Lue keskustelun säännöt.
Miten helkutissa ujoudesta eroon?? En KESTÄ ENÄÄ!
17.02.2011 |
Ja heti alkuun; käyn jo terapiassa, hieman eri syistä, mutta sielläkin käsitellään sosiaalisten tilanteiden pelkoani/ujouttani. Saakeli kun ei osaa tehdä tuttavuutta kenenkään uuden ihmisen kanssa kun on niin jäykkä puupökkelö ja kömpelö, en osana ottaa rennosti yhtään! Lääkityskin menee jo (Venlafaxin) neljättä kuukautta, ei auta tähän... mietin vaan kuinka tyhmältä ja rumalta näytän, häpeän itseäni, vaikka oikeasti olen jopa hyvännäköinen.
Paikalla ketään ujouden voittanutta, miten siitä pääsit?? En jaksa loppuelämääni elää näin. Ikää 35v.
Kommentit (16)
Vuosien harjoittelulla. Lukiossa olin sairaalloisen ujo, en kehdannut puhua muille kuin kaveripiirini tyypeille. Sitten aloin "treenata" järjestelmällisesti. Mietin aina kun olin ujostellut, mitä tilanteessa olisi pitänyt toimia. Jos en saanut sanaa suusta, mietin jälkikäteen, mitä olisin voinut sanoa. Pohdiskelin näitä tosi pitkään ja hartaasti, ja pakotin itseni käyttäytymään niin kuin olin päättänyt. Matkustelin paljon, ja matkalla muistutin itseäni, ettei väliä sillä miten paljon mokailen, kun en kuitenkaan tapaa noita ihmisiä jälkikäteen. Enää mua ei ujostuta oikeastaan mikään. Olen 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksy, että olet ujo, mutta toimi silti! Hymyile ja sano asiasi. Tosi moni on ujo, mutta hyväksyy itsensä ja elää onnellista elämää. Ei ajatuksesi ja tunteesi ole yhtä kuin sinä siis vaikka ujostuttaa ja jännittää voi silti tehdä, mitä haluat. Terkut toiselta ujolta, ollaan hyviä just näin :)
Miksi ihmeessä käyt taistelua omaa temperamenttiasi vastaan? Ujous on pysyvää, ja se on ihan OK, ei se haittaa mitään vaikka olet aluksi jännittynyt ja jäykkä uusien ihmisten seurassa, ihan normaalia. Elä oman näköistä elämääsi ujoutesi hyväksyen. Esim Jenni Vartiainen on kertonut olevansa ujo, eikä se estä häntä unelmiensa tavoittelussa. Minäkin olen ujo, ja mulla perhe, hyvä työ, kavereita, välillä punastelen ja en saa sanaa suustani, mutta so what, se on ihan OK. Tämä on oikeasti tärkeä oivaltaa!
Ole ylpeä siitä että olet ujo. Minäkin olen. Ujo ihminen on taitava aistimaan ihmisten tunnetiloja. Hän harvoin joutuu hankaluuksiin suurisuisuutensa vuoksi. Jos joku ei arvosta ujoa ihmistä, hän ei tiedä mitä menettää.
olen vähän päässyt, missä tilanteissa se ujous siis tulee esiin? Mulla meni vähän niin, että tulin masennuksen myötä niin tunteettomaksi, että oli sillä tavalla helppo tehdä kaikenlaista tyhmääkin (sos.suhteiden suhteen) ja kun alkoi tulemaan taas tunteita ja sitä myöten jännitystä, niin olin jo harjoitellut tilanteita silloin, kun ei niitä ollut. Mutta myös lääkkeet on aiheuttaneet tuota tunteettomuutta, joten jos oikein mietin, niin kaipa se on mulla sitten ollut ihan vaan se, ettei yksinkertaisesti jännitä, tosin ei ole sitten mitään kivojakaan tuntemuksia. Mutta kun ujous johtuu sinullakin huonosta itsetunnosta, niin se on se mistä pitäisi päästä eroon, ja ujous poistuu sitä myöten itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vähän niin kuin puutarhan hoito. Pidetään huolta kaikesta siitä, mikä tuo iloa ja tyytyväisyyttä, ja kitketään pois se, mikä ei tuo hyvää mieltä. Eli ympäröi itsesi hyvillä ystävillä, tai pidä yhteyttä ainakin netin kautta. Kirjoita muistiin ja ajattele joka päivä jokin hyvä asia itsestäsi. Kehu itseäsi, kuten kehuisit ujoa lastasi. Älä hanki liian suuria saappaita, vaan nuose vähitellen ylemmäs. Minä sain vaativan työn liian varhain, ja itsetunto tipahti ja arkuus vahvistui. Tee niitä asioita, joista saat iloa, ja kohtaa pelot vähitellen itseäsi kehuen. Tsemppiä!
Ujouteni on todella vaikeaa, suurta epävarmuutta toisten ihmisten seurassa. En yleensä uskalla suutani juuri avata, tai juttelen vain ns yleisiä juttuja mitä ei tarvitse tarkemmin alkaa perustelemaan ym.
Esim. kuntosalilla en uskalla/kehtaa pyytää neuvoa ohjaajalta, vaikka tarvitsisin apua. Koetan vaan selvitä itse. En myöskään osaa jutella enkä tehdä tuttavuutta kenenkään kanssa.
Olen vaan omissa oloissani.
Moni ehkä pitää minua tyhmänä, olen kai luonut itselleni sellaisen "ulkokuoren" ujoudellani tai jotain :((
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itekki sillon kauan sitten ujo en uskaltanut melkein aukasta suutanikaan muualla kuuuhhjj... Just sieltä pane kovempaa tarmo ahh uhh
Olin itse aikoinani äärimmäisen ujo: ihmisten lähestyminen, heille puhuminen, sosiaalisissa tilanteissa oleminen - kaikki ahdisti. Jopa ruokakaupassa käyminen oli koettelemus, sillä myyjiltä ei kehdannut kysyä apua, jos jokin ruokatarvike oli hukassa. Jossain vaiheessa kyllästyin tällaiseen elämään ja aloin opettelemalla opettelemaan rohkeutta ja itsevarmuutta - ja oppihan sitä lopulta, vaikka rankkaa hetkittäin olikin.
Kirjoitin kokemuksistani ja käyttämistäni metodeista myös kirjan, jonka avulla monet muutkin ovat onnistuneet vapautumaan ujoudestaan :) Se löytyy osoitteesta www.eroonujoudesta.fi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pärjään muuten hyvin, mutta naiset on ongelma, jossain harraste ympyröissä ja vastaavissa pärjään hyvin, sitten kun mennään omalta tutulta turvalliselta alueelta ulos olen ihan jäissä ja varsinkin kauniit/jollain tavalla kiinnostavat naiset aiheuttaa sen?
Vanhojen haaskojen/ei kiinnostavien naisten kanssa ei ole ongelmaa, vituttaa kun kaverillakin on ihan törkeen hyvän näköinen, mukava, sanavalmis nuori nainen kierroksessa ja vaikka olen monet kerrat ollut tekemisissä sen kanssa niin silti välillä olen selvinpäin ihan jäässä ja tuntuu että isoratas vaan lyö tyhjää sen seurassa.
T.m39v
Olen ollut tosi ujo ja sen takia jäänyt paljosta paitsi, kun en uskaltanut ja kehdannut tehdä ja kysyä ts. pelkäsin paljastavani tyhmyyteni.
Loppujen lopuksi huomasin, että en todellakaan ole tyhmä ja ruma ja tungin itseni hankaliin tilanteisiin tai jouduin niihin tahtomattani, jos mielestäni mokasin, niin saatoin harmitella asiaa tosi kauan, mutta tosiaan mitä enemmän tekee puhuu ja mokaa sitä varmemmaksi itsestään käy ja huomaa, että ei se ole vaarallista ja myös itselleen voi nauraa.
En esim. voinut ostaa mistään sellaisesta paikasta mitään jossa piti pyytää jotain. Olin ennemmin vaikka vuorokauden syömättä, kun tilasin tiskiltä jotain. Myöskin esim. lääkäriajan varaaminen sai minut stressin partaalle. Ja keltään en mitään neuvoa uskaltanut pyytää¨.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä käyt taistelua omaa temperamenttiasi vastaan? Ujous on pysyvää, ja se on ihan OK, ei se haittaa mitään vaikka olet aluksi jännittynyt ja jäykkä uusien ihmisten seurassa, ihan normaalia. Elä oman näköistä elämääsi ujoutesi hyväksyen. Esim Jenni Vartiainen on kertonut olevansa ujo, eikä se estä häntä unelmiensa tavoittelussa. Minäkin olen ujo, ja mulla perhe, hyvä työ, kavereita, välillä punastelen ja en saa sanaa suustani, mutta so what, se on ihan OK. Tämä on oikeasti tärkeä oivaltaa!
no ilmankos on niin jäykkä ja väritön "taiteilija"
On olemassa psykologin ohjaamia ryhmiä sosiaalisista peloista kärsiville. Sellainen on turvallisempi paikka opetella ilmaisemaan mielipiteitään ryhmässä. Saa vertaistukea muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vanha ketju,onkohan ap vielä linjoilla?
Ujous on vain kusipäisyyttä.
Luullaan ja kuvitellaan että ollaan jotenkin niin tärkeitä ja merkityksellisiä, että ihmiset antavat suurenkin painoarvon sille millä tavalla änkytät ja miten lauseesi muotoilet.
Lopettakaa se tärkeily.
ja lääkitystä ollut päällä hela tiden. Ei auta mikään, ees terapia.