Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä? Kaveri laittoi välit poikki
23.04.2024 |
Ollaan ihan aikuisia, keski-ikäisiä naisia. Olen tuntenut naapurini kahdeksan vuotta, tutustuttiin lasten kautta. Ollaan ystävystytty vuosien mittaan ja nähty säännöllisen epäsäännöllisesti. Heidän lapsi on meillä lähes joka viikonloppu.
Nyt tämän kaverin/ystävän äiti kuoli. Halusin olla läsnä ja heti kun kuulin asiasta, vein kukkia ja laatikollisen itsetehtyä lasagnea koko perheelle. Soittelin hänelle ja tarjosin apua. Hautajaisiin en voinut mennä, koska en mitenkään voinut olla poissa töistä sinä päivänä. En lähettänyt kukkia hautajisiin, mutta osallistuin muiden naapureiden ostamaan kasviin, jonka toiset sitten kävivät istuttamassa hänen pihalleen (minulle ei etukäteen kerrottu, milloin tämä tapahtuisi). Itse olin jo ostanut hänelle ruusun istutettavaksi, mutta en sitten antanutkaan sitä, vaan se meni anopille, kun tuli se toinen kasvi.
Yhtenä päivänä hautajaisten jälkeen soitin taas hänelle, mutta hän katkaisi puhelun yhtäkkiä ja sanoi soittavansa uudestaan. Ajattelin, että joko hänelle tuli joku yllättävä juttu, tai sitten olin ollut liian tunkeilevia, ja päätin antaa hänen ottaa yhteyttä. No, seuraavana päivänä hän lähetti kuvan pienestä kimpustani, jonka olin alussa hänelle antanut, ja sanoi että se oli vielä voimissaan. Sen jälkeen lähetin hänelle useana eri päivänä (ei peräkkäisenä) muutaman viestin, mutta hän ei enää vastannut niihin mitään.
Nyt useita viikkoja myöhemmin soitin hänelle, ja hän puhui ihan omituisesti työasioista sun muista, ihan kuin emme olisi oikeastaan hyvänpäivän tuttuja kummempaa. Minulle tuli outo olo, ja laitoin illalla perään viestin, että minulla on tunne, että olen loukannut häntä jotenkin ja olen pahoillani ja juttelisin mielelläni asiasta, kun hänellä on aikaa.
En ole kuullut hänestä enää mitään, ja tästä on jo muutama päivä. MITÄ olen tehnyt väärin???
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulta kuollut omaista? Hautajaisten lisäksi alkaa muut järjestelyt ensin perunkirjoitus ja sitten vielä perinnönjaot. Se on hyvin stressaavaa aikaa ja silloin ei välttämättä jaksa mitään ylimääräistä.
No ei se perunkirjoitus koko vapaa-aikaa vie, ei myöskään perinnönjako. Vähemmän niihin menee aikaa kuin viikottaisiin kauppakäynteihin.
Vuosi meni minulla, ja kyllä se vei kaiken vapaa-ajan kun kuolleen omaisen taloa piti lämmittää, lumitöitä tehdä, hoitaa pankki- ja raha-asiat, siunaustilaisuus, omakotitalon tyhjennys, myynti jne. Ja surrakin pitäisi ehtiä ja käsitellä tapahtunut. Siitä huolimatta ei ole halua eikä velvoitetta olla tilivelvollinen enää naapureille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trolli sinä olet, kukaan ole noin pönttö.
No ei nyt liioitella sentään. Olen kyllä antanut hänen surra ihan rauhassa. Ensin soitin usein, mutta ymmärsin kyllä sitten yskän ja lakkasin soittelemassa. Kahden viime puhelun välissä oli viisi viikkoa, luulisi sen riittävän. Pari kolme kertaa laitoin vielä viestiä siinä välissä, mutta kyllä meni sekin perille, ettei kannata.
En todellakaan mielestäni ole ainakaan enää ahdistellut häntä, mutta minusta viime viestini oli ihan aiheellinen ja siihen voisi ihan kohteliaisuudenkin nimissä vastata.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Trolli sinä olet, kukaan ole noin pönttö.
No en ole trolli, mutta idiootti näköjään saatan olla.
Tähän vielä lisään, että ei olla pelkästään naapureita, vaan ollaan kyllä vietetty aika paljonkin aikaa yhdessä ja puhuttu ihan yksityisistäkin asioista, hän esim. mulle parisuhdehuolistaan sun muusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudenystäväni laittoi välit poikki... Löysi lopulta miehen jonka kanssa meni naimisiin... ensimmäisen avioliiton häissä olin ollut...
Välit poikka sanomalla suoraan, että kuulut entiseen elämääni ja nyt mulla alkaa uusi... Nyt ehkä varakas eli voisi olla syy välien poikki panemiseen... Tulen kuolemaani saakka odottamaan yhteydenottoa. Olisin ikionnellinen jos ottaisi yhteyttä vaikka ikäloppuna.
Tiedän yhden tuommoisen naisen, joka teki saman tempun. Meillä oli yhteinen hyvä ystävä. Aina ihmettelin, että miten tuollain voi laittaa välit poikki. "kuuluit entiseen elämääni!" Aivan järjetöntä, jokaisellahan meillä on historiamme. Jos kyse olisi ollut jostain rikollisporukasta ja päihdekäytöstä, ja tarvii sen irtioton kaikesta pahasta. Mutta nuo olivat kaksi opettajaa. Herttaisia ihmisiä, kunnon kansankynttilöitä. Tai toinen ei sitten ollutkaan, esitti vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt liioitella sentään. Olen kyllä antanut hänen surra ihan rauhassa. Ensin soitin usein, mutta ymmärsin kyllä sitten yskän ja lakkasin soittelemassa. Kahden viime puhelun välissä oli viisi viikkoa, luulisi sen riittävän. Pari kolme kertaa laitoin vielä viestiä siinä välissä, mutta kyllä meni sekin perille, ettei kannata.
En todellakaan mielestäni ole ainakaan enää ahdistellut häntä, mutta minusta viime viestini oli ihan aiheellinen ja siihen voisi ihan kohteliaisuudenkin nimissä vastata.
Ap
Sulla ei näköjään ole kokemusta siitä kun ei vaan jaksa tai kiinnosta, vaikka jonkun mielestä "pitäisi".
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt liioitella sentään. Olen kyllä antanut hänen surra ihan rauhassa. Ensin soitin usein, mutta ymmärsin kyllä sitten yskän ja lakkasin soittelemassa. Kahden viime puhelun välissä oli viisi viikkoa, luulisi sen riittävän. Pari kolme kertaa laitoin vielä viestiä siinä välissä, mutta kyllä meni sekin perille, ettei kannata.
En todellakaan mielestäni ole ainakaan enää ahdistellut häntä, mutta minusta viime viestini oli ihan aiheellinen ja siihen voisi ihan kohteliaisuudenkin nimissä vastata.
Ap
Kuuluu ihan perus käytöstapoihin antaa rauhaa kun joku kokee surua ja kertoa vain että olen läsnä jos tarvitset apua ja tukea - ja siinä se. Seuraava siirto jätetään surevan päätettäväksi. Mitä niin tärkeää asiaa sinulla on ettei se voi odottaa vaan laitat useita viestejä joihin odotat vastausta asap? Jos hän ei halua vastata niin hän ei vastaa ja siihen sinun on tyytyminen, ei hänellä ole mitään velvoitetta olla sinun kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt liioitella sentään. Olen kyllä antanut hänen surra ihan rauhassa. Ensin soitin usein, mutta ymmärsin kyllä sitten yskän ja lakkasin soittelemassa. Kahden viime puhelun välissä oli viisi viikkoa, luulisi sen riittävän. Pari kolme kertaa laitoin vielä viestiä siinä välissä, mutta kyllä meni sekin perille, ettei kannata.
En todellakaan mielestäni ole ainakaan enää ahdistellut häntä, mutta minusta viime viestini oli ihan aiheellinen ja siihen voisi ihan kohteliaisuudenkin nimissä vastata.
Ap
Sulla ei näköjään ole kokemusta siitä kun ei vaan jaksa tai kiinnosta, vaikka jonkun mielestä "pitäisi".
On kyllä, mutta kyllä tuosta tulee sellainen tunne, että hän ei meidän ystävyyttä kaipaa myöhemminkään.
Ap
Mä en puhelimessa enää nitkuttelis. Kävisin pyytämässä vaikka lenkille ja siinä sitten kysyisin, että missä mättää. Sulla on oikeus tietää, kun olette olleet sen verran läheiset ihmiset tähän saakka. Surkoot, mutta on hänelläkin varmaan jotkut käytöstavat.
Jos haluaa eteisyyttä, niin nyt tiedät. Ei tarvii arvuutella.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt liioitella sentään. Olen kyllä antanut hänen surra ihan rauhassa. Ensin soitin usein, mutta ymmärsin kyllä sitten yskän ja lakkasin soittelemassa. Kahden viime puhelun välissä oli viisi viikkoa, luulisi sen riittävän. Pari kolme kertaa laitoin vielä viestiä siinä välissä, mutta kyllä meni sekin perille, ettei kannata.
En todellakaan mielestäni ole ainakaan enää ahdistellut häntä, mutta minusta viime viestini oli ihan aiheellinen ja siihen voisi ihan kohteliaisuudenkin nimissä vastata.
Ap
Kuuluu ihan perus käytöstapoihin antaa rauhaa kun joku kokee surua ja kertoa vain että olen läsnä jos tarvitset apua ja tukea - ja siinä se. Seuraava siirto jätetään surevan päätettäväksi. Mitä niin tärkeää asiaa sinulla on ettei se voi odottaa vaan laitat useita viestejä joihin odotat vastausta asap? Jos hän ei halua vastata niin hän ei vastaa j
No olen kyllä mielestäni antanut hänen surra ihan rauhassa, mutta kyllä minun mielestäni peruskäytöstapoihin kuuluu myös pitää yhteyttm ihmiseen, jolla on vaikeaa.
Ap
No, miten se kasvi istutettiin routaiseen maahan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulta kuollut omaista? Hautajaisten lisäksi alkaa muut järjestelyt ensin perunkirjoitus ja sitten vielä perinnönjaot. Se on hyvin stressaavaa aikaa ja silloin ei välttämättä jaksa mitään ylimääräistä.
No ei se perunkirjoitus koko vapaa-aikaa vie, ei myöskään perinnönjako. Vähemmän niihin menee aikaa kuin viikottaisiin kauppakäynteihin.
Voi kuule. Kunpa tietäsitkään. Itse olen ainoa lapsi ja kyllä, kyllä se perunkirjoitus vie aikaa. Varsinkin jos on paljon perunkirjoitettavaa. Todella epäkorrekti kommentti. Vai minkä takia luulet, että perunkirjoitukseen on mahdollista hakea lisäaikaa? Itse sain. Ja se oli suuri helpotus, jotta edes hautajaiset sain järjestettyä ja äiti pään pidettyä siinä samalla edes hitusen elämässä kiinni.
Mitä minäminä ihmisiä nää alapeukuttajat täällä on? Ihan normaali käytöstavat aivan hukassa. "Pitää vastata heti kun minä haluan, ihan sama onko joku kuollut vai ei". Surrut suree omien läheisten ja omaisten kanssa, harvempi siihen seinänaapuriaan haluaa höösäämään ja utelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt liioitella sentään. Olen kyllä antanut hänen surra ihan rauhassa. Ensin soitin usein, mutta ymmärsin kyllä sitten yskän ja lakkasin soittelemassa. Kahden viime puhelun välissä oli viisi viikkoa, luulisi sen riittävän. Pari kolme kertaa laitoin vielä viestiä siinä välissä, mutta kyllä meni sekin perille, ettei kannata.
En todellakaan mielestäni ole ainakaan enää ahdistellut häntä, mutta minusta viime viestini oli ihan aiheellinen ja siihen voisi ihan kohteliaisuudenkin nimissä vastata.
Ap
Sulla ei näköjään ole kokemusta siitä kun ei vaan jaksa tai kiinnosta, vaikka jonkun mielestä "pitäisi".
On kyllä, mutta kyllä tuosta tulee sellainen tunne, että hän ei meidän ystävyyttä kaipaa myöhemminkään.
Ap
No ei varmasti, ehkä hänet silmät avautuivat nyt tämän asian tiimoilta kuinka itsekeskeinen sä olet.
"No olen kyllä mielestäni antanut hänen surra ihan rauhassa, mutta kyllä minun mielestäni peruskäytöstapoihin kuuluu myös pitää yhteyttm ihmiseen, jolla on vaikeaa.
Ap"
Jos olet läheinen hänelle, tietenkin. Jos et ole, peruskäytöstapoihin kuuluu ymmärtää rajat.
Kyse ei ole nyt sinusta, millään tavalla. Suru ei ole sinun. Tämän ihmisen ei tarvitse ajatella nyt sinua ja tunteitasi.
Ottaisin huomioon olosuhteet. Jos naapurin kanssa tulee hyvin juttuun, niin se voi olla todella rikastava asia koska pystytte näkemään lähes päivittäin ilman mitään vaivannäköä. Ja voitte nähdä joskus vaikka vaan 15 minuuttia ja kummankaan ei ole tarvinnut nähdä efforttia, mutta vaikutus hyvinvointiin on valtava. Mutta ihan sama juttu työkavereiden kanssa. Ja sitten kun toinen muuttaa tai vaihtaa työpaikkaa, niin tuskin enää päivittäin olettekaan tekemisissä.
Kuulen ekaa kertaan, että surevan pihaan mennään istuttamaan jotain kasvia sen sijaan, että olisi perinteinen hautajaisten muistokukka. Missäpäin Suomea on tällainen huhtikuinen tapa?
Suomessa ei ole tapana rynnätä ruuan kanssa surutaloon (tai onko ystävän koti edes sitä, en tiedä) ja ryhtyä hössöttämään, että voi hyvänen aika sentään, minä autan sinua surussasi. Todennäköisesti tuo naapuri oli enemmänkin ahdistunut käynnistäsi kuin hyvillään. Jatkuva viestittely kertoo siitä, että sinä haluat huomiota, et anna edes surra rauhassa. Siksi hän yritti katkaista viesitulvasi lähettämällä kuvan kukkakimpusta toivoen, että kun nyt sait huomiosi, niin antaisit hänen olla.
Naapurillasi ei ole nyt aikaa käsitellä sinun tunteitasi, hänellä on omissaan tarpeeksi. Ota yhteyttä terapeuttiin ja keskustele tämän kanssa siitä, miten äitinsä menettänyt ei ole sinulle ystävällinen ja sinä koet olosi loukatuksi.Sinun tunteistasihan tässä on kyse!
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs se kasvi on sinne pihaan istutettu talvella?
Älä nyt pilaa kivaa provoa typerillä faktoilla. Tämä on se sama ææliö joka käyttä aina samoja täytesanoja näissä keksityissä jutuissaan. Säälittää tuo ap, mahtaa on inhottava elämä kun siighen sisältöä pitää hakea typerillä tarinoilla.
Alue: Aihe vapaa
Anna hänen surra herranjumala ja jätä hänen rauhaan. Hänellä on varmaan päällimmäisenä nyt mielessä hautajaisjärjestelyt sun muut kuin sinun kohtaamisesi. Ahdistavaa tuollainen jatkuva peräänsoittelu, ihan oikeasti. Ihmiset suree eri tavoin, eikä hän halua mitään hössötystä ympärilleen, se sinun täytyy ymmärtää. Eikä tuossa ole mitään välejä katkaistu (vielä) mutta jos et osaa antaa etäisyyttä ja rauhaa niin siihen se luultavammin päätyy. Hän ei ehkä tohdi sanoa sinulle suoraan tai on ihan omissa ajatuksissaan nyt ja vielä pitkäänkin.