Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä? Kaveri laittoi välit poikki
23.04.2024 |
Ollaan ihan aikuisia, keski-ikäisiä naisia. Olen tuntenut naapurini kahdeksan vuotta, tutustuttiin lasten kautta. Ollaan ystävystytty vuosien mittaan ja nähty säännöllisen epäsäännöllisesti. Heidän lapsi on meillä lähes joka viikonloppu.
Nyt tämän kaverin/ystävän äiti kuoli. Halusin olla läsnä ja heti kun kuulin asiasta, vein kukkia ja laatikollisen itsetehtyä lasagnea koko perheelle. Soittelin hänelle ja tarjosin apua. Hautajaisiin en voinut mennä, koska en mitenkään voinut olla poissa töistä sinä päivänä. En lähettänyt kukkia hautajisiin, mutta osallistuin muiden naapureiden ostamaan kasviin, jonka toiset sitten kävivät istuttamassa hänen pihalleen (minulle ei etukäteen kerrottu, milloin tämä tapahtuisi). Itse olin jo ostanut hänelle ruusun istutettavaksi, mutta en sitten antanutkaan sitä, vaan se meni anopille, kun tuli se toinen kasvi.
Yhtenä päivänä hautajaisten jälkeen soitin taas hänelle, mutta hän katkaisi puhelun yhtäkkiä ja sanoi soittavansa uudestaan. Ajattelin, että joko hänelle tuli joku yllättävä juttu, tai sitten olin ollut liian tunkeilevia, ja päätin antaa hänen ottaa yhteyttä. No, seuraavana päivänä hän lähetti kuvan pienestä kimpustani, jonka olin alussa hänelle antanut, ja sanoi että se oli vielä voimissaan. Sen jälkeen lähetin hänelle useana eri päivänä (ei peräkkäisenä) muutaman viestin, mutta hän ei enää vastannut niihin mitään.
Nyt useita viikkoja myöhemmin soitin hänelle, ja hän puhui ihan omituisesti työasioista sun muista, ihan kuin emme olisi oikeastaan hyvänpäivän tuttuja kummempaa. Minulle tuli outo olo, ja laitoin illalla perään viestin, että minulla on tunne, että olen loukannut häntä jotenkin ja olen pahoillani ja juttelisin mielelläni asiasta, kun hänellä on aikaa.
En ole kuullut hänestä enää mitään, ja tästä on jo muutama päivä. MITÄ olen tehnyt väärin???
Kommentit (85)
Selvisikö se mikä puu istutetaan talvella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukeeko kaikki ihan eri ketjua kuin minä? Joo, surevaa ei pidä painostaa eikä pommittaa, mutta ap:hän kertoi yhteydenottojensa välillä olleen viisi viikkoa. Miten ihmeessä viiden viikon väli on muka liian tiivistä yhteydenpitoa?
-itsekin sureva
Lue rivien välistä: hän ei halua olla tekemisissä lainkaan. Mennyt varmaan hermo jo niihin ovella ramppaamisiin, viesteihin ja soittoihin aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulen ekaa kertaan, että surevan pihaan mennään istuttamaan jotain kasvia sen sijaan, että olisi perinteinen hautajaisten muistokukka. Missäpäin Suomea on tällainen huhtikuinen tapa?
Suomessa ei ole tapana rynnätä ruuan kanssa surutaloon (tai onko ystävän koti edes sitä, en tiedä) ja ryhtyä hössöttämään, että voi hyvänen aika sentään, minä autan sinua surussasi. Todennäköisesti tuo naapuri oli enemmänkin ahdistunut käynnistäsi kuin hyvillään. Jatkuva viestittely kertoo siitä, että sinä haluat huomiota, et anna edes surra rauhassa. Siksi hän yritti katkaista viesitulvasi lähettämällä kuvan kukkakimpusta toivoen, että kun nyt sait huomiosi, niin antaisit hänen olla.
Naapurillasi ei ole nyt aikaa käsitellä sinun tunteitasi, hänellä on omissaan tarpeeksi. Ota yhteyttä terapeuttiin ja keskustele tämän kanssa siitä, miten äitinsä menettänyt ei ole sinulle ystävällinen ja sinä koet olosi loukatuksi.Sinun tunteistas
Menee ohi teeman, mutta meidän rivariyhteisöstä kuoli yksi perheenisä, niin kyllä tässä oli monikin jelppaamassa perhettä samantien. Sovittiin tuo ruoanteko vuorot. Pari tyyppiä kävi siivoamassa ja kattomassa, että se arki pyörii. Kerättiin rahaa, että saavat lapsille talvivaatetta ja myöhemmin ruokia. Tulihan niitä ruokakassejakin sitten ja niistä tehtiin ruokia.. Parisen kuukautta tuossa pidettiin huolta heidän arjestaan. Sitten harvennettiin käyntejä ja ruoka-apuja. Jäi siis leski ja viisi alaikäistä lasta.
Kyseessä aivan tavallisia suomalaisia perheitä, jotka olivat ystävystyneet vuosien varrella tuossa pihalla. Jäi itsellekin hyvä mieli siitä auttamisesta ja välittämisestä. Kukaan ei täällä ole yksin. Tarvittaessa olisi voinut sanoa, että nyt riittää, niin ainakin osa olisi ymmärtänyt siitä väistyä.
Naapuritkin voi olla ystäviä. Vaikka tässä ketjussa nyt halutaan ymmärtää jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt liioitella sentään. Olen kyllä antanut hänen surra ihan rauhassa. Ensin soitin usein, mutta ymmärsin kyllä sitten yskän ja lakkasin soittelemassa. Kahden viime puhelun välissä oli viisi viikkoa, luulisi sen riittävän. Pari kolme kertaa laitoin vielä viestiä siinä välissä, mutta kyllä meni sekin perille, ettei kannata.
En todellakaan mielestäni ole ainakaan enää ahdistellut häntä, mutta minusta viime viestini oli ihan aiheellinen ja siihen voisi ihan kohteliaisuudenkin nimissä vastata.
Ap
Säälittää naapurisi, sinä idiootti vainoat ja vaadit, että SINUT nyt pitää huomioida kun SINÄ olet loukkaantunut. Olet todel typerä ihminen. Viisi viikkoa väliä ja sinä saatanantollukka edelleen vainoat. Herranjumala hulluko olet?
Sinua varmaan surettaa se, ettei itselläsi ole yhtään ystävää. Olen tosi pahoillani puolestasi ja siitä ettet ehkä koskaan ole tuntenut oloasi rakastetuksi ja hyväksytyksi. Toivotan sinulle iloa. Koeta löytää sitä elämän pienistä asioista ja mukavista hetkistä. Muidta, että ilkeyden tuottama mielihyvä ei kuitenkaan tuo onnea, vaan painaa sinua syvemmälle surun suohon.
Luoja varjelkoon ap:n kaltaisilta "ystäviltä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiitos näkökulmista. Pelkäsin, etten ole ollut riittävästi läsnä, mutta näköjään enemmistön mielestä onkin toisin päin. Annan siis koko jutun olla.
Ap
Ethän sinä sitä pelännyt, vaan selität koko ajan, ettö outoa kun SINULLE ei mitään vastata, läsnähän sinä olet, suorastaan iholla. Olisi hirveää surun ja kaiken, mitä kuolemasta aiheutuu, keskellä väistellä vainoavaa naapyuria.
Sä olet jos skitso, kun noin pieleen ymmärsit aloituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt liioitella sentään. Olen kyllä antanut hänen surra ihan rauhassa. Ensin soitin usein, mutta ymmärsin kyllä sitten yskän ja lakkasin soittelemassa. Kahden viime puhelun välissä oli viisi viikkoa, luulisi sen riittävän. Pari kolme kertaa laitoin vielä viestiä siinä välissä, mutta kyllä meni sekin perille, ettei kannata.
En todellakaan mielestäni ole ainakaan enää ahdistellut häntä, mutta minusta viime viestini oli ihan aiheellinen ja siihen voisi ihan kohteliaisuudenkin nimissä vastata.
Ap
Säälittää naapurisi, sinä idiootti vainoat ja vaadit, että SINUT nyt pitää huomioida kun SINÄ olet loukkaantunut. Olet todel typerä ihminen. Viisi viikkoa väliä ja sinä saatanantollukka edelleen vainoat. Herranjumala hulluko olet?
AP kuulostaa hyväkäytöksiseltä, empaattiselta, todelliselta ystävältä. Tuollaiset kiroilevat sekopäät sen sijaan joltain luusereilta, jotka eivät edes tiedä mitä sana käytöstavat merkitsevät, huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt liioitella sentään. Olen kyllä antanut hänen surra ihan rauhassa. Ensin soitin usein, mutta ymmärsin kyllä sitten yskän ja lakkasin soittelemassa. Kahden viime puhelun välissä oli viisi viikkoa, luulisi sen riittävän. Pari kolme kertaa laitoin vielä viestiä siinä välissä, mutta kyllä meni sekin perille, ettei kannata.
En todellakaan mielestäni ole ainakaan enää ahdistellut häntä, mutta minusta viime viestini oli ihan aiheellinen ja siihen voisi ihan kohteliaisuudenkin nimissä vastata.
Ap
Säälittää naapurisi, sinä idiootti vainoat ja vaadit, että SINUT nyt pitää huomioida kun SINÄ olet loukkaantunut. Olet todel typerä ihminen. Viisi viikkoa väliä ja sinä saatanantollukka edelleen vainoat. Herranjumala hulluko olet?
Sinua varmaan surettaa se, ettei itsellä
Viimeisen lauseen voi kohdistaa itseesi ja katsella peilikuvaasi. Pata kattilaa soimaa.
Vierailija kirjoitti:
Selvisikö se mikä puu istutetaan talvella?
Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt liioitella sentään. Olen kyllä antanut hänen surra ihan rauhassa. Ensin soitin usein, mutta ymmärsin kyllä sitten yskän ja lakkasin soittelemassa. Kahden viime puhelun välissä oli viisi viikkoa, luulisi sen riittävän. Pari kolme kertaa laitoin vielä viestiä siinä välissä, mutta kyllä meni sekin perille, ettei kannata.
En todellakaan mielestäni ole ainakaan enää ahdistellut häntä, mutta minusta viime viestini oli ihan aiheellinen ja siihen voisi ihan kohteliaisuudenkin nimissä vastata.
Ap
Säälittää naapurisi, sinä idiootti vainoat ja vaadit, että SINUT nyt pitää huomioida kun SINÄ olet loukkaantunut. Olet todel typerä ihminen. Viisi viikkoa väliä ja sinä saatanantollukka edelleen vainoat. Herranjumala hulluko olet?
Sinua varmaan surettaa se, ettei itsellä
Kiitos. Paras ystäväni lähti tästä kotoani puoli kasin maissa, päivällä olin itse toisella ystävällä kahvilla. Tyttäreni, miniäni, ja poikani ovat tänään pistäytyneet. Huomenna menemme lounaalle, kome naista, jotka olemme pitäneet yhteyttä yliopistovuosista lähtee. Viikonloppuna on kahdet messut, joihin menen eri ystäväkokoonpanoilla. Mutta kiitos huolenpidostasi. Onneksi ei ole yhtään ystävää, en ehtisi koskaan levätä.
Menikö sinulla tunteisiin kun osuin oikeaan? Yleensä rakki älähtää kun kalikka kalahtaa. 😅
Tätä suomalaisten ajatustapaa, että annetaan ihmisen surra rauhassa, jaksan hämmästellä. Juuri viime viikolla soitin ystävälleni, jonka puoliso kuoli. Hän kertoi, että parasta on ollut se, että on saanut jakaa surua muiden kanssa. Puhua puolisostaan.
Moni myös kertoo, kuinka yksin oli hautajaisten jälkeen, kun kukaan ei soittanut eikä pitänyt yhteyttä. Annetaan surra rauhassa. Käytännössä jätetään yksin elämän vaikeimmalla hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet selvästi tarkoittanut hyvää, yrittänyt tarjota ystävän tukea, täällä heitellään nyt taas turhan ilkeää kommenttia.
Jätä kuitenkin nyt naapurisi rauhaan. Hän tietää jo, että sinä olet valmis auttamaan ja vaikka kuuntelemaan ja lähestyy itse sinua, jos apua kaipaa. Nyt hän varmasti tarvitsee omaa tilaa ja haluaa surra rauhassa. Älä turhaan loukkaannu, muista, että jokainen suree omalla tavallaan.
Adressi olisi ollut sopiva osanotto tuossa tilanteessa. Toki kukat ja lasagne suloista myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulen ekaa kertaan, että surevan pihaan mennään istuttamaan jotain kasvia sen sijaan, että olisi perinteinen hautajaisten muistokukka. Missäpäin Suomea on tällainen huhtikuinen tapa?
Suomessa ei ole tapana rynnätä ruuan kanssa surutaloon (tai onko ystävän koti edes sitä, en tiedä) ja ryhtyä hössöttämään, että voi hyvänen aika sentään, minä autan sinua surussasi. Todennäköisesti tuo naapuri oli enemmänkin ahdistunut käynnistäsi kuin hyvillään. Jatkuva viestittely kertoo siitä, että sinä haluat huomiota, et anna edes surra rauhassa. Siksi hän yritti katkaista viesitulvasi lähettämällä kuvan kukkakimpusta toivoen, että kun nyt sait huomiosi, niin antaisit hänen olla.
Naapurillasi ei ole nyt aikaa käsitellä sinun tunteitasi, hänellä on omissaan tarpeeksi. Ota yhteyttä terapeuttiin ja keskustele tämän kanssa siitä, miten äitinsä menettänyt ei ole s
Sinun esimerkkisi on selkeä poikkeustapaus: ap:lla keski-ikäinen nainen menetti äitinsä (joka todennäköisesti ei asunut tyttärensä kanssa ja ikääkin oli jo 75+ tai enemmän), sinun esimerkissäsi lapsiperhe menetti isän. Silloin läheiset tulevat konkreettisesti apuun, mutta ei silloinkaan surutaloon rynnätä lasagnen kanssa hössöttämään, vaan kysytään, miten voidaan auttaa. En jotenkin voi uskoa, että toisen kotia voi ryhtyä tuosta vain siivoamaan vedoten siihen, että sun mies kuoli, nyt minä saan siivota omalla tavallani. Eiköhän teilläkin kysytty, mikä apu olisi tarpeen.
Oletan, että 5 alaikäisen lapsen äiti ei paljoa ennättänyt puhelimella roikkumaan ja huolehtimaan siitä, että tuttujen tunteita ei loukata.
Vierailija kirjoitti:
Tätä suomalaisten ajatustapaa, että annetaan ihmisen surra rauhassa, jaksan hämmästellä. Juuri viime viikolla soitin ystävälleni, jonka puoliso kuoli. Hän kertoi, että parasta on ollut se, että on saanut jakaa surua muiden kanssa. Puhua puolisostaan.
Moni myös kertoo, kuinka yksin oli hautajaisten jälkeen, kun kukaan ei soittanut eikä pitänyt yhteyttä. Annetaan surra rauhassa. Käytännössä jätetään yksin elämän vaikeimmalla hetkellä.
Miten moni puolestaan on sanonut, että ei jaksaisi uudestaan ja uudestaan käydä muiden kanssa samaa asiaa läpi, tulee tunne, ettei pääse eteenpäin. Sitä haluaisi jonkinlaisen tulevaisuuden, mutta ystävät ja tuttavat haluavat pysyä menneessä, koska se kulóllut puoliso on siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt liioitella sentään. Olen kyllä antanut hänen surra ihan rauhassa. Ensin soitin usein, mutta ymmärsin kyllä sitten yskän ja lakkasin soittelemassa. Kahden viime puhelun välissä oli viisi viikkoa, luulisi sen riittävän. Pari kolme kertaa laitoin vielä viestiä siinä välissä, mutta kyllä meni sekin perille, ettei kannata.
En todellakaan mielestäni ole ainakaan enää ahdistellut häntä, mutta minusta viime viestini oli ihan aiheellinen ja siihen voisi ihan kohteliaisuudenkin nimissä vastata.
Ap
Säälittää naapurisi, sinä idiootti vainoat ja vaadit, että SINUT nyt pitää huomioida kun SINÄ olet loukkaantunut. Olet todel typerä ihminen. Viisi viikkoa väliä ja sinä saatanantollukka edelleen vainoat. Herranjumala hulluko olet?
Joku mummoikäinen täällä haukkuu ap:tä idiootiksi hulluksi? Älä välitä, hänen mielipiteitään ei kannata kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Adressi olisi ollut sopiva osanotto tuossa tilanteessa. Toki kukat ja lasagne suloista myös.
Suloista?
Eihän tuosta nyt mitenkään voi tietää, mitä hänen mielestään olet tehnyt väärin. Jos mitään. Jospa hän vain haluaa olla rauhassa.
Muutama päivä on tosi lyhyt aika. Ainakin minun maailmassani. Itse saisin varmaan hepulin, jos minulla olisi joku sellainen ystävä, joka vähän väliä, monta kertaa viikossa ottaa yhteyttä tai edellyttää tiheää yhteydenpitoa. Sellainen ei kauan ystäväni olisikaan. Olen sen verran oman tien kulkija ja yksinäinen susi. Joka sitä ei ole tajunnut, on tippunut tuttavapiiristäni. Mutta kukin tyylillään.
Elämässäni on Ap:n kaltainen ihminen. Hänellä on todella kummallinen tarve mennä sinne, missä jollakin kuolee läheinen, tarrata ihmisiin, jotka ovat jotenkin heikoilla, ja auttaa ihmisiä, joilla ei mene hyvin. Samalla hän utelee kaikkea mahdollista näiltä ihmisiltä, käyttää hyväksi tavalla tai toisella ja lopulta haukkuu selän takana jos nämä ihmiset hylkäävät. Hän on todellakin outo. Harmikseni menin joitakin omia asioitani hänelle paljastamaan, enää en kerro mitään.
Alue: Aihe vapaa
Ethän sinä sitä pelännyt, vaan selität koko ajan, ettö outoa kun SINULLE ei mitään vastata, läsnähän sinä olet, suorastaan iholla. Olisi hirveää surun ja kaiken, mitä kuolemasta aiheutuu, keskellä väistellä vainoavaa naapyuria.