Lue keskustelun säännöt.
Mikä saa ihmiset jaksamaan?
19.04.2024 |
Mietin tässä tänään ettei elämälläni oikeastaan ole merkitystä. Joo. Käyn töissä tai no. Toimin yrittäjänä. Asiakkaita löytyy ja työni onkin oikeastaan kaikki mitä mulla on. Jatkuva stressi kuitenkin painaa laskuista ja tuloksesta enkä ihan aina oikein jaksa. Mutta töitä on. On joku syy miksi nousta aamuisin.
Elämällä ei kuitenkaan ole oikeastaan muuta. Olen juu parisuhteessa. Lapsihaaveista luovuin jo vuosia sitten kun sopivaa ihmistä ei löytynyt ja nyt 41v se on jo myöhäistä. Nykyinen mieheni petti mua parinkin naisen kanssa vuosi sitten joten loputkin lapsihaaveista hautasin siihen. En enää haluakaan. En ole enää vihainen pettämisestä ei sillä ole väliä. Toista ei voi hallita vaikka kuinka toivoisi joten hän saa tehdä mitä haluaa.
Luovuin myös koira haaveesta sillä jos ero joskus tulee niin ei koira kaupunkiin enää sopeutuisi.
Harrastuksiin ei ole varaa eikä aikaa ja vapaana kuluvatkin lähinnä siivoten. Olen nyt hellittänyt myös sen tiimoilta sillä muillakaan ei ole asunnon siisteydellä väliä. Olkoot niin.
Oikeastaan millään ei ole merkitystä. Tänään ihan mietin, että elämäni on töiden tekemistä siihen asti kun kuolen. Ja noh. Miksi? Miten? Miten sitä jaksaa vielä vuosia?
Mistä te saatte energiaa jatkaa? Mikä on elämän merkitys?
Kommentit (36)
Ihminen jaksaa, kun hän kokee, että hänellä on riittävän moni asia elämässään hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet masentunut ja tarvitset terapiaa. Itse kävin kolme vuotta ja nyt elämä taas maistuu ja löysin ilon.
Masennus on tavallinen mielenterveyden häiriö, josta kärsii tälläkin hetkellä noin 6 % väestöstä.
Masennustilassa ihmisen tavanomainen mieliala on huonontunut kokonaisvaltaisesti. Mielihyvä ja kiinnostus asioihin katoavat.
Masennus ilmenee tunne-elämässä, ajattelussa, toimintakyvyssä ja jopa kehon toimintojen muutoksina.
Jos masennus pitkittyy, se on uhka esimerkiksi työkyvylle. Hyvän hoidon ja kuntoutuksen avulla masennuksen ennuste on varsin hyvä.
Lievien masennustilojen hoidossa korostuu psykoterapia, ja vaikeammissa masennustiloissa korostuu lääkehoito. Sähköhoito on mainettaan parempi hoitovaihtoehto vaikeimmissa masennustiloissa. Nettiterapioiden ja neuromodulaatiohoitojen käyttö lisääntyy.
Tällä hetkellä on mielenkiintoista seurata, miten hulluksi ihmiskunta oikein voikaan muuttua.
Kaikki on vinksin vonksin, jotkut naukuvat kuolevansa nälkään vaikka painoa on toista sataa kiloa jne. Siis maassa, jos ei vielä ole sotaa, ei nälkää eikä vilua, vaikka jotkut kehottavatkin jo kapinaan ja vallankumoukseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jaksaa, kun hän kokee, että hänellä on riittävän moni asia elämässään hyvin.
No ei todellakaan. Tämä on itsesääliin käpertyvän omahyväisen ihmisen kuvitelma, MINÄ olen ainoa joka ei meinaa jaksaa, kaikkien muiden asiat on paremmin.
oikeasti ihminen jaksaa, kun tajuaa että vaihtoehdot on vielä pahempia. Itselle ja muille.ja vain äärimmäinen itsekeskeinen paskiainen ei ota tässä myös muita huomioon.
En usko olevani masentunut. Ehkä luovuttanut sillä olen joutunut luopumaan kaikista haaveistani ja nyt on myöhäistä.
Tänään juuri yritin ajatella, että mikä se sitten olisi mikä korvaisi vanhat haaveet (avioliitto, lapset, toinen koira jne) . Mutta en oikein keksi mitään.
Viime vuonna kävimme lomalla ulkomailla ja 14v jälkeen tajusin mitä loma oikeasti voi olla. Ekaa kertaa 14v aikana sain viikon kun 3n strssannut. Se olisi toiveissa tänäkin vuonna jos talous sallii. Kuitenkin se viikon mielihyvä vuodessa tuntuu noh. Vähältä.
Olen jo iässä missä ei voi enää aloittaa alustakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse miettisin, olenko joskus ollut onnellinen ja missä olosuhteissa. Millaista silloin oli ollut. Mutta se vaatii sen että tunnistaa oman onnellisuutensa.
Kyllä joku pieni päivittäinen ilo pitäisi olla. Miten esim pieni koira? Se kyllä sitten kaupunkiinkin sopeutuu. Siinä olisi iloa, rutiinia ja ainakin itselle aamulenkit / metsälenkit ovat jaksamiseen iso henkireikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele elämäsi pöytänä, jossa on neljä jalkaa. Nyt yksi jaloista on vahva, mutta kolme muuta huteria. Ala siis tavoittelemaan tasapainoa.
Mulla on koira. Onneksi! Parasta mitä minulla onkaan. Alkaa vaan olemaan jo iäkäs ja koko sen eliniän olen sille halunnut kaverin. Syystä tai toisesta ei ole koskaan oikea hetki. Tänään päätin etten enää toista ota kun vuosien vinkumisen jälkeen ei ole onnistunut niin turha edes haluta. Juuri sen takia etten esim tätä mukaani saisi kun maalla on tottunut elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jaksaa, kun hän kokee, että hänellä on riittävän moni asia elämässään hyvin.
No ei todellakaan. Tämä on itsesääliin käpertyvän omahyväisen ihmisen kuvitelma, MINÄ olen ainoa joka ei meinaa jaksaa, kaikkien muiden asiat on paremmin.
oikeasti ihminen jaksaa, kun tajuaa että vaihtoehdot on vielä pahempia. Itselle ja muille.ja vain äärimmäinen itsekeskeinen paskiainen ei ota tässä myös muita huomioon.
Toki tiedän, että monilla muillakin on asiat huonosti, mutta ei se tieto mulle mielihyvää tuo. Miten minä voisin heidän oloaan helpottaa?
Lähinnä kysyin, että miten muut jaksavat. Tiedän että ihmisillä on sekä hyviä että huonoja päiviä ja oikeastaan mulla ei huonoja edes ole. Onhan minulla töitä joten kaikki on hyvin. Sotaa ei ole joten kaikki on hyvin. Nälkäkään ei ole.
Lähinnä kyselin mistä muut ammentaa voimavaroja kun ei meinaa jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä on mielenkiintoista seurata, miten hulluksi ihmiskunta oikein voikaan muuttua.
Kaikki on vinksin vonksin, jotkut naukuvat kuolevansa nälkään vaikka painoa on toista sataa kiloa jne. Siis maassa, jos ei vielä ole sotaa, ei nälkää eikä vilua, vaikka jotkut kehottavatkin jo kapinaan ja vallankumoukseen.
Ihminen jaksaa ja kestää mitä vain, jos on jokin mielekäs päämäärä mitä kohti ponnistella. Useimmilla ei ole kertakaikkiaan mitään, ja perustarpeetkin on yhteiskunnan tukien varassa.
Kaiken kehitys on myös niin nopeaa, että mistään ei saa kiinni vaikka kuinka yrittäisi kouluttautua.
Kapina ja vallankumous ovat juuri ne mitä tarvitaan. On pakko ajatella uusiksi koko yhteiskuntamalli työstä ja toimeentulosta alkaen. Se on vain hyvin haastava rasti, sillä vallanpitäjinä on ihmisiä, jotka suhtautuvat hyvin konservatiivisesti työhön ja talouteen. He eivät pysty käsittämään maailmaa, jossa koneet hoitavat kaiken työn, eikä taloudellista eriarvoisuutta enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mee yksin hedelmöityshoitoihin ja hanki miestäsi parempaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue Ikigai nyt aluksi. Ala käyttämään muelikuvitusta. Ihmisen aivoja ei ole luotu jatkuvaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Me ollaan selviämässä täällä jos aivoilta kysytään. Siksi tarviit luoda merkityksen itse jotta aivot tuntee elävänsä ja selviytyvänsä.
ja hei, kätä se sika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jaksaa, kun hän kokee, että hänellä on riittävän moni asia elämässään hyvin.
No ei todellakaan. Tämä on itsesääliin käpertyvän omahyväisen ihmisen kuvitelma, MINÄ olen ainoa joka ei meinaa jaksaa, kaikkien muiden asiat on paremmin.
oikeasti ihminen jaksaa, kun tajuaa että vaihtoehdot on vielä pahempia. Itselle ja muille.ja vain äärimmäinen itsekeskeinen paskiainen ei ota tässä myös muita huomioon.
Toki tiedän, että monilla muillakin on asiat huonosti, mutta ei se tieto mulle mielihyvää tuo. Miten minä voisin heidän oloaan helpottaa?
Lähinnä kysyin, että miten muut jaksavat. Tiedän että ihmisillä on sekä hyviä että huonoja päiviä ja oikeastaan mulla ei huonoja edes ole. Onhan minulla töitä joten kaikki on hyvin. Sotaa ei ole joten kaikki
Siis voimavarathan seuraa automaattisesti kun alat tekemään, kokeilemaan, keksimään, tutkimaan jotain. Samalla susta lentää ulos kehäajatukset. Ei jaksamista tarvi erikseen miettiä. Mene jotain kohti. Tutki mitä vaan jotta merkitys löytyy ja tuntuu. Elämä pitää elää niin että vatsanpohjassa tuntuu, vaikka toisia palvellen. Ota nyt aluksi lehtiö ja kynä ja ala kirjoittamaan tai piirtämään.
Uskon että jotkut pitää menossa lapset, koska on pakko. Tai koirat, kissat. Niistähän tulee sellainen huolehtimisen tarve. Muista en tiedä. Ehkä tasapainotus, ettei vie itseään loppuun.
Usko, toivo, rakkaus. Joku näistä tai kaikki. Kun uskoo siihen, mitä tekee. Kun on toivoa paremmasta. Kun rakastaa jotakuta, vaikkapa lasta, niin paljon.
Yleensä ottaen, kun mietin, mikä minut on saanut jaksamaan, niin noiden mainittujen lisäksi syntymälahjana saatu sinnikkyys. En tiedä, mistä se kumpuaa, mutta olen selvinnyt monesta isommasta ja pienemmästäkin kurimuksesta ihan vain pirunmoisella sinnikkyydellä ja periksi en anna / minuahan ette nujerra -asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jaksaa, kun hän kokee, että hänellä on riittävän moni asia elämässään hyvin.
No ei todellakaan. Tämä on itsesääliin käpertyvän omahyväisen ihmisen kuvitelma, MINÄ olen ainoa joka ei meinaa jaksaa, kaikkien muiden asiat on paremmin.
oikeasti ihminen jaksaa, kun tajuaa että vaihtoehdot on vielä pahempia. Itselle ja muille.ja vain äärimmäinen itsekeskeinen paskiainen ei ota tässä myös muita huomioon.
Toki tiedän, että monilla muillakin on asiat huonosti, mutta ei se tieto mulle mielihyvää tuo. Miten minä voisin heidän oloaan helpottaa?
Lähinnä kysyin, että miten muut jaksavat. Tiedän että ihmisillä on sekä hyviä että huonoja päiviä ja oikeastaan mulla ei huonoja edes ole. Onhan minulla töitä joten kaikki on hyvin. Sotaa ei ole joten kaikki
Ihan hyvän reseptin annoit itsellesi: Miten minä voisin heidän oloaan helpottaa?
Ryhdy toimeen ja huomaat että jaksaminen johtui ihan sun ajatussuosta.
Ja tosiaan jätä se sika.
Mä aloitin uudestaan 25 vuoden avioliiton jälkeen. Itse lähdin vaihka vaikeata oli. Nyt oon oikeesti onnellinen. Kaikki ei oo täydellistä. Mutta joka viikolle löytyy ilon/onnen aiheita. Olen jo kuuskymppinen ja reuman takia eläkkeellä, joten ongelmia arjessa kyllä on. Mutta älä anna itseäsi kohdella huonosti. Tuo masennus ja millään ei oo mitään väliä" on suojareaktio kun ei enää jaksa lähimäisten kusipääisyyttä ja hyväksikäyttöä. Lopeta olemasta " kiltti tyttö" . Lähde elämään omaa elämääsi (tiedän että on vaikeeta kun ei jaksaisi edes sängystä nousta). Tuo ei tule muuttumaan muutakin pahemmaksi. Molemmat voitte huonosti.
Aloita pohtimalla, että jos voisit itse täysin vapaasti päättää, minkälaista elämäsi on kolmen vuoden kuluttua, niin minkälaista se olisi? Anna itsellesi lupa intohimon löytämiseen ja unelmointiin. Anna itsellesi lupa myös aivan naurettaviin, konkreettisiin ja pieniin toiveisiin, tyyliin haluan juoda kesäaamuisin kahvit pienen itse kasvattamani kukkaniityn laidalla tai haluan tehdä itselleni jalkahieronnan sisällä lämpimässä juostuani ulkona narskuvassa pakkasessa kuun valossa. Noista pienistä asioista voi joskus olla jopa helpompi lähteä liikkeelle kuin suurista linjoista. Mistä sinä pidät? Mistä sinulle tulisi hyvä olo? Raskaassa elämäntilanteessa unelmointi voi tuntua jopa vähän väkinäiseltä, jopa pakotetulta, mutta se on kaiken alku. Toivo ja unelmat auttavat jaksamaan. Kunhan vaan saat niihin taas kosketuksen, kosketuksen omaan itseesi, niin sitten asioita voi ruveta työstämään, ottaa pieniä askeleita.
Enkä sano, että se olisi helppoa. Joskus on niin rankkaa, ettei jaksa oikein edes ajatella, mitä oikeastaan edes haluaa. Sille kuitenkin kannattaa varata aikaa.