Miksi eräs sukulainen vähättelee lähes kaikkea, mitä teen?

Joskus asiat ovat sitä miltä näyttävät: Hän on kusipää.

Kateus tai pätemisen tarve aika yleisiä. Joskus voi kyse olla vaan siitä ett haluaa keskustelua jostain aiheesta.

Useammalla sukulaisellani on minusta jotenkin aivan ala-arvoisen negatiivinen vaikutelma, eikä ilmeisesti mitään ole edes tehtävissä. Tämä kyseinen sukulainen ei todennäköisesti ainakaan halua olla kanssani tekemisissä pakollista enempää.

Kun kerroin olevani melko yksinäinen, hän sanoi, että hänellä menee vuosia tutustua ihmisiin ja kertoi, miten oli tutustunut johonkin henkilöön x vasta monen vuoden tietämisen jälkeen. Eli minun seurastani hän ei varmaankaan kiinnostuisi, vaikka tekisin mitä.

Sehän on enemmän hänen ongelmansa.

Elä ja ole vapaasti kuten tahdot

äläkä kallista korvaa muiden *pyytämättå annetuille* mielipiteille

Surkea itsetunto ja kateellinen.

Miksi olet tekemisissä?

Lisäksi eräs perheenjäseneni todella pitää minusta ja sanoin ilahtuneesti, että onneksi y välittää, vaikkei minulla monia läheisiä olekaan. Siihen tämä sukulaiseni totesi, että y välittää aivan kaikista ihmisistä. Eli loogisesti ajatellen ei se välittäminen liitykään varsinaisesti minuun tai siihen, että y pitäisi juuri minusta oikeasti, jos kuitenkin pitää "kaikista ihmisistä".

Vierailija kirjoitti:

Surkea itsetunto ja kateellinen.

Hänellä on jo ikää vähän reilummin. Ovatko iäkkäämmätkin ihmiset kateellisia? Hän vaikuttaa todella itsevarmalta ja varmalta mielipiteistään ainakin.

Yleensä nuo lyttääjät lyttäävät kaikkien muidenkin ostokset/hankinnat/elämän jne. Hänen ongelmalleen sinä et voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet tekemisissä?

Kyseessä on sukulainen ja käytännön syistä olen yhteyksissä.

Se on kateellinen mulkku.

Paitsi sit jos se on lasu, sit se on vaan oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nuo lyttääjät lyttäävät kaikkien muidenkin ostokset/hankinnat/elämän jne. Hänen ongelmalleen sinä et voi mitään.

Kuulemma samaa ovat muutkin kyllä kokeneet, tosin suurin osa uskoo hänen juttujaan. Pitää osata pitää varansa hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Se on kateellinen mulkku.

Paitsi sit jos se on lasu, sit se on vaan oikeassa.

Ei ole lasu, vaan itseäni vähän vanhempi sukulainen.

Tämä on ihan tietynlainen ihmistyyppi. Itse pysyn noista kaukana, annan välien itsekseen väljetä ja kadota.

Kuulostaa myös minun sukulaiseltani, mutta hän onkin tunnettu passiivis-aggressiivisuudestaan ja kateudestaan. Meidän perheessä on tietty matkakohde, johon olemme menneet jo vuosia. Sama paikka ja sama hotelli. On kuin mökille menisi. Sukulaisnaisen mielestä ei ole oikeaa matkustamista, jos aina on sama kohde. "Minä ainakin haluan nähdä muutakin maailmaa", sanoo hän ja on kulttuurimatkojensa jälkeen loman tarpeessa ja valittaa kaikesta alkaen hotelli ja ruoka. Minusta on ihan sama, mitä mieltä hän on meidän matkustamisestamme, mutta ärsyttää kuulla se sama valitus kerta toisensa jälkeen. 

Sama valitus meidän puutarhasta. Meillä on vanha puutarha, jota on rakennettu yli 30 vuotta. Viihdyn siellä ja teen jotakin uutta kivaa joka vuosi. Ei välttämättä isoja asioita. Sitten tämä sukulainen haluaa nähdä puutarhan ja alkaa valittaa. "En jaksaisi tällaista vaivaa nähdä. Hoitaakin tätä pitää. Miten keksit tuollaisen, en minä vain viitsisi." Yms. loputtomiin. Kukaan ei ole pyytänyt häntä hoitamaan puutarhaamme tai edes käymään siellä. Mitään hyvää sanottavaa ei koskaan ole. 

Kaivoin pitkästä aikaa esiin ompelukoneen ja ompelin itselleni mahdollisimman helpon kesämekon viime kesänä. Samat, tutut rutinat siitäkin. "Miten voit olla varma, että tuo on muoti kestää. Sääli, jos menee kallis kangas hukkaan." En halua olla epäkohtelias. Siksi en sanonut, että on helkkarin yhdentekevää, onko tekemäni mekko muotia enää jatkossa. Tykkäsin tehdä sen, sain sen valmiiksi ja se sopii päälleni ja näyttää kivalta. 

Ko. henkilö suhtautuu kaikkeen samalla tavalla. Todella väsyttävä ja rasittava ihminen, mutta on miehen puolelta lähisukua, joten siinähän nautiskelen seurasta. Onneksi suhteellisen harvoin. 

Olisi kyllä kiva tietää, miten tuollaiselle pätijä-lyttääjälle saisi pahan mielen ja luun kurkkuun. Tämäkin on hankala tapaus, voi vähätellä typeriä kommenttejaan kuitenkin jos lähtee suoraan kysymään..

Sekin on outoa, miksi olisi kateellinen, kun olen kertonut, miten vaikeaa elämäni on monessa asiassa ja että olen yksinäinenkin. Olen kyllä nuorempi ja rahatilanne on ihan ok mulla, mutta en ole mitenkään ylpeilevä tai teeskentelevä, vaan hyvinkin vaatimaton, avoin ja oma itseni. Hän on sukulainenkin. Voiko omille sukulaisille edes olla kateellinen, kun luulisi, että sukulaiset ovat tavallaan "samassa veneessä"?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa myös minun sukulaiseltani, mutta hän onkin tunnettu passiivis-aggressiivisuudestaan ja kateudestaan. Meidän perheessä on tietty matkakohde, johon olemme menneet jo vuosia. Sama paikka ja sama hotelli. On kuin mökille menisi. Sukulaisnaisen mielestä ei ole oikeaa matkustamista, jos aina on sama kohde. "Minä ainakin haluan nähdä muutakin maailmaa", sanoo hän ja on kulttuurimatkojensa jälkeen loman tarpeessa ja valittaa kaikesta alkaen hotelli ja ruoka. Minusta on ihan sama, mitä mieltä hän on meidän matkustamisestamme, mutta ärsyttää kuulla se sama valitus kerta toisensa jälkeen. 

Sama valitus meidän puutarhasta. Meillä on vanha puutarha, jota on rakennettu yli 30 vuotta. Viihdyn siellä ja teen jotakin uutta kivaa joka vuosi. Ei välttämättä isoja asioita. Sitten tämä sukulainen haluaa nähdä puutarhan ja alkaa valittaa. "En jaksaisi tällaista vaivaa nähdä. Hoitaakin tätä pitää. Miten keksit tuollaisen, en minä vain viitsisi." Yms. loputtomiin. Kukaan ei ole pyytänyt häntä hoitamaan puutarhaamme tai edes käymään siellä. Mitään hyvää sanottavaa ei koskaan ole. 

Kaivoin pitkästä aikaa esiin ompelukoneen ja ompelin itselleni mahdollisimman helpon kesämekon viime kesänä. Samat, tutut rutinat siitäkin. "Miten voit olla varma, että tuo on muoti kestää. Sääli, jos menee kallis kangas hukkaan." En halua olla epäkohtelias. Siksi en sanonut, että on helkkarin yhdentekevää, onko tekemäni mekko muotia enää jatkossa. Tykkäsin tehdä sen, sain sen valmiiksi ja se sopii päälleni ja näyttää kivalta. 

Ko. henkilö suhtautuu kaikkeen samalla tavalla. Todella väsyttävä ja rasittava ihminen, mutta on miehen puolelta lähisukua, joten siinähän nautiskelen seurasta. Onneksi suhteellisen harvoin. 

Mistä näitä urpoja sikiää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa myös minun sukulaiseltani, mutta hän onkin tunnettu passiivis-aggressiivisuudestaan ja kateudestaan. Meidän perheessä on tietty matkakohde, johon olemme menneet jo vuosia. Sama paikka ja sama hotelli. On kuin mökille menisi. Sukulaisnaisen mielestä ei ole oikeaa matkustamista, jos aina on sama kohde. "Minä ainakin haluan nähdä muutakin maailmaa", sanoo hän ja on kulttuurimatkojensa jälkeen loman tarpeessa ja valittaa kaikesta alkaen hotelli ja ruoka. Minusta on ihan sama, mitä mieltä hän on meidän matkustamisestamme, mutta ärsyttää kuulla se sama valitus kerta toisensa jälkeen. 

Sama valitus meidän puutarhasta. Meillä on vanha puutarha, jota on rakennettu yli 30 vuotta. Viihdyn siellä ja teen jotakin uutta kivaa joka vuosi. Ei välttämättä isoja asioita. Sitten tämä sukulainen haluaa nähdä puutarhan ja alkaa valittaa. "En jaksaisi tällaista vaivaa nähdä. Hoitaakin tätä pitää. Miten keksit tuollaisen, en minä vain viitsisi." Yms. loputtomiin. Kukaan ei ole pyytänyt häntä hoitamaan puutarhaamme tai edes käymään siellä. Mitään hyvää sanottavaa ei koskaan ole. 

Kaivoin pitkästä aikaa esiin ompelukoneen ja ompelin itselleni mahdollisimman helpon kesämekon viime kesänä. Samat, tutut rutinat siitäkin. "Miten voit olla varma, että tuo on muoti kestää. Sääli, jos menee kallis kangas hukkaan." En halua olla epäkohtelias. Siksi en sanonut, että on helkkarin yhdentekevää, onko tekemäni mekko muotia enää jatkossa. Tykkäsin tehdä sen, sain sen valmiiksi ja se sopii päälleni ja näyttää kivalta. 

Ko. henkilö suhtautuu kaikkeen samalla tavalla. Todella väsyttävä ja rasittava ihminen, mutta on miehen puolelta lähisukua, joten siinähän nautiskelen seurasta. Onneksi suhteellisen harvoin. 

Mistä näitä urpoja sikiää?

Sanopas se. Ja tuo asenne. Kun hän tulee käymään, hän haluaa nähdä kaiken talossa ja puutarhassa oma-aloitteisesti. Eli on pahuksen utelias. Ja sitten alkaa lyttäys ja valitus. Jos hän löytää jonkun uuden esineen, se on pakko ottaa käteen ja pyöritellä myötä- ja vastapäivään. Jos hän näkee jotakin, jota hän ei ihan tajua, hän alkaa toistella eRIkoinen, eRIkoinen, onpa eRIkoinen. Aina välillä tulee mieleen, ettei yläkerrassa ole kaikki tallella, mutta se lienee vain omaa väsymystäni häneen. 

Minullakin on tuollaisia sukulaisia suku täynnä. Siksi en tapaa heitä kuin tyyliin vahingossa. Viime kesänä erehdyin samaan ravintolapöytään setäni kanssa, joka kuvittelee olevansa hyvinkin erikoinen, sillä tienaa 5k€ kuussa (tirsk, kuvittelee siis olevansa joku elitisti ja parempaa väkeä, täysi juntti siis).

Kysyi mitä teen työkseni ja sanoin olevani B2B- myyntipäällikkönä isossa teknologia-alan kv-firmassa. Koulutukseltani olen KTM. No, alkoi kovaan ääneen ihmetellä että miten minusta tuli KTM, ei olisi koskaan uskonut.. No, sitten paasauksen jälkeen alkoi ivailla työtäni, että miten olen ”pelkkä myyjä” , että ei sitten rahkeet koulutuksesta huolimatta riittäneetkään muuhun kuin myyjän hommiin. Vertasi minua sitten omaan tyttärensä, joka viettää välivuotta Veromodan liikkeessä myyjänä - että kun on niin fiksu, niin pääsi ilman tutkintojakin myyjän hommiin… On siis niin taulapää-äijä, ettei toista ole!