Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miten uhmaikäisen kanssa pitäisi toimia näissä tilanteissa:
10.02.2011 |
* Ollaan lähdössä kaupasta/puistosta/jostain muualta pois, lapsi saa raivarin koska ei halua lähteä. Mitkään "järkiselitykset" ei auta. Pois on pakko lähteä, joten itselleni ainoana keinona tulee mieleen kantaa uhmis väkisin pois. Onko se oikein?
* Lapsi lyö/tönii paljon itseään pienempää ilman syytä, ja saa hirveän raivarin kun torun lasta. Taaskaan ei järkipuheet yhtään auta. Millä saan lapsen tajuamaan että noin ei saa tehdä?
* Lapsi ei tykkää syömisestä ja kieltäytyy pöytään tulemisesta joka kerta kun ruokaa on tarjolla. Jos tulee pöytään niin syö pari suupalaa ja lähtee pois. Pitäisikö lapsi "pakottaa" syömään (Miten?) vai voinko luottaa siihen että syö sen mitä tarvitsee? (Kasvu suht ok, vaikkakin hoikka lapsi).
* Lapsi käyttäytyy todella aggressiivisesti muita kohtaan, sähisee hampaidensa välistä vihan vallassa jos joku tulee lähelle hänen leluaan tms. Miten ihmeessä saisin lapsen oppimaan vihanhallintaa vai onko tuo normaalia 3-vuotiaalle??
Mä olen ihan hukassa välillä. Kyseessä 3-v. tyttö joka on todella tempperamenttinen.
Kommentit (5)
joten kannattaa joku ilta selailla ja lukaista. Esim. tässä näyttäisi olevan vinkkejä ja mietittävää tällaisen rajoja testaavan lapsen kanssa toimimiseen:
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tukivinkit_tilanteesta_…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten en tiedä saisinko neuvoa ;)
Mutta kysyn kuitenkin, että oletko kokeillut tehdä "päinvastoin" kuin lapsi olettaa tapahtuvan?
Meillä toimii - ainakin välillä - se, että lasta eniten raivostuttavia rutiineja muutetaan niin, että se sama kiukuttava kaava ei toistu.
Meillä ei esim halua pukea. Raivostuu jos haen vaatteet ja pyydän tulemaan puettavaksi, mikään ulkona tapahtuva jännä juttu ei saa innostumaan. Joskus toimii se, että esitän etten itse osaa pukea enkä muista missä ulkovaatteet ovat. Lapsi hämmästelee aikansa, alkaa auttamaan ja näyttää miten vaikka lapaset laitetaan. Ideana siis se, ettei mennä sitä samaa kaavaa pitkin, vaan tapahtuu jotain yllättävää mikä lopettaa sen kiukun.
Ruokailun suhteen meillä toimii usein se, että jos ei suostu ottamaan ollenkaan ruokaa (ja tuntuu, että tällä kerralla pitäisi jo jotain syödäkin), sanon "ok, et halua syödä joten et saa nyt yhtään ruokaa. Äiti ja isä syövät kaiken. Sinä et nyt saa." ja jatkan syömistä - "Onpa erinomaisen hyvää tämä, harmi kun sinä et nyt saa tätä" - ja tähän mennessä tuo on toiminut niin, että lapsi onkin halunnut ruokaa, edes muutaman lusikallisen. En pakota syömään koska itselleni on tehty niin lapsena. Tämä viimeisin toimintamalli on ainakin muistaakseni jostain ruotsalaisesta lapsioppaasta.
Joskus voi auttaa sekin, että tekee sen oikean päätöksen tekemisen lapselle helpoksi, jos on kyse valtataistelusta. Antaa vaikka 2 vaihtoehtoa, joista toisen lapsi voi valita ja sekin vie tilannetta eteenpäin myös äidin kannalta. Kannattaa ainakin joskus kokeilla jotain ihan poikkeavaa.
Mutta tuollaisia ensimmäisen esimerkkisi kaltaisia tilanteita silloin tällöin on.
Jos poika ilmaisee ettei halua esim. pukea, ja laittaa leikiksi tai heittäytyy veteläksi, puen hänet sitten vaikka pää alaspäin ja näytän että en hermostu tilanteessa joten hänen mielenosoituksensa ei minua hetkauta yhtään.
Me lähdetään nyt ulos ja piste vaikka sirkusesityksen pitäisit!
Hoplopista ollaan kerran lähdetty pukematta autoon kun siellä oli niin täyttä etti ollut tilaa makoiluttaa huutamassa keskellä lattiaa.
Poika hämmästyi suuresti ja alkoi itkeä kun käsiä paleli.
Seuraavalla kerralla puki kiltisti kun muisti tapahtuneen.
tuo MLL:n linkki oli hyvä, koitan ehtiä lukemaan jossain välissä.
ap
1) Raivarit kaupassa: Kannat raivoavan lapsen pois, sillä selvä. Ei se sen kummoisempaa ole. :) Sanot, että "nyt mää kannan sut pois, saat sitten rauhoittua tuolla bussipysäkillä/puun juurella/kotona".
2) Lyö toista: Nostat lapsen ilmaan ja kannat KAUAS tapahtumapaikasta, eli annat tilaa sille toiselle lapselle. Laitat lapsen maahan, kerrot toistamiseen selkeästi, että "toin sinut pois Sirkka-Liisan luota, et saa lyödä muita".
3) Ei syö: Pidä ilmapiiri positiivisena, äläkä tee numeroa syömättömyydestä. Sano ihan
rauhallisesti, että "ai, sinulla ei taida olla nälkä, no syödään sitten uudestaan välipala-aikaan kahden tunnin päästä".
4) Vahtii reviiriään: Taas ottaisin ja poistaisin lapsen tilanteesta, ottaisin lelun pois ja veisin lapsen sen verran kauas, ettei ole vaaraa muiden satuttamisesta. Taas sanotaan "muita ei saa uhkailla, ei saa sähistä, ja jatketaan leikkejä kun olet rauhoittunut".
Tärkeintä on, että olet johdonmukainen ja pyrit toimimaan samalla tavalla joka kerta. Lapsi kannattaa selvästi poistaa tilanteesta muualle rauhoittumaan. Ja tietysti muistat myös antaa kiitosta vaikka ihan ohimennen AINA, kun lapsi toimii mukavalla tavalla. Esim. jos lapsi istuu pyödässä ja syö nätisti, niin kiität heti, etkä vasta ruokailun lopuksi. Samoin jos lapsi antaa toisen lapsen tulla lähelleen hiekkalaatikkoleikin aikana, niin kiität ja kehut, että "hienosti annoit Pirkko-Miukulle tilaa vieressäsi".
Kuulostaa siltä, että lapsesi on oppinut hakemaan huomiota ärhentelemällä ja nyt pitää vain pistää sellaiselle stoppi ja keskittyä PALJON positiivisen huomion antamiseen.