Sinkkuketutus

Muistutan itseäni siitä  että parisuhde on mahdollisuus ei velvollisuus. - Itselkeni sinkkuna elo sujuu useimmiten ilman isompia kriiseilyä tai angstia  - Toisinaan kyllä koen pienen kateuden piston sisälläni ja tai kysymyksen siitä, että miksi niin moni muu tuntuu löytävän ja kohtaavan oman rakkaansa ja erityisensä niin  paljon helpommin kun taas minun kohtaloni on ja on ollut päästä ns. friendzonelle. - Paljon ja enemmänkin ystävyyteni ja kaveruuteni antavar ja ovat vuosien saatossa antaneet mutta olisi se yksi ja erityinenki nainen enemmän kuin mukavaa löytää ja kohdata. 

Ehkä ensi kesänä kaikki on toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Muistutan itseäni siitä  että parisuhde on mahdollisuus ei velvollisuus. - Itselkeni sinkkuna elo sujuu useimmiten ilman isompia kriiseilyä tai angstia  - Toisinaan kyllä koen pienen kateuden piston sisälläni ja tai kysymyksen siitä, että miksi niin moni muu tuntuu löytävän ja kohtaavan oman rakkaansa ja erityisensä niin  paljon helpommin kun taas minun kohtaloni on ja on ollut päästä ns. friendzonelle. - Paljon ja enemmänkin ystävyyteni ja kaveruuteni antavar ja ovat vuosien saatossa antaneet mutta olisi se yksi ja erityinenki nainen enemmän kuin mukavaa löytää ja kohdata. 

Ehkä ensi kesänä kaikki on toisin. 

Just näin, se on nimenomaan mahdollisuus. Ehkä tää megaketutus johtuu siitä, kun oon tän vuoden osalta torpannut mahdollisuudet tutustua kehenkään, koska aloitin haastavan duunin, joka vie about kaiken ajan päivästä. Ei yksinkeryaisesti mitään mahista tutustua kehenkään. 🤦🏼 Sit iskee kriisi et jää ikuisesti yksin, mikä ei sinänsä edes oo ennen haitannut 😅

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutan itseäni siitä  että parisuhde on mahdollisuus ei velvollisuus. - Itselkeni sinkkuna elo sujuu useimmiten ilman isompia kriiseilyä tai angstia  - Toisinaan kyllä koen pienen kateuden piston sisälläni ja tai kysymyksen siitä, että miksi niin moni muu tuntuu löytävän ja kohtaavan oman rakkaansa ja erityisensä niin  paljon helpommin kun taas minun kohtaloni on ja on ollut päästä ns. friendzonelle. - Paljon ja enemmänkin ystävyyteni ja kaveruuteni antavar ja ovat vuosien saatossa antaneet mutta olisi se yksi ja erityinenki nainen enemmän kuin mukavaa löytää ja kohdata. 

Ehkä ensi kesänä kaikki on toisin. 

Just näin, se on nimenomaan mahdollisuus. Ehkä tää megaketutus johtuu siitä, kun oon tän vuoden osalta torpannut mahdollisuudet tutustua kehenkään, koska aloitin haastavan duunin, joka vie about kaiken ajan päivästä. Ei yksinkeryai

Varoitus: Parisuhde ei toistan parisuhde ei automaattisesti poista yksinäisyyttä  vaan paimmassa tapauksessa syventää yksinäisyyden tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutan itseäni siitä  että parisuhde on mahdollisuus ei velvollisuus. - Itselkeni sinkkuna elo sujuu useimmiten ilman isompia kriiseilyä tai angstia  - Toisinaan kyllä koen pienen kateuden piston sisälläni ja tai kysymyksen siitä, että miksi niin moni muu tuntuu löytävän ja kohtaavan oman rakkaansa ja erityisensä niin  paljon helpommin kun taas minun kohtaloni on ja on ollut päästä ns. friendzonelle. - Paljon ja enemmänkin ystävyyteni ja kaveruuteni antavar ja ovat vuosien saatossa antaneet mutta olisi se yksi ja erityinenki nainen enemmän kuin mukavaa löytää ja kohdata. 

Ehkä ensi kesänä kaikki on toisin. 

Just näin, se on nimenomaan mahdollisuus. Ehkä tää megaketutus johtuu siitä, kun oon tän vuoden osalta torpannut mahdollisuudet tutustua kehenkään, koska aloitin haastavan duunin, jo

Parasta oliskin et se puoliso olis se paras ystävä. Tai että frienzone kehittyis parisuhteeksi 😊

-ap

Tjaa.a. - Itse -olen tu ensimmäsienä avaukseesi kommnein esittänyt mies- vähän erimieltä siitä, että parasta olsi, jos friendzone kehittyisi parisuhteeksi. - Toisaalta paineita tulisi, jos "heti" tai vaikka muutaman tapaamsien peruteeella pitäis tietää, että lopullisesti, että saattaisiko milloinkaan edetä ja olla joskus vielä toisen kanssa parisuhteessa.

Kuulen kyllä jo korvissani, että näin sanoesssani, että ei kukaan kestä näin hitaasti lämpenevää ja estynyttä miestä, ettei siis ole ihmekkään, että olen sinkku.

Haluaisin sanoa on, että jotta friendzonelta voitaisiin edetä parisuhteeseen niin minusta se vaatii molempien samansuuntaista halua ja tahtoa Miten tämä on mahdollsita niin en äkkiseltään osaa vastata.

Olen itse kokenut luontevammaksi sen, että kun minulle on käynyt selväksi, että voin jatkosssa olla naisen kanssa kaveri tai mahd. jopa ystävä (,enkä nyt tarkoita sitä monen jossain vaihheessa elämäänsä kuulemaa korulausetta, tai jonka on itse sanonut toiselle, jossa on käynyt selväksi ettei halua jatkaa edetä mahd. parisuhteeseen tosien kanssa mutta toivoo välien säilyvän hyvinä (kabverillisina tai ystävinä siitä huolimatta) - niin minun on parasta yrittää käyttäytyä kuin hyvä kaveri tai hyvä ystävä.

Jos siis itse koen samalla tavoin, koska joskus on tunutunu myös sille, että saattaisi olla helpompaa vaikka kokonaan unohtaa toinen, kun on muoostunut mielikuva, että toinen kyllä toivoisi minun jatkavan mutta tuskin tekisi elettäkään itse kaveruuden tai ystävyyden säilymisen eteen; ellei sitten se, ettei tee myöskään mitään loukkaavaa tai satuttavaa Vaan toimii kuin ei oltaisi koskaa edes nähty ja huomattu toisiamme.

Tai  unohtaa hänet koska vain on tuntunut musertavalta huomata, että kaikki haave ja unelma etenemisestä parisuhteeseen yhdessä on ollut vain ja ainoastaan minun toiveeni; ei hänen  

Jos on edetty niin, että ollaan kavereita tai ystäviä niin kyllä ainakin omiin tapoihini ja käytäntöihini kuuluu silloin se, että kunnioiutan ja arvostan myös toisen rajoja. En tällöin piinaa tai kiusaa itseäni ajatuksella, että voi kumpa hän vielö joskus ymmärtäsi minun oikean arvoni ja olisi halukas ja valmis etenemään parisuhteeseen kanssani.

En myöskään ole, enkä koskaan ole ollut kiinnostunut myöskään siitä, että harrastasin kaverini tai ystäväni kanssa seksiä.  Tiedän toki, että joillakin saattaa olla erityinen ystävä tai jopa ystäviä, joiden kanssa ei mahdollsiesti ole juuri mitään muuta yhteistä kuin mahd. säännöllisen epäsäännöllisesti mahdollisuus harrastaa seksiä hänen tai heidän kanssa. Mutta tällaiset viritelmät ja säädöt eivät ole minua varten. Ei vaikka ne saattasivat joillakin toimiakin itse luulen, että särksin ja satuttaisin sellaisessa vain itseni. 

Kaveruuteen ja ystävyyteen kuuluu minusta muutoinkin se, että kykenee elämään en asian kanssa, että kaveri tai ystävä voi tehdä sellaisiakin valintoja ja päätöksiä, joita ei itse pysty ainakaan täysin ymmärtämään ja käsittämään. Ja vaikka ne toisinaan tuntuisivat aika pahalta. - En nyt tarkoita, että kaveri tai ystävä tekisi, jotain yleisesti tuomittavaa ja rangaistavaa vaan esimerkiksi itse olen joitan kertoja kokenut kateutta sitä onnekasta kohtaan joka on saattanut ja voinut edetä joskus suurenamkin ihastuksenani kokemani naisen kanssa.

- Olen kyllä myös voinut kokea myös syvää helpotusta siitä, että minusta ja  ihastukseni kohteesta ei ikinä tullut mitään erityistä yhdessä.

Haluatko vakiokalun käytettäväksi vai sielunkumppanin vai molemmat?

Nautin yksin olosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutan itseäni siitä  että parisuhde on mahdollisuus ei velvollisuus. - Itselkeni sinkkuna elo sujuu useimmiten ilman isompia kriiseilyä tai angstia  - Toisinaan kyllä koen pienen kateuden piston sisälläni ja tai kysymyksen siitä, että miksi niin moni muu tuntuu löytävän ja kohtaavan oman rakkaansa ja erityisensä niin  paljon helpommin kun taas minun kohtaloni on ja on ollut päästä ns. friendzonelle. - Paljon ja enemmänkin ystävyyteni ja kaveruuteni antavar ja ovat vuosien saatossa antaneet mutta olisi se yksi ja erityinenki nainen enemmän kuin mukavaa löytää ja kohdata. 

Ehkä ensi kesänä kaikki on toisin. 

Just näin, se on nimenomaan mahdollisuus. Ehkä tää megaketutus johtuu siitä, kun oon tän vuoden osalta torpannut mahdollisuudet tutustua kehenkään, koska aloitin haastavan duunin, jo

Varoitus: Parisuhde ei toistan parisuhde ei automaattisesti poista yksinäisyyttä vaan paimmassa tapauksessa syventää yksinäisyyden tunnetta.

Tämähän se. Oikeasti yksinolo voittaa 10000000000-0 huonon parisuhteen. Hyvän parisuhteen löytäminen tuntuu ajatuksena todennäköisyydeltään samalta, kuin että täyttäisin tänään lottokupongin ja olisin sunnuntaina pääpotin voittaja. 

Viime loppukesänä olin tilanteessa, jossa olin nopeasti päätynyt suhteessa itsestäänselvyydeksi, olin toisen ongelmille pelkkä terapeutti. Minulta ei voinut edes kysyä mitä kuuluu, saati että olisin voinut odottaa, että kiitokseksi kaikesta tuesta olisi viety vaikka ihanille treffeille. Juu ei, kun otin asiat esiin, sain vain lyhyen vastauksen "Mulla ei oo nyt voimia tällaiseen!".

Suhde päättyi sitten siihen. Siinä murheissani päätin, että saa olla kyllä aivan hemmetin supermies, että enää ikinä lähden suhdetta edes miettimään. Yksin elämä on seesteistä.

Vierailija kirjoitti:

Nautin yksin olosta.

Paljon tulisikin paineita löytää kumppani, ellei ilman häntä pystyisi nauttimaan, ainakin enimmäkseen omasta elostaan. Itse kuitenkin toivoisin vielä joskus löytäväni ja kohtaavan oman kumppanini. Sen Yhden ja Erityisen Naisen jonka kanssa yksin olemme paljon jo nyt mutta yhdessä enemmän kuin yksi plus yksi. 

Kyllä mua surettaa, että todennäköisesti vietän koko loppuelämäni yksin. Olen avioeronnut 12 vuotta sitten eikä sen jälkeen ole ollut kunnollista suhdetta. Joskus saatan olla asian kanssa ihan sinut, mutta esim. kun näin pari päivää sitten pariskunnan ulkoiluttamassa koiranpentua, niin aloin itkeä. 

N42

Täällä myös ketutus. Ja tämä alkoi vasta hiljattain, tätä ennen olin monta vuotta sinkkuna ilman mitään ongelmaa. Nyt en haluaisi mitään niin paljon kuin löytää jonkun ihanan jonka kainaloon käpertyä, mutta mistäpä löytäisit. Sen tiedän että etsimällä ei löydä mitään, joten kai se on vain kärvisteltävä ja toivottava, että joskus osuu sattumalta kohdalle.

Oma sinkkuus ei enää herätä tunteita, mutta harmittaa kuinka yleistä tästä on tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Oma sinkkuus ei enää herätä tunteita, mutta harmittaa kuinka yleistä tästä on tulossa.

Miksi se harmittaa, että sinkkuus yleistyy? Vai parisuhteessako olevien uskot olevan, jotenkin parempia?

- Kyllä. Välilä tuntuu kyllä itsestäni sille kuin asiat kasautuisivat. Samassa ajassa kun itse olen ollut sinkku osa on löytänytbuseammankin kerran itselleen kumppanin; nopeimmat ennenkuin aiempi suhde on päättynyt, eikä kaikki näe tässä mitään ongelmaa, vaan kertovat olevansa polyamorisia (tms).

Minä itse olen kai vähän konservatiivi kun itselleni riittäisi yksi ja erityinen. 

Luen tarinoita kurjista parisuhteista mitä enemmistö parisuhteista tuntuu olevan ja tajuan että sinkkuus on mahdollisuus eikä uhka. Parisuhteessa voi olla ihan yhtä kurjaa ja yksinäistä ja yksin (kumppani ei välitä susta eikä halua tehdä asioita yhdessä) ja vielä pahempaakin ja lisäksi voi olla vaarallistakin. Sinkkuna saa kuitenkin päättää itse asioita ja mennä ja tehdä ja hoitaa asiat omasta puolestaan. Enemmän mua itseäni surettaa ystävien puuttuminen. Ystävyys varsinkin aikuisiällä on ihan aliarvostettua ja hirveän vaikea ystävystyä kenenkään kanssa. Ilman niitäkin pärjää kai kun on pakko pärjätä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua surettaa, että todennäköisesti vietän koko loppuelämäni yksin. Olen avioeronnut 12 vuotta sitten eikä sen jälkeen ole ollut kunnollista suhdetta. Joskus saatan olla asian kanssa ihan sinut, mutta esim. kun näin pari päivää sitten pariskunnan ulkoiluttamassa koiranpentua, niin aloin itkeä. 

N42

Voi kuule meitä on paljon suunnilleen ikäisiäsi sinkkuja, niin miehiä kuin naisia. - Itse olen noin 40 vuotias, enkä eläessäni ole asunut ja elänyt saman katon alla parisuhteessa.

- Joillekin tämä on ollut syy antaa rukkaset, koska kuulemma kaikki hyvät miehet ovat tai ovat jo olleet noin 40 vuotiaina; ikäänkuin antaneet ymmärtää, että jos on jotakuinkin täyspäinen itsedtään ja ympäristöstään huolta pitävä ikisinkku, niin kyllä hänessä, jotain erityistä vikaa olla; jollei muuta niin mahd. (kaappi)homo. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös ketutus. Ja tämä alkoi vasta hiljattain, tätä ennen olin monta vuotta sinkkuna ilman mitään ongelmaa. Nyt en haluaisi mitään niin paljon kuin löytää jonkun ihanan jonka kainaloon käpertyä, mutta mistäpä löytäisit. Sen tiedän että etsimällä ei löydä mitään, joten kai se on vain kärvisteltävä ja toivottava, että joskus osuu sattumalta kohdalle.

Mulla tää ketutus jysähti päälle kans vastikään, vaikka oon tähän asti viihtynyt mainiosti sinkkuna. Nyt joku hemmetin testosteronivaje selkeästi päällä elämässä :D Halipula ja kaikki samaan aikaan, huh 😅

-ap

Ap haluaa vauvan ja perheen

Vierailija kirjoitti:

Ap haluaa vauvan ja perheen

Nyt kyllä ymmärsit väärin, vaikka toki toi voi siltä helposti kuulostaa. En usko että haluan koskaan omia lapsia, vaikka niistä paljon tykkäänkin. En oo tähän mennessä kaivannut parisuhdettakaan. Nyt vaan tuntuu että elämästä puuttuu joku tärkeä ihminen 🤔

-ap