Lue keskustelun säännöt.
Mikä saa ihmiset jaksamaan?
19.04.2024 |
Mietin tässä tänään ettei elämälläni oikeastaan ole merkitystä. Joo. Käyn töissä tai no. Toimin yrittäjänä. Asiakkaita löytyy ja työni onkin oikeastaan kaikki mitä mulla on. Jatkuva stressi kuitenkin painaa laskuista ja tuloksesta enkä ihan aina oikein jaksa. Mutta töitä on. On joku syy miksi nousta aamuisin.
Elämällä ei kuitenkaan ole oikeastaan muuta. Olen juu parisuhteessa. Lapsihaaveista luovuin jo vuosia sitten kun sopivaa ihmistä ei löytynyt ja nyt 41v se on jo myöhäistä. Nykyinen mieheni petti mua parinkin naisen kanssa vuosi sitten joten loputkin lapsihaaveista hautasin siihen. En enää haluakaan. En ole enää vihainen pettämisestä ei sillä ole väliä. Toista ei voi hallita vaikka kuinka toivoisi joten hän saa tehdä mitä haluaa.
Luovuin myös koira haaveesta sillä jos ero joskus tulee niin ei koira kaupunkiin enää sopeutuisi.
Harrastuksiin ei ole varaa eikä aikaa ja vapaana kuluvatkin lähinnä siivoten. Olen nyt hellittänyt myös sen tiimoilta sillä muillakaan ei ole asunnon siisteydellä väliä. Olkoot niin.
Oikeastaan millään ei ole merkitystä. Tänään ihan mietin, että elämäni on töiden tekemistä siihen asti kun kuolen. Ja noh. Miksi? Miten? Miten sitä jaksaa vielä vuosia?
Mistä te saatte energiaa jatkaa? Mikä on elämän merkitys?
Kommentit (36)
Sulla on huono suhde mieheen, itseesi ja syntymättömiin lapsiin. Mieheen ja itseesi voit vaikuttaa. Aloita jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut saa jaksamaan taide, joko katsottuna tai itse tehtyna. Kuvataide, musiikki, tanssi, kirjallisuus - niihin ei voi kyllastya koskaan.
Lähe nyt vetämään tosta paikasta ja suhteesta. Maallako sä nyhväät eikä edes koiraa? Sähän olet sulkenu iteltäs kaikki ovet myös tulevaisuuteen. Tuntuu kuin olisit maakuoppaa kaivanut itsellesi. Ei tietenkään työ ole elämän ratkoitus jos se ei ole sitä sulle. Ihan mikä vaan voi olla. Mutta ala tekee itsesi kunnioittamista nyt ekana.
Järkyttävää minkälainen parisuhde aloittajalla. Miksi olet muissa naisissa käyvän miehen kanssa ja eikö yksin olisi parempi elää kuin vieraissa käyvän kumppanin kanssa.
Oletko läheisriippuvainen kun on pakko olla pettävän miehen kanssa eikä voi lähteä siitä suhteesta. Päästä se mies menemään ja ala itse elämämään omaa elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää minkälainen parisuhde aloittajalla. Miksi olet muissa naisissa käyvän miehen kanssa ja eikö yksin olisi parempi elää kuin vieraissa käyvän kumppanin kanssa.
Oletko läheisriippuvainen kun on pakko olla pettävän miehen kanssa eikä voi lähteä siitä suhteesta. Päästä se mies menemään ja ala itse elämämään omaa elämääsi.
Siis. Olemme käyneet pariterapiassa ja asiaa on selvitetty ja setvitty. Toki myönnän, että asia minua vaivaa vieläkin eikä kaikki ole hyvin, mutta mies on mulle muuten hyvä niin koin, että on kokeilemisen arvoinen.
En koe olevani läheisriippuvainen. Olen ollut todella hurjissa suhteissa joissa on pettämisen lisäksi ollut paljon muutakin ongelmaa joten tilanne ei ole niin hurja. Vain se Luottamus jota ei ole. Ja se ettei me näköjään haluta samoja asioita. Ennen pettämisiä mulla oli 100% se ihminen jonka halusinkin. Hänessä oli kaikki.
En ole parisuhteessa koska on pakko olla. Mä pärjään vallan mainiosti yksinkin. Niin taloudellisesti kuin muutenkin. Nykyisestä koirasta vaan joutuisin luopumaan . Se ei kaupunkiin sovellu vahtimisen takia.
Ainoa mikä vaan nyt painaa on se ettei mulla enää ole tavoitteita. Naimisiin menemisestä mies puhuu Toki mutta en itse enää halua. Ihan siksi että jos vielä jotain tulee niin eroaminen on helpompaa näin. Joten sekin on pois siltä listalta mistä joskus haaveilin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sitten on on perimmäinen ongelmasi jos se ei ole toinen ihminen pettämisiin.
Niin. Varmaan se että pettämisen myötä minulta meni kaikki haaveet enkä keksi tilalle mitään mitä tavoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se koira kuitenkin toisi vähän piristystä elämään. Ei kannata liikaa murehtia asioista jotka eivät ehkä ikinä edes tapahdu. Voi hankkia sellaisen koiran joka sopeutuu omistajan tahtiin, ei siis ulkokoiraa huskya tms. Mulla koirat ihan kaikenlaisissa paikoissa ja elämäntilanteissa ja aina sopeutuneet(villakoira ja lagotto).
Meillä on vain tämä hetki. Siinä pitäisi elää. Mutta ihminen murehtii menneitä ja tulevia. Arvomaailmaansa myös kannattaa miettiä. Voisiko vähän hellittää työstä? Saada enemmän vapaa-aikaa? Kenties joku uusi harrastus tai kiinnostuksen kohde?
Jaksamista sinulle!
T. Toinen yrittäjä
Vierailija kirjoitti:
Pitäskö vaihtaa työ, mies ja ajatukset?
Ainakin mies ja ajatukset. Ja ottaa se koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen huomaa käyttävänsä kohtuuttomasti aikaa toimiiin, joita ei arvosta ja joilla ei näe selvää ja välitöntä tarkoiitusta. Merkityksellisyys on mukavaa, hyvää ja mielekästä elämäää. Mukava elämä heijastuu mielihyvän tunteissa, joita pidetään onnellisuuuden alimpana asteena. Siinä tavoitellaan mielihyvää nykyhetkestä, menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Sitä lähellämon hyvä elämä, jossa ihminen käytttää ominaisvahvuuksiaan hyödyksi elämän keskeisillä alueiilla: työssä, rakkaudessa, lastensa kasvatuksessa ja oman päämääränsä löytämisessä. Ihmissuhteet ovat yksi kestävimmistä tyyydytyksen lähteistä. Arvostaminen ja kunnioittaminen ovat toisesta välittämistä, rakkauutta. Mielekäs elämä on pysyvin onnellisuuuden muoto. Mielekästä elämää elävänihminen tekeee jotakin, johon hän uskoo ja jolla on merkitystä ja arvoa, hännpalvelee jotakin itseäään suurempaa päämäärää. Tämänkaltaisesta merkityksellisestä elämästä ihminen löytää päämääärän, jonka eteen työskentelemällä hänellä on mahdollisuus edistää koko ihmiskunnan mahdollisuuksia elää hyvää elämää.
Onnellisuus on elämän tarkoitus
Onnellisuus on enemmänkin riippuvainen ihmisen mielentilasta kuinbelämän ulkoisista suhteista, tilanteista ja tapahtumiista - ainakin kun perustarpeet ovat turvattu
Onnellisuuden voi saavuttaa kehittämällä sydäntä ja mieltä johdonmukaisesti suhtautumistapoja ja käsityksiä muokkaaamalla
Eriomainen kirjoitus ap! Ja voimahali täältä 🤗 Itse nään tossa hälyttävimpänä, että oot ikäänkuin luopunut joistain unelmista. Toki haaveet muuttuu ja joskus niitä on pakko katsoa realistisemmasta vinkkelistä, mut aina tulee tilalle uusia 😊 On kuitenkin mun mielestä tosi tärkeää myös toteuttaa niitä, voi aloittaa vaikka tosi pienestä, siitä voi tulla ihan yllättävän voimaantunut fiilis! 💪
N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jaksan lähinnä sillä ajatuksella, että sukulaiset surisivat jos tap pai sin itseni.
En tiedä. Yritän löytää elämästä itselleni merkitystä, mutta aina uudelleen ja uudelleen tulee takaisin se ajatus, että kaikki on turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä on mielenkiintoista seurata, miten hulluksi ihmiskunta oikein voikaan muuttua.
Kaikki on vinksin vonksin, jotkut naukuvat kuolevansa nälkään vaikka painoa on toista sataa kiloa jne. Siis maassa, jos ei vielä ole sotaa, ei nälkää eikä vilua, vaikka jotkut kehottavatkin jo kapinaan ja vallankumoukseen.
Selvästi lietsotaan hillitöntä tyytymättömyyttä. Se jää epäselväksi mikä on se tavoiteltava asiaintola jota tavoitellaan. Jokin supertasa-arvo jossa kuitenkin tosiasiallisesti on tiukka hierarkia: valkoiset heterot miehet alimpana. Kaikki muu koneisto rakennetaan heidän päälleen.
Kuka mielipuoli tuollaisen viritelmän on keksinyt suunnitella? Mikään ei estä naissukupuolta allyineen luomasta vaikka minkalaista sorto järjestelmää uuskielineen ja palkitsemissysteemeineen. Sinut palkitaan jo siitä ettet ole vhm.
Jatkossa naiset tiineytetään sitten keinohedelmöityksellä kunnes keinokohtujärjestelmä on saatu toimintavalmiuteen? Sukupuolesta vapautuminen on sujunut niin täydellisesti että kenenkään ei tarvitse kanniskella kohta hedelmällisyyselimiään patriarkaalisena sortorakenteena? Siinä sitä onkin juhlimista kerrakseen.
Haaveilen pk-seudulta poismuutosta. En kuvittele että elo on ongelmatonta pikkupaikkakunnalla, mutta siellä on toisaalta enemmän varaa ja mahkuja tehdä asioita joista nautin.
Viime aikoina on masentanut just semmoinen yleinen päämäärättömyys. Elämästä puuttuu kiinnekohtia. Toisaalta olen ollut paljon masentuneempikin ja nyt en ole yhtä turvaton. Olen löytänyt myös lohtua kristinuskosta. Vaatimaton elämä ei huolestuta, yksinäisyys enemmän. Se että ihmissuhteet eivät kestä. Että tuntee aina olevansa vääränlainen.
Pitäskö vaihtaa työ, mies ja ajatukset?