Jos kuolleelle miehelle ilmestyy vuosien jälkeen uusia jälkeläisiä, miten perintö?

Jos perintö on jaettu, tuskinpa sitä voidaan pois ottaa. Jos yllätysjälkeläiset ilmenevät juuri perinnönjaon hetkellä, niin menee varmaan aika väännöksi jota käräjät eivät osaa ratkaista. 

Tunnustetut lapset paljastuu perunkirjoituksessa, joten melko nopsaan kuoleman jälkeen. Tämäkin on joskus yllätys ns. perusperheelle. Mutta miten nämä muut paljastuu, koska isänhän pitäisi antaa geeninäyte, jolla varmuus tulee?

Vain tunnustetut lapset perivät, eikös se niin mene.   

Esim äitini oli ökötalon isännän piiaalleen siittämä mutta eipä sieltä äiti perintöjä saanut.    

Se on myöhäistä ilmestyä enää vuosien jälkeen. Kannattaa ilmestyä kun saa tiedon kuolemasta / perunkirjoituksista.

Ihan tänä vuonna lehdissä.  Kalle Päätalon poika, sille raksalikalle tehty, on katkera kun ei perintöjä saanut.  Kalle maksoi elareitakin mutta kirkonkirjoihin ei isyyttä vahvistettu.

Poika vaiko hänen poikansa on jotain kirjoittanut myös.  Runoja?

Perinnönjako ei ole lopullinen, vaan voidaan peräyttää jos on aihetta, ja ylläolevassa tapauksessa tehtäisiin uusi oikeilla tiedoilla, ulosotto hakee jos ei vapaaehtoisesti, ei eroa mitenkään että löytyy uusia velkoja jotka joudutaan maksamaan tietysti.

Perinnönjako menee uusiksi. Näin on myös käynyt jos tuossa tilanteessa uusi ilmestynyt perillinen hakee isyyden vahvistamista. Tässä on muistaakseni 10 vuoden aikaraja

Kun veljesten isä kuoli, löytyi tuntematon velipuoli perinnönjako meni uusiksihttps://www.is.fi/kotimaa/art-2000008008077.html

Meillä isän perintöä jakamaan ilmestyi kaksi poikaa, mutta hymynsä hyytyi, kun selvisi, että isä ei omistanut mitään, kaikki autosta kesämökkiin oli äidin. Isä oli pelimiehiä, mutta vaimolle reilu. Pojat pääsivät kyllä maksamaan isänsä hautajaiskuluja.

Myös vainajan isyys voidaan vahvistaa. Silloin perinnönjako menee vaadittaessa uusiksi, ellei kuolemasta ole kulunut yli 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Jos perintö on jaettu, tuskinpa sitä voidaan pois ottaa. Jos yllätysjälkeläiset ilmenevät juuri perinnönjaon hetkellä, niin menee varmaan aika väännöksi jota käräjät eivät osaa ratkaista. 

            Ne perilliset löydetään, kun on perunkirjoitus.

            Kirkonkirjoista ja Väestötietotietorekisteristä.    Jos mies on ottanut lapsen nimiinsä.

 

            Perunkirjoitukseen noista, kaikki ne todistukset, missä vainaja on asunut, sen jälkeen kun on täyttänyt 15 vuotta.

           Kyllä niitä lehtolapsia, siis avioliiton ulkopuolisia lapsia miehiltä on perunkirjoituksissa löytynyt.  Monestikin..

 

            Sitä varten se perunkirjoitus on, että selvitettään vainajan jälkeläiset.  Ja vainajan varat ja velat.

            Se  on helventinmonen   revohka,  se perunkirjoitus, jos on esimerkiksi on asunut useilla paikkakunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Tunnustetut lapset paljastuu perunkirjoituksessa, joten melko nopsaan kuoleman jälkeen. Tämäkin on joskus yllätys ns. perusperheelle. Mutta miten nämä muut paljastuu, koska isänhän pitäisi antaa geeninäyte, jolla varmuus tulee?

          Jos isä ei ole ottanut lasta nimiinsä, siis lasta ei missään vaiheessa merkitty isän tietoihin hänen lapsekseen, ei mitään oikeutta

          perintöönkään.  Isä ei ole tunnustanut lasta omakseen.

Vierailija kirjoitti:

Se on myöhäistä ilmestyä enää vuosien jälkeen. Kannattaa ilmestyä kun saa tiedon kuolemasta / perunkirjoituksista.

           Pitää olla todiste, että on kuolleen miehen lapsi.  Ja se kyllä niistä papereita, jotka perunkirjoitukseen täytyy hankkia.

     

           Niistä näkee onko miehellä avioliiton ulkopuolisia lapsia.  Siis yleensä lapsi / lapsia, jotka isä on tunnustanut.

Vain virallisilla jälkeläisillä on oikeus perintöön. Kyllähän tuon MyHeritagen kautta voi ilmestyä luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneita tai ihan yllätyksiä, mutta ei merkitystä.

Mikään 100% varmuuskaan ei ole biologinen vanhemmuus tuollaisessa. Aina on sekin mahdollisuus, että vanhemmalla on identtinen kaksonen.

Isyys voidaan vahvistaa ilman miehen tunnustusta.

Kannattaa muistaa, että vahvan adoption ja sukusolujen luovutuksen kautta ei muodostu perintöoikeutta, eli on turhaa tuollaisessa tilanteessa esitellä dna-todisteita.

Voi yllätyslapsia löytyä naisiltakin.   Tomeralta vanhapiikatädiltä sukuselvityksessä paljastui sota-aikana adoptioon annettu poika.   Lakimies kutsui pojankin perunkirjoitukseen ja tutustui serkkuihinsa mutta tietääkseni ei ollut perintöön oikeutettu eikä sitä jo iäkäs mies kuulemma kytännytkään. Lähimmät olivat siis naisen sisarukset.

Sitä en tiedö  oliko isästä tietoa adoptiopapereissa.     Ei siis ihan omassa perheessä tämä juttu.

       "Se  on helventinmonen   revohka,  se perunkirjoitus, jos on esimerkiksi on asunut useilla paikkakunnilla."

Jos nämä paikkakunnat ovat Suomessa, niin nykyisin on täysin sama, onko vainaja asunut yhdellä vai 20 paikkakunnalla. Sukuselvitys tilataan vain yhdestä paikasta - tai kahdesta, jos vainaja on osan elämästään kuulunut kirkkoon ja osan ei. Sukuselvitystä ei siis enää tilata erikseen jokaisesta asuinpaikasta.

Mutta ap:n kysymys koski eri tilannetta eli sellaista lasta, jota näissä sukuselvityksissä ei näy, mutta joka sitten jotain kautta ilmestyy myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Isyys voidaan vahvistaa ilman miehen tunnustusta.

On jopa tavallista, että isyys muodostuu ilman tunnustuksia. Ei aviomieheltä kysellä, tunnustaako tämä vaimonsa synnyttämän lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Isyys voidaan vahvistaa ilman miehen tunnustusta.

Voi mutta käytännössä hyvin vaikeaa joten ei kannata odottaa siihen saakka että isä on kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Meillä isän perintöä jakamaan ilmestyi kaksi poikaa, mutta hymynsä hyytyi, kun selvisi, että isä ei omistanut mitään, kaikki autosta kesämökkiin oli äidin. Isä oli pelimiehiä, mutta vaimolle reilu. Pojat pääsivät kyllä maksamaan isänsä hautajaiskuluja.

Eivät ne pojat olleet syypäitä siihen, että sinun isäsi oli heidät siittänyt. Miksi ilkut? Pitääkö heidän kärsiä vielä hänen kuolemansa jälkeenkin?