Perintönä mökki, kokemuksia?

Puoliso peri kahden sisarensa kanssa vanhempiensa mökin. Päättivät pitää mökin "sukumökkinä", joka oli tyhmin päätös ikinä. Sisaruksista vanhin otti kontroloivan roolin ja saneli sääntöjä. Keskimmäinen piti tiukasti kiinni oikeuksistaan,joka tarkoitti ettei neuvotteluvaraa ollut juhannuksen ajan mökkeilystä hänen vaatiessaan sitä omalle perheelleen joka vuosi. Minä päätin, etten koe tarvetta käydä siellä ollenkaan  ja puoliso sen vuoksi kävi vain alussa muutaman kerran kesässä auttamassa mökin ylläpitotöissä. Mökki rapistui ja muuttui aika surkeaksi, mutta myydä ei saanut. Kysyntää olisi tontille ollut, koska mökki sijaitsi luonnonsuojelualueella ja kauniilla paikalla ison järven rannalla. Nuorin sukupolvi ei välitä käydä siellä ollenkaan.

Jos mökkiin ei ole suurempaa tunnesidettä saati tarvetta kuluttaa aikaansa siellä suosittelen myyntiä. Ostajia ei ole tungokseen asti, joten jos päättää myydä on joka tapauksessa aikaa pyöriä mökillä kauppaa odotellessa.

Perin ja pidin. Miehellä ei ole mitään sanomista mökkiin liittyen, hänen ei tarvitse tehdä siellä mitään. Minä rakastan kaikenlaista puuhastelua ja siihen tuo on mainio paikka. Iso tontti, vähän yli 60 neliön mökki ja muutama muu rakennus, kunnon ranta, ei naapureita 200 m lähempänä. Autotie perille, viimeisestä vähän yli 300 m pätkästä vastaan vain minä, ei tiekunta.

Useitakin. Ongelma on juuri tämä perikunta. Kun ei saa myydä, ei saa käyttää, ei saa tehdä mitään. Siellä ne nyt rapistuvat, kun perikunta tappelee. Myyntiin vaan, niin pian kuin mahdollista. Silloin siitä voi vielä jotain saadakin, vuosien tappelun jäljiltä jää vain homeinen mökki.

Melkein perin osuuden isoisän perikunnasta, joka omisti mökin. Mutta onneksi äiti sisaruksineen tuli järkiinsä ja möivät mökin ennen äidin kuolemaa. En todellakaan olisi sitä halunnut, vaikka se ihan kohtuu kunnossa olikin ja ihan nätillä paikalla. Luultavasti olisin myynyt osani jollekin perikunnan muista jäsenistä jos olisin sen osan perinyt.

Ihan OK, jos itse tykkää mökkeilystä, paikka on siedettävän lähellä ja sitä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa.

Kaikissa muissa tapauksissa perseestä.

Sama kokee myös "sukutiloja" yms.

Meillä on iso perintömökki yhteisomistuksessa ja onneksi osataan elää sen kanssa. Paljon aikaa vietetään kaikkien perheiden kesken ja jopa teinit lähtee mielellään koska touhuavat serkkujen kanssa ja tyttö/poikaystävät saavat tulla mukaan. Tilaa on siis paljon ja kaikille riittää paikkoja. Joskus siis onnistuukin, vaikka onhan meilläkin joskus pientä erimielisyyttä. Riippuu siis ihan ihmisistä.

Perin vanhempieni kesämökin yhdessä kahden sisarukseni kanssa. Mökki on Uudellamaalla ison järven rannalla, kiva rantatontti. Meistä sisaruksista kukaan ei halunnut lunastaa mökkiä omakseen toisilta, koska kaikilla oli joko oma mökki tai he olivat muuten vain haluttomia mökin ostoon. Päätimme panna sen myyntiin. Yksi sisaruksista yritti estää myynnin vetoamalla siihen, että olisi niin kiva pitää mökki yhteisenä kesäpaikkana. Se ei kuitenkaan sopinut meille muille. Myynti sujui hyvin, koska myimme rakennuksen purkuvalmiina. Olisi ollut liian hankalaa ryhtyä arvioimaan sen kuntoa. Parasta olikin itse tontti hyvällä paikalla. Rahat saatuamme jokainen meistä oli iloinen myynnistä!

Vierailija kirjoitti:

Puoliso peri kahden sisarensa kanssa vanhempiensa mökin. Päättivät pitää mökin "sukumökkinä", joka oli tyhmin päätös ikinä. Sisaruksista vanhin otti kontroloivan roolin ja saneli sääntöjä. Keskimmäinen piti tiukasti kiinni oikeuksistaan,joka tarkoitti ettei neuvotteluvaraa ollut juhannuksen ajan mökkeilystä hänen vaatiessaan sitä omalle perheelleen joka vuosi. Minä päätin, etten koe tarvetta käydä siellä ollenkaan  ja puoliso sen vuoksi kävi vain alussa muutaman kerran kesässä auttamassa mökin ylläpitotöissä. Mökki rapistui ja muuttui aika surkeaksi, mutta myydä ei saanut. Kysyntää olisi tontille ollut, koska mökki sijaitsi luonnonsuojelualueella ja kauniilla paikalla ison järven rannalla. Nuorin sukupolvi ei välitä käydä siellä ollenkaan.

Jos mökkiin ei ole suurempaa tunnesidettä saati tarvetta kuluttaa aikaansa siellä suosittelen myyntiä. Ostajia ei ole tungokseen asti, joten jos päättää myydä on joka tapauksessa a

Kiitos mielenkiintoisesta vastauksesta.

Sehän siinä onkin kun varsinkin sukulaisilla on vahvat tunnesiteet vuosikymmenien ajalta mökkiin/seutuun. 

Onhan mökki arjen vastapainoa, ajankulua,  harrastus, mutta se ikävä henkinen puoli painaa vaakakupissa...

1. kun ei ole kuitenkaan oma minulle puolisona,

2. ei missään mielessä oma kun yhteisomistuksessa

3. muistot eivät helpota vaan pitävät ikävää ym yllä

Yhteisomistus: hirvee ristiriita et sul on tavallaan mökki muttei kuitenkaan ole Oma mökki, missä omat halut ja toiveet toteutuu.

Ei maistu mökkeily kuin max. vajaan viikon vuodessa ja yhteisomistajuus ei maistu ollenkaan.

Myyntiin ja pois äkkiä tämmöiset riesat.

Joo, mies tykkää kun on aina siellä käynyt, nyt saa käydä yksin.