Nuorten aikuisten yksinäisyys...
Olen jo päälle 20 vuotias ja muutama kaveri löytyy joita en juuri koskaan tapaa. Kärsin yksinäisyydestä eikä minulla ole veljiä tai sisaruksia. Miten tässä iässä enää saa uusia ystäviä - tuntuu mahdottomalta. Seurakunnissa olen käynyt, sielläkään kukaan välitä mistään mitään muusta kuin Jeesuksesta...
Yksinäisyys on alkanut oireilemaan jo fyysisesti, ahdistusta 24/7 ja olen muuten menettänyt kykyni itkeä. Minulla ei oikein ole enää edes kunnon tunteita. Haluaisin ystävän.
Kommentit (6)
Joskus kun kävelen metsässä halaan puita, kun ei ole ihmisiä keitä halata.
No älä luovuta, olet vielä nuori, kyllä niitä ystäviä löytyy ajan kanssa juurikin harrastusten parista. Olin itsekin yksinäinen tuossa iässä. Harrastatko jotain muuta kuin seurakunnassa käymistä? Opiskeletko jotain? Usein opiskelupaikoista löytyy samanhenkistä seuraa. Ala juttelemaan eri-ikäisten ihmisten kanssa vaikka säästä tai jostakin sinua kiinnostavasta asiasta. Tsemppiä!
Minä olen tuossa samassa kuopassa vielä 38 vuotiaana. Toivon todella ,että pärjäät paremmin ystävien hankinnassa. Minulla ei ollut yläasteellakaan juuri ketään kaveria. Lukiossa ei kertakaikkiaan ketään. Eikä amk :ssa. Amiksessa oli liian lapsellista porukkaa, ei niistäkään kavereiksi ollut. Nyt teen amistyötä ja yhtään kaveria ei ole. Työ pitää ainoastaan minut kasassa.
En kyllä usko että ala-asteen ystäväsi vihaavat sinua tai sitten olet tehnyt jotain todella p-mäistä heitä kohtaan.
Ei tervejärkinen ihminen vihaa ilman syytä.
Miten olet pitänyt tai yrittänyt pitää yhteyttä heihin silloin kun vielä olitte ystäviä? Olitko aktiivisesti mukana kaveriporukassa vai vetäydyitkö sivuun? Ihminen joka torjuu muut ja vetäytyy pois, antaa signaalia että älä lähesty, ei kiinnista. Hyvin harva jaksaa yrittää jos toinen torjuu koko ajan.
Ystävien saaminen aikuisella iällä voi olla vaikeaa. Se vaatii todella panostaminsta asiaan. On oltava aktiivinen, vanha sanonta että kukaan ei tule kotoa hakemaan on niin totta. Kokeilit seurakuntaa mutta se ei ollut sinun paikkasi. Voisitko miettiä mikä sinua kiinnostaisi, jokin harrastus tai muu missä kokoontuu saman henkisiä ihmisiä.
Voi mennä paikalle ja ensin vaikka vain seurata toisten tekemistä tai juttelua tai mitä sitten onkin tekeillä. Voi tarkkailla minkälaista porukkaa on paikalla, kuka voisi olla sellainen jolle voisi uskaltaa puhua.
Aloita sanomalla hei. Sinut huomataan ja joku voi innostua vaihtamaan jonkun sanan. Siitä se alkaa. Ei heti pidä lannistua jos kukaan ei juttele. Muista että olet suomalaisten kanssa tekemisissä. Saattaa kestää kauan ennekuin kukaan uskaltautuu ulos kuorestaan, samalla tapaa myös sinulla.
Jos menet paikalle asenteella että ei kannata. Kukaan ei kuitenkaan ja ne kaikki vihaa minua se heijastuu ulospäin ja ihmiset huomaavat sen.
Yhteinen harrastus tai yhteiset opinnot. Niistä suurin osa saa sen kaveriporukan, jonka kanssa ovat tekemisissä sitten hautaan asti, jos hyvin käy. Suomessa aika nuivasti suhtaudutaan muuten ystävystymiseen.
Niin oli minulla ala-asteella ystäviä, sen jälkeen kaikki jotenkin alkoivat välttelemään/vihaamaan minua ja sama jatkuu.
AP