän puhui ihan omituisesti työasioista sun muista, ihan kuin emme olisi oikeastaan hyvänpäivän tuttuja kummempaa. Minulle tuli outo olo, ja laitoin illalla perään viestin, että minulla on tunne, että olen loukannut häntä jotenkin ja olen pahoillani ja juttelisin mielelläni asiasta, kun hänellä on aikaa.
En ole kuullut hänestä enää mitään, ja tästä on jo muutama päivä. MITÄ olen tehnyt väärin???
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulen ekaa kertaan, että surevan pihaan mennään istuttamaan jotain kasvia sen sijaan, että olisi perinteinen hautajaisten muistokukka. Missäpäin Suomea on tällainen huhtikuinen tapa?
Suomessa ei ole tapana rynnätä ruuan kanssa surutaloon (tai onko ystävän koti edes sitä, en tiedä) ja ryhtyä hössöttämään, että voi hyvänen aika sentään, minä autan sinua surussasi. Todennäköisesti tuo naapuri oli enemmänkin ahdistunut käynnistäsi kuin hyvillään. Jatkuva viestittely kertoo siitä, että sinä haluat huomiota, et anna edes surra rauhassa. Siksi hän yritti katkaista viesitulvasi lähettämällä kuvan kukkakimpusta toivoen, että kun nyt sait huomiosi, niin antaisit hänen olla.
Naapurillasi ei ole nyt aikaa käsitellä sinun tunteitasi, hänellä on omissaan tarpeeksi. Ota yhteyttä terapeuttiin ja keskustele tämän kanssa siitä, miten äitinsä menettänyt ei ole s
No on vähän eri asia, jos viisi lasta jää isättömäksi ja äiti saa apua. Naapurit ovat tunteneet isän ja perheen.
Nyt jonkin aikuisen ihmisen äiti on kuollut, keski-ikäisellä näin nyt alkaa tapahtumaan ja sitten ap alkaa roikkua toisen kimpussa ja naristaan, ettei äitinsä menettänyt kiinnitä häneen huomiota. Naapuri pärjää varmasti oikein hyvin ilman avun tuputtajaa.
Vierailija kirjoitti:
Elämässäni on Ap:n kaltainen ihminen. Hänellä on todella kummallinen tarve mennä sinne, missä jollakin kuolee läheinen, tarrata ihmisiin, jotka ovat jotenkin heikoilla, ja auttaa ihmisiä, joilla ei mene hyvin. Samalla hän utelee kaikkea mahdollista näiltä ihmisiltä, käyttää hyväksi tavalla tai toisella ja lopulta haukkuu selän takana jos nämä ihmiset hylkäävät. Hän on todellakin outo. Harmikseni menin joitakin omia asioitani hänelle paljastamaan, enää en kerro mitään.
Tiedän tällaisen. Menee puolituttujen hautajaisiin ja ujuttautuu heidän läheistensä elämään (joita ei ole edes juuri tuntenut) ja "auttaa" heitä, ollen niin avuliasta ystävää. Kehuu näitä ihmisiä. Mutta jos hänen apuaan ei kaivata, niin jo muuttuu ääni kellossa. Saattaa suuttua verisesti. Aina löytyy joku uusi uhri hänelle, vaikkei hänellä ystäviä ole eikä taida olla oikein kavereitakaan. Kyseessä 60+ nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt liioitella sentään. Olen kyllä antanut hänen surra ihan rauhassa. Ensin soitin usein, mutta ymmärsin kyllä sitten yskän ja lakkasin soittelemassa. Kahden viime puhelun välissä oli viisi viikkoa, luulisi sen riittävän. Pari kolme kertaa laitoin vielä viestiä siinä välissä, mutta kyllä meni sekin perille, ettei kannata.
En todellakaan mielestäni ole ainakaan enää ahdistellut häntä, mutta minusta viime viestini oli ihan aiheellinen ja siihen voisi ihan kohteliaisuudenkin nimissä vastata.
Ap
Kuuluu ihan perus käytöstapoihin antaa rauhaa kun joku kokee surua ja kertoa vain että olen läsnä jos tarvitset apua ja tukea - ja siinä se. Seuraava siirto jätetään surevan päätettäväksi. Mitä niin tärkeää asiaa sinulla on ettei se voi odottaa va
olen eri mutta tämä on itseä mietityttänyt kyllä miksi jonkun hyväntahtoinen käytös voi ärsyttää jotain niin kauheasti. uskon että silloin toisella voi olla jotain ongelmia. tässähän onkin, läheinen on kuollut joten on varmaan stressaantunut ja kuormittunut nyt. jotkut, varsinkin suomalaiset, reagoi noin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitys johtuu jostain muusta kuin noista mitä kerroit.
Mutta mistä se voi sitten johtua? Siitä, että olen hänen mielestään ärsyttävä tyyppi? Muuta en oikein keksi, eikä tuo ole erityisen mukava syy tuokaan.
Ap
Et varmaankaan ole ollut niin läheinen ystävä hänelle kuin itse luulit. Anna hänen olla rauhassa, pidä häntä jatkossa enemmän tuttavana kuin ystävänä.
Tästä on varmaan kyse. Kiitos selvityksestä.
Ap
Siis hänen äitinsä on juuri kuollut ja sinä pohdit oletteko keskenään hyviä ystäviä! Ehkä hän on niin järkyttynyt ja suruissaan ettei suusta tule muuta kuin jotain arkista höpinää. Nyt ei ole aika rasittaa toista asiaan kuulumattomalla draamalla vaan olla itse ystävä. Kysellä mikä vointi ja pitää yhteyttä, olla tukena.
Anna hänelle aikaa.
Ottaa varmasti yhteyttä kun itse haluaa.