Lue keskustelun säännöt.
5-v. tyttö ujostelee todella paljon uudessa harrastuksessa...ei onnistu :(
26.01.2011 |
Pari kertaa on nyt käyty tanssitunnilla. Vanhemmat saa jäädä saliin katsomaan...itsekin olen ollut katsomassa. Pari minuuttia on tyttö ollut tuosta 45minuuttisesta ryhmän mukana ja muuten nysvää minussa kiinni.
Kauhun paikka jos en tulisi saliin, mutta selvästi minun läsnäoloni häiritsee.
Mitähän tekisin? En haluaisi heti luovuttaa...lapsi on ns.hitaasti lämpiävää sorttia...mielellään kuitenkin lähtee kotoa ja sanoo menevänsä reippaasti, mutta salilla totuus on toisenlainen.
Sanokaas kuinka kannattaisi jatkossa toimia?
Kommentit (16)
Voisitko sanoa meneväsi käymään pikaisesti vaikka vessassa ja sanot tytölle, että katselee vaan, jos ei halua mennä mukaan... Jos kuitenkin ohjaaja saisi tytön vedettyä mukaan tanssiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos lapsesi omani olisi, niin antaisin aikalisän.
Jos ihan harrastuksesta kyse, eikä mistään vakavasti otettavasta lajitreenistä, joka tulee aloittaa mahdollisimman nuorena, niin kokeilkaa vuoden päästä, tai vaikka kahden.
Vaikka nykyään "kaikki harrastaa", ei kaikkien kuitenkaan täydy harrastaa. Kyllä lapselle voi riittää ihan vaan leikki.
Miksi pysyt salissa? Kun se kerran häiritsee.
Oma 5-vuotiaani kävi muskarissa, jonne ei vanhemmilla ollut asiaa paitsi avoimien ovien päivänä, ja luistelukoulussa, jossa vanhemmat hätistettiin niin kauas kentän laidalta, että lapset pystyivät keskittymään opetukseen. Uimakoulussakaan vanhemmat eivät roiku altaan reunalla.
Näin kokemuksin ihmettelen, miksi vanhemmat notkuvat tanssitunnilla?
Eli ajan kanssa alkaa varmaan sujua, jos kerran mielellään tunnille lähtee. Luulisin, että tunti sujuisi paremmin, jos sinä et olisi paikalla. Ainakin harrastusten vetäjät usein suosittelee, että vanhemmat odottaa oven ulkopuolella. Voisitko neuvotella tytön kanssa asiasta? Ehdotat, että käyt vähän kävelyllä ja tulet vaikka hetken päästä tunnille mukaan. Tai kokeilet lahjontaa...hankalissa tilanteissa saattaa sekin toimia;) Siinä vaan näkisit, että tyttö pärjää hienosti ilman sinua!
No eihän tuo ole lapselle kivaa!! Itselle ei tulisi mieleenkään pakottaa lasta harrastamaan mitään, mitä se ei halua ja ole itse innostunut. Kyllä ne lapset sitten kasvaessaan pystyvät itse kertomaan, mikä harrastus kiinnostaa. Ihan sääliksi käy lapsiraukkoja, jotka viedään väkisin erinäisiin harrastuksiin jo alle kouluikäisinä. Ja ihan sen takia, että vanhemmat voivat brassailla, kuinka heidän lapset tanssivat balettia tai urheilevat vimmatusti ym ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"vakavasti otettavasta lajitreenistä, joka on aloitettava mahdollisimman nuorena..."
Siis nyt puhutaan 5-vuotiaasta LAPSESTA!!!
Onkohan nyt mennyt joillain puurot ja vellit sekaisin... :((
Esim taitoluistelussa ne lahjakkudeet valitaan jo 5v ja treenit on väh. kolme kertaa viikossa- 7v on jo ihan liian myöhäistä - nio se nyt on enempi harvinaista ja suurin osa ihan vaan harratusmielessä harrastaa, mutta ei tyo siis mikään mahdoton ajatus ole.
"vakavasti otettavasta lajitreenistä, joka on aloitettava mahdollisimman nuorena..."
Siis nyt puhutaan 5-vuotiaasta LAPSESTA!!!
Onkohan nyt mennyt joillain puurot ja vellit sekaisin... :((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lajit, joissa pääsee liikkumaan yhdessä aikuisen kanssa. Sitä kautta rohkeus lisääntyy. Tai tanssitunneille mukaan kaveri?
en toki tunne tyttöäsi, mutta useimmat hitaasti lämpiävät lapset pärjäävät ihan hienosti, jos vanhempi vain saadaan ovesta ulos. Jääminen ja jättäminen on tiukka paikka, mutta sen jälkeen sujuu yleensä hienosti.
Jos tyttösi kovasti haluaa tanssitunnille, sopikaa etukäteen, että tänään hän jää saliin yksin (niin kuin ilmeisesti olette yrittäneetkin tehdä). Älä mene saliin ollenkaan, vaan heitä heipat ovella mahdollisimman nopeasti ja reippaasti. Sovi vaikka etukäteen puhelimitse ohjaajan kanssa, että jäät johonkin lähelle, jotta jos huonosti käy niin pääset nopeasti takaisin. Näin sinun ei tarvitse siinä ovella jäädä palaveeraamaan.
Jos taas tuntuu, että jääminen on oikeasti kauhun paikka, niin pakottamisessa ei ole mieltä, eikä toisaalta pelkässä reunalla istumisessakaan. Ensi vuonna vaikka uudestaan!
Vedän itse 4-5-vuotiaille nassikkapainia, ja meillä vanhempia ei päästetä saliin edes ensimmäisellä tunnilla, koska se kokemuksen mukaan johtaa vaikeuksiin (ja ensimmäisellä tunnilla lapset eivät hoksaa sitä niin kovasti vaatia). Yhteistunti on kerran kaudessa, silloin pistetään vanhemmatkin hikoilemaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tanssitunnilla on mukana kaveri...ei auta. Salissa "notkuu" n. kuusi muutakin äitiä, en ole ainoa ja lapseni ei ainakaan nyt alkuun kertakaikkiaan halua mennä ilman minua.
Kyse ei ole vakavasta lajiharjoittelusta. Tyttö on kotihoidossa, joten jokin ryhmämuotoinen toiminta on ihan suotavaa. On itse kovasti tanssiin halunnut, ei ole pakotettu.
ap.
ohjaan 2-3-vuotiaiden ja 4-5-vuotiaiden tanssiryhmiä, joiden treeneihin vanhemmilla ei ole asiaa. joskus ensikertalaiset vähän itkevät äitiä, mutta rauhoittuvat yleensä heti kun äiti lähtee eikä enäää ole valinnanvaraa, jäädäkö äidin vai ohjaajan kanssa. lapset myös keskittyvät paremmin, kun vanhemmat eivät ole salin reunalla. sinuna jättäisin lapsen yksin, vaikka hänen keskittymitä ehkä häiritseekin se, että muiden vanhemmat roikkuvat harjoituksissa. kyllä lapsesi parin kerran jälkeen tottuu.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän oli myös kotihoidossa eskariin asti. Ajattelimme, että hänen pitää oppia ryhmässä toimimista, joten veimme hänet liikuntakerhoon. Esikoisemme reagoi ihan samalla tavalla kuin tyttäresi ja ei selvästikään nauttinut harrastuksesta. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut ajoissa lopettaa harrastus, koska lapsi ei siitä siinä vaiheessa nauttinut. Hänellä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia toimia ryhmässä eskarissa tai koulussa, joten ryhmässä toimimisesta ei kannata stressata, jos lapsella on vain sopivasti sosiaalisia suhteita kotihoidossakin.
jos vanhemmat roikkuvat salissa mukana. Olen itse pitänyt muskaria ja vanhemmat eivät olleet tietenkään paikalla. Lapset käyttäytyvät paljon paremmin, kun mammat eivät ole siinä nurkilla.
Lapselle sanotaan reilusti, että lähden nyt ja tulen takaisin harkkojen jälkeen. Muutenhan lapsi kyttää koko ajan äidin paikalla olemista.
Tulee mieleen, että kuka oikein harrastaa, lapsi vai äiti. Ja kumpi roikkuu kenessäkin. Äidin pitää tehdä päätös, ettei ole salissa mukana, lapsi ei sitä osaa vaatia.
Kaikkiaankin treenien ohjaajan tulee ilmaista selvästi, että kyseessä lasten harrastus ja täällä pärjätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kehuisin kauheasti, jos ja kun uskaltaa olla tunnin loppuun, ihan riippumatta siitä, meneekö mukaan tanssimaan vai ei. Itselläni on neljä tyttöä, ja kaikki ovat tuosta selvinneet ja aremmat olleet hurjan ylpeitä itsestään.
Taitoluisteluun liittyen: ei todellakaan vielä 5v erotella jyviä akanoista, toki silloin on jo mahdollista nähdä, onko lapsi ihan toivoton tapaus vai ei. Kyllä ehtii kilpailemaan vielä 6-7-vuotiaana aloittaneetkin. Vähän isompana aloittaneet alkavat vain treenata saman tien isommilla tehoilla, 5xvko ja oheiset päälle...
ns. hitaasti lämpiävä poika.
Harrastuksissa ollaan kuljettu lapsen mukana ja sinnikkäästi jatkettu niissä, vaikka kyllähän se välillä turhauttavalta tuntui kun lapsi osallistui jumppaan isän tai äidin sylissä :/
Hän kuitenkin tykkäsi jumppatunneistaan ja aina tunnin jälkeen kotona puhui paljon siitä mitä tunnilla oli tehty ja halusi sitten kotona jumpata.
Nyt hän on reipas ekaluokkalainen. Hitaasti lämpenevä edelleen, mutta reippaasti menee kaikenlaiseen toimintaan mukaan. Uusissa harrastuksissa haluaa ensimmäisen tunnin seurata reunalta, että tietää sitten mitä on odotettavissa. Seuraavalla kerralla juoksee ja riehuu muiden mukana ongelmitta.
Jos lapsi itse haluaa mennä, kokeilkaa vielä muutama kerta, ehkä rohkeus kasvaa. Ehkä lapsi pikku hiljaa uskaltaa olla pidempiä aikoja muun ryhmän mukana.