Naispelko

Onko paikalla naisia pelkääviä miehiä? Mistä johtuu? 

Meen pois, anteeksi... Anteeks

Olen tuollainen. Traumoja tytöistä/naisista. Menen lukkoon enkä saa sanaa suustani. Välttelen naisia tästä syystä. 

Eiköhän tämä palsta ole täynnä noita? :D

Kokemuksen puutetta ja varmasti sellaista patoutunutta naisenkaipuuta.

Näistä tulee sitten sellainen koktaili, että pelottaa pirusti jollain tavalla munata itsensä naisen nähden.

Peruskoulussa kiusasi sekä tytöt, että pojat koko sen yhdeksän vuotta. Olen vain edelleen hyvin epäluuloinen ja "hidas" ihmisiä kohtaan. Ei minua enää niin jännitä puhua naisille silloin kun on tarve - myyjä kaupassa, työkaverit, hammaslääkäri tms. mutta pidän vain hyvin viileät ja asialliset välit. Se on kuin sellainen erillinen "persoona" tai mielentila naisten kanssa.

En flirttaile, en vitsaile, en osaa "vain jutella", en uskalla näyttää kiinnostusta silloin joskus harvoin kun sitä tapahtuu jne.

Ei vaan ole mitään positiivisia kokemuksia, enkä vaan tiedä miten niitä saisi. Ei se sen kummempaa ole.

No miksi ihmisillä (ja muillakin eläimillä) ylipäänsä on irrationaalisia pelkoja? Varmasti monista syistä, kuten aikaisemmat traumaattiset kokemukset. Jotkut pelkäävät ihan täysin vaarattomiakin asioita, kuten (myrkyttömiä) hämähäkkejä tai sammakoita. Ihmiset nyt sentään oikeastikin saattavat olla toisilleen vaarallisia, joten ei ihmisten pelkääminen edes ole sieltä järjettömimmästä päästä, jos pelkoja mietitään.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa kiusasi sekä tytöt, että pojat koko sen yhdeksän vuotta. Olen vain edelleen hyvin epäluuloinen ja "hidas" ihmisiä kohtaan. Ei minua enää niin jännitä puhua naisille silloin kun on tarve - myyjä kaupassa, työkaverit, hammaslääkäri tms. mutta pidän vain hyvin viileät ja asialliset välit. Se on kuin sellainen erillinen "persoona" tai mielentila naisten kanssa.

En flirttaile, en vitsaile, en osaa "vain jutella", en uskalla näyttää kiinnostusta silloin joskus harvoin kun sitä tapahtuu jne.

Ei vaan ole mitään positiivisia kokemuksia, enkä vaan tiedä miten niitä saisi. Ei se sen kummempaa ole.

itse olen aika lailla myös tuollanen plus jonkinlaiseksi jankonbetoni-robotiksi menen useimmiten naisten seurassa. En toki yli 5-kymppisten mutta sanoisin 20-40 vuotiaiden. Katoaa vaan jonkinlainen vitsailun ja välittömänäolemisen viehätys. Tunnen monesti tarkkailevani silloin  itseäni loitommalta melkein kuin sielustani erillään osin olevana tuntien myös itseni huomattavan ankeaksi, kun vertaa siihin millaseksi tunnen itseni omassa seurassani.

Ei sillä, kyllä joka halailu varmasti maittaisi, varsinkin kun viime kerrasta, (3 sekunnin halaus ikäiseni kanssa) kun on jo 25 vuotta aikaa, enkä sen jälkeen ole tullut kuin muutaman kerran lähisukulaisen halaamaksi. Pitäis kai saada psyyke kuntoon ja mielenterveys  tolalleen

vitut pelkään

Jaa. Niitä on paljon. Itse kohtasin tänään ihanan avoimesti rupattelevan miehen. ihan ihmetytti. 

En välttämäti sentään pelkää naista mutta valmiiksijoesi-inhoan sitä oloa joka syntyy sen päälle kun pitkään on jutellut jonkun naisen  kanssa nauramati, hymyilemäti ja läppääheittämäti. Itse tilanteen ollessa akuutista käynnissä itseinho ja -väsymys pysyy aika hyvin nukuksissa mutta jälkeenpäin yksintouhutessa tai myöskin joidenkin suulaiden machojen seuranpitotaitoja tarkatessani hoksaan että tunnuinpas minä varmaan taas ankealta seuralta.

Sellainen ajattelu laitta minut puremaan huulta ja tökkimään otsaa rystysillä ja pitää yllä myös kaikenlaisia ehkä psykosomaattisia vmaooja, kuten aika minimiin vuosien aikana alentunutta melunsietokykyä

Minä olen itse aika ujo nainen ja nuorena hakeuduin mielelläni hiljaisempien miesten seuraan. Oli mukava jutella ihmiselle, joka ei ollut niin hyökkäävän suulas. Tuntui, että kuuntelivatkin tarkkaavaisemmin,  kun ei mennyt aika seuraavan vitsin keksimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse aika ujo nainen ja nuorena hakeuduin mielelläni hiljaisempien miesten seuraan. Oli mukava jutella ihmiselle, joka ei ollut niin hyökkäävän suulas. Tuntui, että kuuntelivatkin tarkkaavaisemmin,  kun ei mennyt aika seuraavan vitsin keksimiseen.

Täälläkin ujohko nainen ja mun seuraan ovat aina hakeutuneet hiljaisemmat miehet, sellaiset joita en koskaan muiden naisten seurassa nähnyt. Jotenkin ihanaa että olen ollut sellainen tyyppi jota on pidetty niin turvallisena että on uskallettu tulla juttelemaan. Pidän noista hiljaisemmista, suulaampien kanssa yleensä tuntuu että ollaan ihan eri taajuudella.

Vierailija kirjoitti:

Onko paikalla naisia pelkääviä miehiä? Mistä johtuu? 

 

Meen pois, anteeksi... Anteeks

Pelottaahan se kun ei tiedä mitä niille sanoisi etteivät rupea wokettamaan meetoo juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse aika ujo nainen ja nuorena hakeuduin mielelläni hiljaisempien miesten seuraan. Oli mukava jutella ihmiselle, joka ei ollut niin hyökkäävän suulas. Tuntui, että kuuntelivatkin tarkkaavaisemmin,  kun ei mennyt aika seuraavan vitsin keksimiseen.

Itsekin pidän eniten hiljaisemmista miehistä. Ovat hyviä kuuntelijoita eivätkä huuda ja päde koko aika. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse aika ujo nainen ja nuorena hakeuduin mielelläni hiljaisempien miesten seuraan. Oli mukava jutella ihmiselle, joka ei ollut niin hyökkäävän suulas. Tuntui, että kuuntelivatkin tarkkaavaisemmin,  kun ei mennyt aika seuraavan vitsin keksimiseen. Toisinaan minust aianakin on jopa helpottavampaa olla suulaan naisen seurassa, vaikka nyt simmosen joka pärähtää naamanpunertavaan nauruun helposti kuin lapsi, mutta vakavoituu taas pikosekunneissa, eli tunnetilat riuhtovat aika joutuin. Muistan eräänkin tuokion kun kahvipöyässä istuin tunnin kai ainakin kahden vanhemman naisen seurassa ja molemmat paapattivat paljolti avioerojensa jälkioloista ja exmiestensä tympeydestä pikkusievissään antaumuksella, tai ainakin se toinen heistä. Korvat kyllä loppupäivän soivat siitäelämöinnistä, enimmäkseen henkisellä avalla. Siinä oli kuiitenkin ihan rentoa olla itse vähäilemisenä ja -eleisenä, kuten yleensä pruukaan, oli tilanne mikä hyvänsä. Ei jäänyt kiusallisia jälkimakuja itsestä kun sitä tilannetta monesti olen jälkeenpäin muistellut.

Ulkoisesti olen siis vaisu ja leimea kanssakäynneissä, mutta monesti jälkireakoin asioihin kuitenkin yksinollessa, jonkin kytemään lähteneen ja isoksipaisuneen raivonpoikasen kutistan tyyneksi mahottomasti työtä tehen tai lataan tilanteen tuottamat tuntemukset ja jalostan ne vaikka tämmöiseksi kirjoitteluinnoksi

Naiset on pelottavia, luonnostaan karvaisia. Saattavat sanoa pöö!

Vierailija kirjoitti:

Naiset on pelottavia, luonnostaan karvaisia. Saattavat sanoa pöö! Ei poikaiseni, kyllä sheivattu nainen on huomattavan tressaava ja epäilyttävä  näky, mutta luomusta huokuu maalaisjärki, ystävällisyys ja rauha

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse aika ujo nainen ja nuorena hakeuduin mielelläni hiljaisempien miesten seuraan. Oli mukava jutella ihmiselle, joka ei ollut niin hyökkäävän suulas. Tuntui, että kuuntelivatkin tarkkaavaisemmin,  kun ei mennyt aika seuraavan vitsin keksimiseen.

Itsekin pidän eniten hiljaisemmista miehistä. Ovat hyviä kuuntelijoita eivätkä huuda ja päde koko aika. 

Samasta syystä äänekkäämmätkin naiset tuntuu pitävän hiljaisista miehistä, tykkäävät kun sitä heidän ihanaa ääntään joku hiljaa vaan kuuntelee.

Suhtaudun naisiin kuten lyhtypylväisiin. Päin ei kävellä ja niille ei puhuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämä palsta ole täynnä noita? :D

Kaltaistesi kusipäisten naisten vuoksi me teitä naisia välttelemme.

Mistä tiedät, että tuo oli naisen kirjoittama? Olisin itse voinut kirjoittaa ihan samaa ja ihan mies olen. Olisin tosin jättänyt nauruhymiön pois.

Nyt taas vahvistit sitä mielikuvaa, että arat miehet ovat agressiivisia ja välteltäviä hyypiöitä.