Päivittelevätkö teidänkin vanhuksenne muiden huonoutta?

Usein aina juhlapyhinä saa kuulla, miten Eino-eno on koko ikänsä sitä ja tätä ja laiskakin on, ja Kyllikki-sisko ei osaa hoitaa raha-asioitaan ja yksi lapsenlapsista on lihava. Jne.

Miten saisi tuon loppumaan jotenkin psykologisesti fiksulla tavalla?

Ap

Eikö tämä oikeasti koske ketään muuta kuin minua? Olen joutunut kärsimään tästä ilmiöstä koko ikäni. Ap

Koita kestää ap. Ei se muuksi tule koskaan muuttumaan kun iäkkään piirit pienenevät entisestään sitä mukaa kun ikää tulee lisää.

Kysy heiltä, kärsivätkö peräsuolen laskeumasta vai mikä harmittaa.

Kyllä. Ja omaa fiksuutta kehutaan. Muut on tyhmiä, esim julkkikset, sukulaiset, naapurit jne.

Kyllä. Eli et ole ainoa. Mutta joskus laitan rajoja, etten ota itse sitä vastaan, enää. Ajatelkoot mitä ajattelee. Mutta löytyy aina muitakin.

En ole kuullut. Mulla paljon vanhuksia, joiden kanssa juttelen päivittäin.

Minun täytyy myöntää, että ilmiö oli läsnä jo lapsuudenkodissani. Muiden perheissä oli alkoholismia ja hakkaamista, mutta ei meillä vaan...

Oliko teillä sellaista? Ap

Miksi et satunnaisesti jaksa kuunnella vanhempiasi?   Yritän pitää lasten asiat ja kuulumiset etusijalla mutta niin vain lipsahtaa joku asia naapureista, sekin pääsi hoitokotiin, se ei saanut enää ajokorttia , kuudennen kerroksen perhe erosi ja mies muutti heti toisen naisen luo.

Sit tyyliin just, että onneks mulla näin hyvin, yhellä muisti rissaa,  yks sai taas pienen aivoinfarktin, yhellä syöpä, yks pallolaajennuksessa.    

Ymmärrän ettei aikuisia lapsia tippaakaan kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ja omaa fiksuutta kehutaan. Muut on tyhmiä, esim julkkikset, sukulaiset, naapurit jne.

Mikähän siinä on, että ei voida vain neutraalisti tarkastella asioita, vaan siihen liittyy aina tämä että kertoja itse on parempi? Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi et satunnaisesti jaksa kuunnella vanhempiasi?   Yritän pitää lasten asiat ja kuulumiset etusijalla mutta niin vain lipsahtaa joku asia naapureista, sekin pääsi hoitokotiin, se ei saanut enää ajokorttia , kuudennen kerroksen perhe erosi ja mies muutti heti toisen naisen luo.

Sit tyyliin just, että onneks mulla näin hyvin, yhellä muisti rissaa,  yks sai taas pienen aivoinfarktin, yhellä syöpä, yks pallolaajennuksessa.    

Ymmärrän ettei aikuisia lapsia tippaakaan kiinnosta

Olen eri.

Elän yleensä aika kiireistä elämää ja mielessäni pyörii työasiat, maailman yleinen tilanne ja kaikenlaiset yhteiskunnalliset ongelmat. Kun äitini sen sijaan alkaa voivotella naapurin Pirkon pihatonttujen asettelua, tulee äärettömän turhautunut olo. Jos ongelmat ja keskustelun aiheet ovat tuota tasoa, ei ole ihme ettei nuorempien sukupolvien huolia ymmärretä lainkaan. Hän on ollut tuollainen aina. En pysty arvostamaan ihmisiä, joiden elämän sisältö on muiden ihmisten kyttäämien ja juoruilu.

Itse ylikuormituin mm. tuollaisesta siinä määrin, että katkaisin suhteet 75-vuotiaaseen äitiin.

Vierailija kirjoitti:

Minun täytyy myöntää, että ilmiö oli läsnä jo lapsuudenkodissani. Muiden perheissä oli alkoholismia ja hakkaamista, mutta ei meillä vaan...

Oliko teillä sellaista? Ap

Me olimme se perhe, joilla oli sitä alkoholismia ja hakkaamista.

Olen vanhus, en puhu kenellekään sukulaiselle, jotta en päädy päiviteltäväksi tälle palstalle. Lisäksi minua inhottaa nuorempien valitus siitä, miten leveästi eläkeläiset elävät ja heillä toimeentulotuki ei kata kuluja. Menisivät töihin, niin me eläkeläisetkin teemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et satunnaisesti jaksa kuunnella vanhempiasi?   Yritän pitää lasten asiat ja kuulumiset etusijalla mutta niin vain lipsahtaa joku asia naapureista, sekin pääsi hoitokotiin, se ei saanut enää ajokorttia , kuudennen kerroksen perhe erosi ja mies muutti heti toisen naisen luo.

Sit tyyliin just, että onneks mulla näin hyvin, yhellä muisti rissaa,  yks sai taas pienen aivoinfarktin, yhellä syöpä, yks pallolaajennuksessa.    

Ymmärrän ettei aikuisia lapsia tippaakaan kiinnosta

Olen eri.

Elän yleensä aika kiireistä elämää ja mielessäni pyörii työasiat, maailman yleinen tilanne ja kaikenlaiset yhteiskunnalliset ongelmat. Kun äitini sen sijaan alkaa voivotella naapurin Pirkon pihatonttujen asettelua, tulee äärettömän turhautunut olo. Jos ongelmat ja keskustelun aiheet ovat tuota tasoa, ei ole ihme ettei nuorempien sukupolv

No johan nyt.  Mun lapset on esimiehiä kaikki mutta ei ne tuu multa neuvoja kysymään tai johtamistaitojaan kertomaan.

Työelämä heitetään vapaalla sivuun ja ollaan ihmisiä.  Maailma pienenee eläkkeellä, siksi täällä seuraan itseäni fiksumpien ajatuksia.

Aikuisten lasten kanssa juttelu on josnus vaikeaa,  kun on heidän reissunsa, lazten menestykset ym puhuttu sitten heitä käy hermoille mummun small talkit.

Ihan niinkuin heilläkin , aikuidilla lapsilla, on tarve puhua itsestään (kuten kerroit)   sillä mummulla voi olla puheseurastakin puutetta.  Mutta eihän "tärkeä ihminen" jaksa 

15:

Sanoinko jossain, että haluaisin puhua työasioista äitini kanssa? En. Monet asiat pyörivät mielessäni, ja äitini kapea maailmankuva on hyvin vahva kontrasti tälle. Turhanpäiväisten asioiden lörpöttely ei millään tasolla tuo mielekkyyttä vapaa-ajalle.

Ja kuten sanoin, hän on ollut tuollainen aina, ei vain eläkkeellä.

Kommenttisi kiteyttää muutenkin todella hyvin, miksi tietynlaisten ihmisten kanssa ei halua olla tekemisissä. Vedetään johtopäätöksiä aivan hatusta ( ja juorutaan eteenpäin omat oletukset totuuksina). 

Mun mielestä ihmisellä jota kiinnostaa vain "minä itte ja mun työ"  on yhtä pienet ympyrät kuin sillä vanhuksella joka naapurin Pirkon kanssa vertailee pihaansa.   Tai puhuu sisarensa syövästä.   

Minä tahdon puhua minusta ja asioistani  äitivanhan kanssa ja kertoa miten maailman pitäisi maata.

Äitini on tylsä ja ikävä ihminen jos hän puhuu itsestään ja asioistaan.   Ei sitä fiksu ihminen kestä.

Siksi en käy äidilläni.

Äitiä saa arvostella ja soimata,  äiti ei saa sanoa mielipiteitään Pirkon tontuista kun on  niiin   yksinkertainen ja mökkiintynyt vanhus.

Kylläpä jollain meni naapurin Pirkko tunteisiin :D