Päivittelevätkö teidänkin vanhuksenne muiden huonoutta?
Usein sitä saa kuulla samoja päivittelyjä samoista ihmisistä säännöllisin väliajoin. Sukulaisista, tutuista.
Sain taas kuulla pääsiäispäivittelyt. Olin kuullut samat asiat jo aiemmin.
Kommentit (53)
Mun äiti on minulle moittinut ystävätärtään mm. siitä kuinka tämä on tehnyt isiensä näköiset lapset eikä omansa... Tällaiseen on todella vaikea kommentoida yhtään mitään varsinkin kun itsekin katsoessani peiliin näen sieltä isäni suvun piirteet enkä suinkaan äitini.
Eikä muutenkaan tällaiset itsestä riippumattomat asiat voisi vähempää kiinnostaa kun muunlaisia keskustelunaiheita mahtuisi tähän maailmaan niin paljon.
Mitä vähemmän tekemisissä, sen paremmin voin.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on minulle moittinut ystävätärtään mm. siitä kuinka tämä on tehnyt isiensä näköiset lapset eikä omansa... Tällaiseen on todella vaikea kommentoida yhtään mitään varsinkin kun itsekin katsoessani peiliin näen sieltä isäni suvun piirteet enkä suinkaan äitini.
Eikä muutenkaan tällaiset itsestä riippumattomat asiat voisi vähempää kiinnostaa kun muunlaisia keskustelunaiheita mahtuisi tähän maailmaan niin paljon.
Mitä vähemmän tekemisissä, sen paremmin voin.
Aa ja pahinta on ollut se, että päivittelee sisarusteni asioita minulle aika inhottavaan sävyyn, enkä voi olla ajattelematta, että puhuu samalla tavalla minusta sisaruksilleni.
Tärkeille ihmisille ei ole kuin omat tärkeät asiat (sellanen laaja elämänpiiri). Heille ei ole naapurin Pirkkoja, ystäviä. Tärkeä ihminen ei kestä jutustelua, ei ainakaan kannata heidän ruveta mihinkään ystävätoimintaan mukaan. Epäsosiaalisina.
Joo. Mielipiteitä on kysymättäkin, mutta itse ei ole saanut mitään aikaan. Välit poikki.
Onneksi mistäkin tulee vanhoja ja osaamme olla fiksumpia vanhoina
Vierailija kirjoitti:
Kysy heiltä, kärsivätkö peräsuolen laskeumasta vai mikä harmittaa.
Aloittaja kärsii peräsuolen laskeumasta.
Taas mennään. Yllättäen jälleen uusi vanhuksien haukkumisketju. Keksikää nyt, peevelin tahnapäät, joku muu aihe vaihteeksi. Ennen muuta, katkaiskaa se napanuora ja kasvakaa aikuisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mistäkin tulee vanhoja ja osaamme olla fiksumpia vanhoina
Onhan siinä urassa muistelemista. Ei tarvite pirkkoihin tutustua eikä vanhusten kerhossa kuunnella yhdentekeviä kun voi kertoa että MInä olin semmonen tappi ja tekijä ja vuonna 2024 työpaikallani ja jo vuonna 2010 ... Jne. Ykskertaset kukistaan puhuvat mummut tai kalajuttujan muistelevat vaarit, hiljaa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Taas mennään. Yllättäen jälleen uusi vanhuksien haukkumisketju. Keksikää nyt, peevelin tahnapäät, joku muu aihe vaihteeksi. Ennen muuta, katkaiskaa se napanuora ja kasvakaa aikuisiksi.
Nyt ei auta mikään muu kuin liimata seinälle mietelause "Live. Love and Laugh". Se tepsii tälle neli- viiskymppisten sukupolvelle tosivaikeuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeille ihmisille ei ole kuin omat tärkeät asiat (sellanen laaja elämänpiiri). Heille ei ole naapurin Pirkkoja, ystäviä. Tärkeä ihminen ei kestä jutustelua, ei ainakaan kannata heidän ruveta mihinkään ystävätoimintaan mukaan. Epäsosiaalisina.
Vaihda jo levyä.
Oikea ystävä ei juorua ja puhu muiden asioista. Pirkosta juoruavaan ihmiseen ei luota kukaan. Ei tarvitse olla tärkeä ihminen ymmärtääkseen näin yksinkertaista asiaa.
Aloittaja päivittelee vanhusten huonoutta. Se on IHAN ERI ASIA. Törpöt ei tajua.
Miettikääpä nyt ihan rauhassa niitä omia puheenaiheita kavereittenne kanssa. Samaa rataa ne kulkee nekin.
Maija ei osaa sitä muksuaan kasvattaa, ihan kamala kakara!
No nyt se Tiina sitten otti ja muutti sen hullun miehen luo, vaikka kuinka varoiteltiin!
Mä en kestä työkaveria, arvaas mitä se nyt sanoi ja teki plaa plaa plaa.
Se Mikon uusi nainen on kauhean lihava! Miten se sellaisen kanssa!
Sari se taas jaksoi kehua niillä matkoillaan. Miten se jaksaa aina vaan sitä samaa. Ja se tukan väri ei kyllä ole nyt onnistunut.
Joko kävit siinä uudessa liikkeessä? Ei oikein ollut kiva ja ihan outo se myyjä!
Tämmöisiä ne teidänkin puheenaiheet on. Teille vaan tapahtuu tässä iässä enemmän ja aiheita on enemmän.
Ette te pääsääntöisesti mistään politiikasta, kirjallisuudesta, teatterista, filosofiasta jne keskustele. Kyllä ne lähitapahtumat teidän mielessänne enemmän pyörii.
Vanhoilla on eri muistot, eri ajatukset. Itse ette vain osaa asennoitua.
Kauheat eväät on vanha sukupolvi jättänyt nuoremmille. Suosittelen naurujoogaa, oman minuuden etsimistä retriiteissä, vuoden lomaa jossain rantakohteessa ilman perhettä, tietenkin. Kotiutuessa on korkea aika kokeilla polyamorisuutta. Jos vaikka se auttaisi löytämään tien OMAAN ITSEEN. Voimia!
Vain yhden ja hän on ollut samanlainen koko ikänsä. Hänen mielensä juuttuu ihan omituisiin asioihin ja jankkaa niitä loputtomiin. Esimerkiksi yksi kyläläinen oli syönyt talkoissa kolme makkaraa, kun muut tajusi ottaa vain kaksi. Tämä tapahtui 90-luvun alussa. Ja samalla kadulla yksi rouva laittaa aina niin rivon räikeät kukka-amppelit joka kesä. Kuinka kehtaa.
Ei käy kateeksi. Raskasta kuunneltavaa, mutta miettikää miten raskasta olisi, jos tuo olisi oman pään sisältö. Hyi kauhistus.
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä nyt ihan rauhassa niitä omia puheenaiheita kavereittenne kanssa. Samaa rataa ne kulkee nekin.
Maija ei osaa sitä muksuaan kasvattaa, ihan kamala kakara!
No nyt se Tiina sitten otti ja muutti sen hullun miehen luo, vaikka kuinka varoiteltiin!
Mä en kestä työkaveria, arvaas mitä se nyt sanoi ja teki plaa plaa plaa.
Se Mikon uusi nainen on kauhean lihava! Miten se sellaisen kanssa!
Sari se taas jaksoi kehua niillä matkoillaan. Miten se jaksaa aina vaan sitä samaa. Ja se tukan väri ei kyllä ole nyt onnistunut.
Joko kävit siinä uudessa liikkeessä? Ei oikein ollut kiva ja ihan outo se myyjä!
Tämmöisiä ne teidänkin puheenaiheet on. Teille vaan tapahtuu tässä iässä enemmän ja aiheita on enemmän.
Ette te pääsääntöisesti mistään politiikasta, kirjallisuudesta, teatterista, filosofiasta jne keskustele. Kyllä ne läh
En kyllä ikinä puhu omien lasteni kanssa tuollaisia. Kuuntelen heidän haaveitaan ja kannustan niiden saavuttamisessa (esim. raha / matkailu / keräilyesineet) ja koitan keksiä vielä lisää ideoita, esim. uusia matkakohteita mitä olen vaikka uutisista lukenut että jossain päin tapahtunut jotain mieleenkiintoista jne. Ruoasta puhutaan paljon, kodin laittamisesta, opiskelu- ja työmahdollisuuksista ja muista tulevaisuudensuunnitelmista jne.
En ikinä ole lapsilleni märmättänyt omien tuttavieni tekemisistä, miksi ihmeessä niin tekisin kun eivät he ole osallisia siihen mitenkään? Itse ne tuttavani olen valinnut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä nyt ihan rauhassa niitä omia puheenaiheita kavereittenne kanssa. Samaa rataa ne kulkee nekin.
Maija ei osaa sitä muksuaan kasvattaa, ihan kamala kakara!
No nyt se Tiina sitten otti ja muutti sen hullun miehen luo, vaikka kuinka varoiteltiin!
Mä en kestä työkaveria, arvaas mitä se nyt sanoi ja teki plaa plaa plaa.
Se Mikon uusi nainen on kauhean lihava! Miten se sellaisen kanssa!
Sari se taas jaksoi kehua niillä matkoillaan. Miten se jaksaa aina vaan sitä samaa. Ja se tukan väri ei kyllä ole nyt onnistunut.
Joko kävit siinä uudessa liikkeessä? Ei oikein ollut kiva ja ihan outo se myyjä!
Tämmöisiä ne teidänkin puheenaiheet on. Teille vaan tapahtuu tässä iässä enemmän ja aiheita on enemmän.
Ette te pääsääntöisesti mistään politiikasta, kirjallisuudesta, teatterist
Eiköhän kuitenkin ole jotenkin normaalia keskustelua puhua yhteisistä tutuista. Mun lapset ei ole fiksuja siis kun ne kysyy, paraniko pekan isä syövästään tai mitä kuuluu mikon (lapsen serkku) porukalle , kun tietää minun olevan heihin yhteyksissä .
Nykyisin ei sit työpaikoillakaan enää ees sählätä osastopäällikön avioerosta ja sen uudesta blondista kuten ennen vanhaan. Tai pohdita uuden työntekijän luonnetta ja muuta, miksei se puhu perheestään mitään. On sitten jälkeläisemme fiksumpia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ja omaa fiksuutta kehutaan. Muut on tyhmiä, esim julkkikset, sukulaiset, naapurit jne.
Mikähän siinä on, että ei voida vain neutraalisti tarkastella asioita, vaan siihen liittyy aina tämä että kertoja itse on parempi? Ap
Huono itsetunto/alemmuuskompleksi, jota pitää pönkittää alentamalla muita.
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä nyt ihan rauhassa niitä omia puheenaiheita kavereittenne kanssa. Samaa rataa ne kulkee nekin.
Maija ei osaa sitä muksuaan kasvattaa, ihan kamala kakara!
No nyt se Tiina sitten otti ja muutti sen hullun miehen luo, vaikka kuinka varoiteltiin!
Mä en kestä työkaveria, arvaas mitä se nyt sanoi ja teki plaa plaa plaa.
Se Mikon uusi nainen on kauhean lihava! Miten se sellaisen kanssa!
Sari se taas jaksoi kehua niillä matkoillaan. Miten se jaksaa aina vaan sitä samaa. Ja se tukan väri ei kyllä ole nyt onnistunut.
Joko kävit siinä uudessa liikkeessä? Ei oikein ollut kiva ja ihan outo se myyjä!
Tämmöisiä ne teidänkin puheenaiheet on. Teille vaan tapahtuu tässä iässä enemmän ja aiheita on enemmän.
Ette te pääsääntöisesti mistään politiikasta, kirjallisuudesta, teatterista, filosofiasta jne keskustele. Kyllä ne läh
En tunnista itseäni enkä kavereitani lainkaan tästä kuvauksesta. Pääsääntöisesti keskustellaan eri kavereiden harrastuksista ja heidän asiantuntemukseen liittyvistä asioista, joskus remontoinnista, kasvihuoneen rakentamisesta ja sen sellaisesta. Myös politiikasta ja tekniikan kehityksestä keskustellaan. Jos joku alkaisi marmattaa yhteisen tutun lapsen kasvatustaidoista, kyllä se kiusallinen hiljaisuus tulisi nopeasti.
Kyllä ja osittain tämän vuoksi, kuunneltuani lapsuudessa tuota päivittelyä, en pysty luottamaan ihmisiin ollenkaan. Jos joku sanoo minusta jotain positiivista ajattelen, että ei se ole totta. Jos työkaverit on minulle ystävällisiä ja haluavat viettää kanssani aikaa, ajattelen, että ei ne oikeasti minusta tykkää ja selän takana haukkuvat kuitenkin ihan paskaksi.
Omien lasteni kanssa olen koittanut jättää tuon päivittelyn pois. Toivottavasti olen onnistunut siinä niin, etten ole haavoittanut heidän itsetuntoaan.